Kenties kaunein aamu koskaan

Humaljärvi se vaan osaa mykistää kerta toisensa jälkeen. Tämä oli ehkäpä kaunein näkemäni auringonnousu.

Neitokainen 4 kk

 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Lyyra täytti vajaa viikko sitten 4 kk, mutta tämä mamma on ollut niin kiireinen, ettei a) ole ehinyt muokata kuvia ja b) kirjoittaa mitään.

Mutta siis asiaan! Neitokaisesta on kuukauden aikana tullut huomattavasti sosiaalisempi. Hän ottaa enemmän katsekontaktia, ojentelee käsiään kohti Kuuraa, hymyilee aurinkoisesti ja kikattaa hersyvästi. Vauvasta on kovaa vauhtia kuoriutumassa oma persoonansa.

Neljän kuukauden iässä Lyyra

- Nukkuu n. 12-15 tuntia päivässä. Yöt menevät edelleen ilman herätyksiä, mutta 3-4 tunnin yhtäjaksoiset päikkärit ovat hävinneet ja tilalle on tullut lyhyempiä lepohetkiä.

- Juttelee joinakin päivinä paljon ja toisina vähemmän. Tuttujen ympäröimänä höpöttää enemmän kuin vieraissa paikoissa (oli esim. tänään neuvolassa ihan tuppisuuna).

- On välillä alkanut vierastaa. Etenkin iltaisin kelpaa vain minun sylini. Tämä on ajoittain rankkaa, kun iltaisin olisi silloin tällöin kiva päästä puutarhahommin, rempata eteistä tai saunoa ystävän kanssa. Onneksi vierastaminen on toistaiseksi painottunut vain illan kahteen viimeiseen tuntiin.

- Ei vielä käänny (paitsi kylkiasennosta selälleen). Viihtyy kuitenkin vatsalteen aina vain pitempiä pätkiä, pisimmillään 5 min.

- Ojentaa kätensä, tarttuu leluun ja vie sen suuhunsa. Sorminäppäryys on kuukauden aikana parantunut, ja nyt pysyy helistinkin hyvin kädessä. Nyrkkejä Lyyris ei enää juurikaan syö.

- Kuolaa välillä paitansa/mekkonsa ihan litimäräksi. Välillä pitää turvautua kuolalappuun. Hampaita ei vielä näy.

- Kasvaa nätisti +-käyrällään. Pituutta oli tänään neuvolassa n. 66 cm ja painoa 9,2 kg. Imetys on siis sujunut melkein liiankin hyvin. Minun piti pari viikkoa sitten oikein googlata, että voiko täysimetetty vauva olla liian painava. Ei kuulemma voi. Sitä neuvolantätikin minulle toitotti ja oli pelkästään tyytyväinen hyvään kasvuun. Olen täysin vakuuttunut siitä, että kehoni tuottaa kermaa maidon sijasta. :DD

- On maailman suloisin, kun hymyilee ja kikattaa Kuuralle, ja ojentaa kättä tätä kohti. <3

Merellinen Irlanti

Yksi Irlannin reissun kohokohdista oli käynti Ballycotton beachilla. Meillä oli täällä Owenin kanssa ensimmäiset "treffit" (lue linturetki) vajaa kuusi vuotta sitten. Sinä päivänä satoi räntää vaakatasossa, mutta onnistuimme kuitenkin näkemään grönlanninlokin ja etelänharmaanlokin. Kävimme retken päätteeksi lämmittelemässä käsiä Waves-kahvilassa teekupposen äärellä.

Tällä kertaa ei onneksi satanut räntää, vaan aamu valkeni aurinkoisena. 

Ballycottonista jatkoimme matkaa kohti Mizeniä, jossa vietimme viisi päivää rareja etsien.

Verenpisarat kukkivat kaikkialla.

Mizen ja Crookhavenin kylä ovat kyllä idyllisiä paikkoja. Mizen Lighthousen kahvilasta saa muuten törkeän hyviä leivoksia ja kahvia. Saatoimme käydä siellä melkein joka päivä iltapäiväkahvien aikaan...

Retken paras lintuhavis oli juhlapukuinen tundrakuikka, josta minulla ei valitettavasti ole kuvia. Muita kivoja haviksia olivat kaksi lehmähaikaraa ja taigauunilintu sekä paaaaaljon lehmiä.

Vehreä Irlanti

Irlanti tunnetaan vihreistä pelloistaan, mutta on siellä vähän vehreitä metsiäkin ja huippuhieno Dublinin kasvitieteellinen puutarha. Metsiä näkisin Irlannissa mielelläni paljon enemmän... Ainoat metsät olen nähnyt Kerryssä ja Wicklowssa ja nekin ovat olleet aika pieniä plänttejä. On jännittävää ajatella, että koko saari on joskus ollut metsien peitossa.

On suorastaan noloa, että sain vasta nyt aikaiseksi vierailla Dublinin kasvitieteellisessä puutarhassa. Kasvihuoneita oli hurja määrä ja etenkin palmusali oli upea. Ulkopuutarhasta ehdimme nähdä ehkä puolet ennen kuin oli aika jatkaa matkaa. Seuraavaan kertaan siis!