Talvi tuli

Kotilahti jäätyi ja maisema peittyi valkoiseen huntuun. 

Huomaan googlettavani potkukelkkoja ja koiran vetovaljaita. 

Lyyra otti toppahaalarin käyttöön. 

Varpuspöllö vihelteli lähimetsässä lumen narskuessa vaelluskengän alla. 

Laitoin tänään autotallin edustalle jouluvalot ja löysin kirpparilta punaisen lyhdyn.

Kuura piehtaroi lumessa. <3

Marraskuuko masentava?

Minusta marraskuu kuukausista tylsin. Marraskuu voi olla harmaa, pimeä ja kolea ja se näyttää sekä syksyn että talven pahimmat puolet. Talviaikaan siirtymisen myötä päivä tuntuu lyhenevän parilla tunnilla, eikä iltaisin huvita tehdä mitään.

Tällaiset fiilikset minulla on ennen ollut, mutta nyt, kun olen saanut olla kotona koko marraskuun, on suhtautumiseni hieman muuttunut. Suurin vaikuttava tekijä lienee valo, josta nyt pääsen nauttimaan koko päivän. Illan pimeys ei oikeastaan haittaa, kun on saanut nauttia koko valoisasta ajasta. 

Viime vuonna tähän aikaan kärsin raskauspahoinvoinnista ja hillittömästä -väsymyksestä. Muistan päiviä, jolloin jaksoin juuri ja juuri käydä töissä (käytin ruokatauon päiväuniin) ja illalla kotiin päästyäni rojahdin sohvalle, josta siirryin paria tuntia myöhemmin omaan sänkyyn. :D Nyt tuo silloin vielä katkaravun kokoinen otus on jo iso typykkä, joka on marraskuun aikana käynyt mm. bongaamassa hiiripöllöä, kävellyt Turun linnaa ristiin rastiin, "uinut" kylpylässä, istunut ensimmäistä kertaa syöttötuolissa ja kikattanut Kuuran toilailuille.

Tämä marraskuu on näyttänyt minulle parhaat puolensa ja yritän jatkossakin arvostaa tätä vuodenaikaa enemmän.

Kävimme isänpäivän vietossa Turun linnassa.

Marraskuu on havukranssien aikaa.

Hiiripöllöä bongaamassa Lauttasaaressa.

Syöttötuolissa ensimmäistä kertaa.

Mamman mussukat!

Neitokainen 5 kk

Hän on taas kuukauden vanhempi! Ihanan aurinkoisen Lyyris-lyllerön lempipuuhia on tällä hetkellä leikkimatolla loikoilu, höpönassukutitus-leikit ja mamman hiuksiin tarttuminen.

Viiden kuukauden iässä Lyyra

- on oppinut kääntymään vatsalta selälleen. Jee! Selältä vatsalleen ei vielä onnistu, eikä hän kyllä oikeastaan ole sitä yrittänytkään.

- viihtyy pitkiäkin aikoja vatsalteen, ehkä max 10 min, minkä jälkeen kierähtää selälleen.

- istuu jo melko hyvin sylissä ja tuettuna syöttötuolissa.

- on ihan isänsä näköinen. <3

- tekee jo välillä ryömimisliikettä, mutta ei vielä pääse eteenpäin.

- on oikea räpätäti kotona. Äänirepertuaari koostuu tällä hetkellä piiiiiitkistä vokaaleista, oven narinaa muistuttavista äänistä, huudoista ja "sisäänpäin puhumisesta" (eli höpöttää samalla kun hengittää sisään). Kodin ulkopuolella Lyyra on huomattavasti hiljaisempi ja keskittyy lähinnä katselemaan ympäristöään.

- nukkuu vaihtelevasti. Viimeisen kuukauden ajan on öisin herätty 1-2 kertaa syömään. Nyt on onneksi parin viime päivän aikana nukuttu lähes koko yö putkeen. Päivisin nukkuu enää vain 1-3 tuntia yhteensä.

- tuntuu syövän harvemmin kuin kuukausi sitten. Ruokailuväli voi olla jopa 2-3 tuntia, kun se ennen oli 1-2 tuntia.

- painaa kymmenisen kiloa! Tämän mamman molemmat ranteet ovat painavan vaavin nostelusta täysin sökönä. Päivisin ne ovat suht kivuttomat, mutta aamuyöstä molemmat huutavat hoosiannaa pienimmästäkin liikkeestä. Jännetupentulehdukseen auttaa oikeastaan vain rasituksen poisto, mikä ei tässä tapauksessa oikein onnistu. :) Täytynee hankkia ranteisiin jotkin yötuet ennen kuin tilanne menee vielä pahemmaksi.

- on vielä kuukauden mammanmaitodieetillä. Vähän ennen joulua aloitetaan meilläkin soseiden maistelu. Jännää!

Tavallinen arkipäivä

Meidän aamu alkaa aina kahvilla. Aina. Owenin kello soi 5.40 ja me nousemme Lyyran kanssa ylös parikymmentä minuuttia myöhemmin (kun kahvi on valmista, hehe). Välillä Lyyra herää vähän ennen herätyskelloa, välillä saamme Owenin kanssa kahvitella puoli tuntia ennen Lyyran heräämistä.

Kahvin ja aamupalan jälkeen Owen lähtee töihin ja minä vien Kuuran lenkille klo 7 maissa. Lenkin jälkeen saatan jäädä hetkeksi pihalle haravoimaan, istuttamaan, kitkemään... Välillä Lyyra nukkuu vaunuissa lenkin päätteeksi parikin tuntia, nykyään n. 20 min.

Aamupäivän ohjelma vaihtelee aika paljon. Välillä on siivous- ja pyykkipäivä (kuten kuvassa yllä), välillä teen töitä. Joka päivä kuitenkin hääritään lattialla ja leikitään.

Kuura seuraa meitä kuin hai laivaa. Meistä on muodostunut aika hyvä tehotiimi viimeisen puolen vuoden aikana.

Aika usein Lyyra nukahtaa aamupäikkäreille klo 10 maissa, jolloin minä siirryn läppärille työskentelemään. Silloin alkaa myös olla jo karmiva nälkä, joten syön välipalan. Tässä dippaan kuivaa patonkia voirasiaan.... Yleensä välipala on kyllä tätä ravitsevampaa.

Aamupäivisin käymme myös silloin tällöin mammatreffeillä. Tässä ollaan värikylvyssä.

Puolen päivän tienoilla vien Kuuran uudestaan ulos, satoi tai paistoi. 

Kakkoslounaan jälkeen touhutaan Lyyran ja Kuuran kanssa sitä sun tätä. Tämä on Kuuran yksi suosikkipaikoista ja -asennoista.

Ja sitten iltapäivän kohokohta: kahvihetki! Lyyra ottaa tässä kohtaa yleensä toiset vähän lyhyemmät päikkärit. Kahvihetken aikana luen lehteä, selaan puhelinta tai seuraan piharuokinnan lintukuhinaa kiikareilla. Kesällä kävimme välillä Lyyran ja Kuuran kanssa rannalla kahvitauolla.

Alkuillasta Owen tulee kotiin ja vie Kuuran lenkille. Illalla sitten mm. saunotaan, rempataan, käydään linturetkellä/ruokakaupassa tai katsotaan jotakin telkkarisarjaa (viimeisin vaihtoehto on se todennäköisin :D). Viime aikoina olemme katsoneet mm. seuraavia sarjoja: Daredevil, The chilling adventures of Sabrina, Killing Eve ja The haunting of Hill House. Nämä ovat kaikki loistavia sarjoja!! Tuo viimeinen on kuitenkin astetta masokistisempi, enkä suosittele katsomaan sitä juuri ennen nukkumaanmenoa niin kuin me olemme tehneet...

Telkkari menee kiinni klo 21 maissa. Siitä matka jatkuu Kuuran iltapissityksen kautta Lyyran kylvetykseen ja/tai iltasyöttöön, josta kaikki siirrymme unten maille klo 22 mennessä.

Tässä oli meidän arkipäivämme tyypillisimmillään. Minä olen nauttinut näistä päivistä suuresti, ja onneksi arki jatkunee samankaltaisena vielä useita kuukausia. Toisaalta huomasin tänään ikävöiväni jo työpaikkaa. Päätinkin, että käyn seuraavalla viikolla moikkaamassa työkavereita.

Pieni kohtaaminen

Olimme mökillä Halloweenin/Pyhäinpäivän/Kekrin vietossa, kun keskellä kirkasta päivää äkkäsimme lepakon mökin edustalta. Olen pari kertaa aiemminkin törmännyt päiväaktiivisiin yksilöihin, mutta tämä kaveri oli varsinainen linssilude. Se jäi hetkeksi koivuun torkkumaan ja venyttelemään, kunnes teki taas pienen pyyntiretken ja jatkoi sitten nokosia mökin seinustalla.

Kyseessä on jokin siippalaji (Myotis sp.). Tarkempi lajinmääritys vaatisi kurkistusta hampaisiin (mikäli muistan oikein männävuosien lepakkokurssilta), ja siihen emme kyllä tällä erää ryhtyneet. :D

Tämä löytö kyllä kruunasi Halloweenin!

Vielä yksi värioksennus

Tätä kirjoittaessani sataa ulkona vettä, kaikki lehdet ovat lakastuneet ja luonto on niin ankea kuin olla ja voi. Onneksi sauna on lämpiämässä ja jouluvalot tuikkivat terassilla.

Blogi laahaa edelleen pari viikkoa jäljessä oikeasta elämästä, mutta lupaan kohta kiriä kiinni! :D Lyyralla on tällä hetkellä ilmeisesti 4 kk "hulinat" käynnissä, koska neiti on kahden viime viikon aikana nukkunut vain lyhyitä max 30 min. päikkäreitä kerrallaan. Kun tähän yhdistää eteisrempan ja osa-aikaisen etätyön kaiken muun ohjelman kanssa, on takana pari viikkoa vähän hektisempää aikaa.

Ajattelin ensi viikolla kirjoittaa vähän tarkemmin meidän arjesta, mutta tässä vielä vähän lokakuista väriloistoa ennen sitä.