Minun viikonloppuni oli täynnä värejä, valoa, kontrasteja, kevättä, talvea, kauneutta ja hyvää mieltä. Lähdimme aikaisin lauantai-aamuna ystäväni Sonjan kanssa Porkkalaan yhden yön telttaretkelle. Kun aamulla lähdin kotipihalta, lauloi mustarastas säkkipimeydessä pikkupakkasesta huolimatta. Porkkalassa meitä kohtasi oikea lintukonsertti: hippiäiset, puukiipijät, tiaiset ja isokäpylinnut lauloivat kilpaa keskenään.
Porkkalanniemen kärjessä eli Pampskatanilla staijasimme muutaman tunnin. Harmaalokit ja merilokit olivat saapuneet pesimäluodoilleen ja vähän väliä kuului hirveä älämölö, kun merikotka meni liian lähelle lokkiyhdyskuntaa. Näimme myös kevään ensimmäiset töyhtöhyypät ja muutama ohimuuttanut naakkaparvikin enteili kevään tuloa. Jääpeite ulottui Träsköhön asti, joten vesilintuja oli hieman hankalaa tihrustaa vaikka meillä oli putki käytössä. Alliparvia, isokoskeloita, telkkiä ja kyhmyjoutsenia (=styrokseja) kuitenkin näkyi.
Porkkalasta löytyy myös todella upeita metsiä, joissa pyörimme puolet päivästä.
Metsässä tuli myös vastaan muinaishauta, joka on mahdollisesti pronssikaudelta (1000 vuotta eaa.) peräisin. Muinaishaudat sijaitsevat yleensä korkealla paikalla, joka ei soveltunut asutukseen, mutta josta vainajalla oli avara näköala. Tämäkin hauta oli sijoitettu mäen päälle. Kivikummun koko saattoi viitata vainajan tai kylän varallisuuteen: mitä komeampi keko sitä rikkaampi vainaja! Hautojen sisällöstä on puutteellista tietoa, mutta yleensä vainaja puettiin parhaimpiinsa ja tämän mukana haudattiin esineitä. Mitäköhän aarteita tuokin kivikumpu kätkee alleen?
Muinaishaudan ympärillä hääräsi palokärki, joka tuli ihan lähelle, kun vähän juttelin sille. Kuvattavaksi se ei kuitenkaan suostunut, joten piti tyytyä tällaiseen graafiseen otokseen.
Päivän hauskin havainto oli sponde hiiripöllö Porkkalan lintutornin läheltä! Sonjalle se oli elis, joten pitihän Sonja ja pöllö saada yhteiskuvaan. :)
Etsi yksi pöllö yllä olevasta kuvasta, etsi kaksi alta. ;)
Suuntasimme auringonlaskun aikaan takaisin Pampskatanille valmistamaan päivällistä. Harvoin on ollut näin komeat maisemat päivällispöydästä!
Pöytä on katettu! Mmmm. Intianpataa.
Kävimme vielä pimeän laskeuduttua pöllöretkellä: tuloksena yksi naaras lehtopöllö, joka vastasi huutooni. Koiria, lentokoneita ja autoja lukuun ottamatta oli hiljaista. Olimme molemmat rättiväsyneitä, joten painuimme pehkuihin jo yhdeksältä illalla. Nukuin mukavat 12,5 tuntia (!!!) ja kun aamulla kömmin ulos teltasta oli ulkona tämän näköistä:
Talvi oli palannut! Teltan surkea ulkonäkö johtui öisestä tuulesta sekä teltanpystyttäjien väsymyksestä. ;) Suuntasimme aamupäivällä takaisin sivistyksen pariin monta hienoa luontokokemusta rikkaampana. Oli aivan mahtava viikonloppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti