Muutimme nykyiseen asuntoomme vajaa vuosi sitten helmikuussa. Olin aina halunnut oman puutarhan, jonka kasvua voisi seurata vuodesta toiseen. Nyt unelma kävi toteen ja vieläpä hurjan kauniilla paikalla! Keväällä sain tosin huomata, että järven läheisyydessä on varjopuolensakin: järveltä kävi välillä todella hyytävä viima, joka meinasi jäädyttää ja kuivattaa pelargonit toukokuun lämpöaallossakin.
Helmi-maaliskuussa maisema oli peittynyt lumeen (tällä hetkellä lunta on varmaan neljä kertaa enemmän kuin tässä kuvassa).
Kun lumi vihdoin suli, oli jännittävää seurata esiin putkahtavia kasveja. Loppujen lopuksi jouduin hieman pettymään: edellisten omistajien suurin intohimo ei tainnut olla puutarhanhoito. Joitakin krookuksia ja tulppaaneja kuitenkin nousi esiin maasta, ja oli kukkapenkissä joitakin perennojakin.
Tuo yllä näkyvä kukka-asetelma oli niin hieno! Värivalinnat osuivat kerrankin nappiin.
Onnenpensaat kukkivat kauniisti toukokuussa.
Toukokuun puolivälissä nurmikko alkoi vihertää ja minulla alkoi mammaloma.
Verikurjenpolvivauvat istutettu.
Hain työpaikan takapihalta jalokiurunkannuksia ja istutin ne ruukkuihin. Ne kukkivat iloisesti kolme viikkoa, kunnes oli aika antaa tilaa seuraaville kukkijoille. Siirsin jalokiurunkannukset maahan yhden angervopuskan juurelle. Saapi nähdä nouseeko niistä yksikään ensi keväänä.
Käsittelin terassin heti mammaloman alkajaisiksi (tässä se on vielä käsittelemätön). Pesänrakennusvietti oli hurjaa!
Nurmikon voikukkaviidakko kukki kauniisti kesäkuun alussa.
Tästä kuvasta ja väreistä tulee heti mieleen helle. Keltaiset tarha-alpit löysin tori.fi:stä, ja ne kukkivatkin iloisesti heti pari viikkoa istuttamisesta.
Kuura meni usein pakoon hellettä liiterin varjoisalle puolelle.
Istutin kukkapenkkiin elokuussa punatähkiä ja ei aikaakaan, kun ne kuhisivat gammayökkösiä. Tämä kesä muistetaan paitsi kuumuudesta myös hurjasta gammayökkösinvaasiosta.
Pihalle oli jätetty kaksi rumaa kantoa, jotka päätin naamioida perennapenkin uumeniin. Kohopenkin tekeminen saviseen maahan olikin aikamoinen projekti, jossa hiki virtasi ja pari ärräpäätäkin pääsi suusta. Onneksi Lyyra tykkäsi vielä tuohon aikaan nukkua päikkäreitä vaunuissa (nykyisin hän herää välittömästi, jos vaunut eivät ole liikkessä).
Ruska saapui.
Perennapenkki ristittiin hirvenhaudaksi. Istutin siihen mm. kuunliljoja (kauriita odotellessa...), jättipoimulehteä, punakukkaista maksaruohoa sekä hurjan määrän kevätsipuleita.
Mattoteline sai kyytiä järvimaiseman edestä.
Mattoteline poistettu, puutarha haravoitu ja nurmikko kuurassa (ja Kuura nurmikolla haha).
Talvi saapui.
Suunnitelmissa on rakentaa jonkinlaiset kasvatuslavat poistetun mattotelineen tilalle tänä keväänä. Ehkä jokusen perennepenkinkin voisi perustaa. Eniten kuitenkin jännitän moniko istuttamistani kasveista selviää talven yli. Paksu lumipeite luo onneksi hyvät puitteet talvehtimiselle!
