Metsälintu

tiistai 24. helmikuuta 2015

Soijamaidosta fiftarityttöön

Tämä postaus on tällainen sillisalaatti, kaikenlaisia sekalaisia kuvia elämästäni parin viime viikon ajalta.


Askartelin lintukerholaisten kanssa ruokinta-automaatteja linnuille. Niistä tuli tosi hienoja ja linnut olivat heti herkkujen kimpussa! (Kröhöm, tässä ei ole kyse tuotesijoittelusta...mutta Alpron SOYA kevyt nyt vaan on markkinoiden paras soijamaito)


Kävimme ystävänpäivätansseissa (We Love Helsinki) Korjaamolla ja pitihän sinne tälläytyä.


Arkea olkkarissa


Tälläytynyt fiftarityttö olkkarissa. Hauskana yksityikohtana näissä kuvissa on kellonaika. Näyttää siltä, että olisin vaihtanut vaatteet, meikannut ja fiksannut hiukset viidessä minuutissa. :D


Kävimme rapsuttamassa Alma-mussukkaa.


Lauttasaaren käppyrämänty


Alman ja Sinin luona


Ja se sama fiftarityttö.

Tähän random-postaukseen voisin vielä lisätä tarinan kurjimmasta pöllöretkestä ikinä. Lähdimme Owenin kanssa eilen Sipooseen kahdeksan maissa illalla. Sää oli vähän mitä oli: pilvistä ja ehkä hiukan liian tuulista, myöhemmin lumisateista. Oletettavasti metsät ja peltojen laidat olivat hiljaisia. Näimme sentään yhden lyllertävän supikoiran. Ajoimme peltoaukeata pitkin ja päätin pysähtyä pellon laitaan kuuntelemaan. Noh, se pellonlaita olikin oja. Tumps! Ja siellä sitä oltiin auton kanssa ojassa. Ei pahasti, mutta sen verran ettei kaksistaan saatu autoa liikkumaan mihinkään suuntaan. Seurasi pieni panikointi ja kiroilu. Lähellä oli talo ja menin soittamaan ovikelloa (kello oli siis lähestymässä puolta yötä). Vanha ukkeli avaa oven ja näyttää hölmistyneeltä nähdessään meidät. Selitän tilanteen, mutta ei äijästä ole työntäjäksi ja lähdemme kävelemään seuraavaa taloa kohti pellon toiselle puolelle. Tässä vaiheessa soitan jo hinausfirmaan, selitän tilanteen ja kysyn hinta-arviota. 250 € !!!!! Siis voitteko kuvitella, hinausauto tulee 20 km päästä, nykäisee automme muutamassa sekunnissa maantieltä ja velottaa siitä 250 €??!! No thanks. Soitan masentuneena vanhemmille, mutta he ovat kaukana Sipoosta eivätkä voi auttaa. Voihan *erkele. 

Mutta sitten tapahtuu ihme. Näemme lähestyvän auton, jonka ajovalot loistavat kirkkaasti kuin taivaanporttien valot. Viittoilen taskulampulla autoa pysähtymään. Ulos autosta astuu Herra Enkeli, jolle selitän tilanteen. Herra Enkeli kävelee auton luoksee, neuvoo minua menemään ratin taakse ja Owenia hänen kanssaan työntämään autoa. Kaksi minuuttia myöhemmin auto on pelastettu ojasta! Kiitämme Herra Enkeliä vuolaasti ja minä melkein itken helpotuksesta. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta pöllöretkelle en lähde vähään aikaan. 

perjantai 20. helmikuuta 2015

Jää, pöllö, jää











Otsikon jää viittaa tässä tapauksessa jäähän, ei niinkään siihen, että kuvissa näkyvän sarvipöllön pitäisi jäädä jonnekin. Sen sijaan soisin Lapinlahden hiiripöllön pysyttelevän aloillaan vielä viikon. Ensi keskiviikkona saamme nimittäin kolme irlantilaista ornia kylään ja heidän ykköstoiveinaan on nähdä hiiripöllö. Sitä ei ole nähty nyt neljään päivään, joten ei kovin hyvältä näytä.

Sarvipöllö ja muut aurinkoiset kuvat ovat viime viikonlopulta, samalta päivältä kuin edellisen postauksen imelät auringonlaskukuvat. Sarvarin bongaaminen oli hupaisa tapahtuma. Paikalla oli puolen tusinaa putkimiestä ja toiset puolet tusinaa sunnuntaiulkoilijoita, jotka jäivät kummastelemaan torkkuvaa pöllöä (ja putkimiesrivistöä). Paikalla oli aikaisempina päivinä nähty kaksi pöllöä, joten toivotaan, että kyseessä on pariskunta ja alkukesästä Lauttasaaren kirkon ympärillä kerjää joukko nälkäisiä menninkäisiä.  

tiistai 17. helmikuuta 2015

Keltaista, oranssia, violettia, roosaa ja kaikkea siltä väliltä














Mykistävää. 

Tuona iltana löysin sisäisen harmoniani ja kaikki maailman huolet unohtuivat.

Muistin taas miten paljon rakastankaan suomalaista luontoa.

Ja elämää yleensäkin.

Aurinkoterapiaa


Olimme monen muun lailla Lauttasaaressa laskiaissunnuntaina kävelemässä rantoja pitkin. Päivä oli kertakaikkisen u-s-k-o-m-a-t-o-n. Kävimme bongaamassa sarvipöllön kirkon luota (siitä kuvamatskua myöhemmin), yritimme löytää isolokkia saaren pohjoispäästä (se olikin sitten nähty saaren itäpäästä) ja vietimme loppupäivän saaren etelärannoilla.

Kanahaukat kikittivat, hiirihaukka muutti ja punarinta tiksutteli. Ihmiset olivat todella aurinkoisella tuulella. Vastaan tuli muutama tuttukin. Ilta huipentui auringonlaskuun (josta teen ihan erillisen postauksen) ja laskiaispulliin, joita menimme tekemään ystävän luokse pimeyden laskeuduttua.



Laskiaispullakivi!







Kyllä nyt hiihtolomalaisia hellitään mahtavilla keleillä. Harmi, kun ei voi viettää kaikkia päiviä ulkona.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Project pinnatuoli

Minulla on ollut kolme pinnatuolia siitä lähtien, kun muutin pois kotoa. Ne löytyivät muinoin kierrätyskeskuksesta muutamalla eurolla ja ovat palvelleet hyvin kaikki nämä vuodet. Koivunväriset tuolit eivät kuitenkaan sopineet uuteen asuntoon ja ajattelin jo myyväni ne pois. Sitten tajusin, että nehän voi maalata! Älynväläyksen saatuani ryhdyin heti tuumasta toimeen.


Lähtötilanne: siisti tuoli, jossa on pintalakka. 


Hioin lakkapinnan pois p80- ja p120-hiekkapapereilla ja pyyhin pinnat kostealla rätillä.


Sitten maalasin pohjamaalilla ensimmäisen kerroksen. Kauempaa katsottuna tulos näyttää jo ihan hyvältä, mutta lähempää tarkasteltuna...


...maalipinta on aika epätasainen ja kuultaa läpi. Maali oli jotenkin aika tönkköä ja jätti herkästi paksumpia kohtia ja pisaroita tuoliin. Kun pohjamaali oli kuivunut, hioin p120-paperilla tönköt kohdat tasaisiksi. Viimeistelin tuolin kiiltävällä pintamaalilla.


Ja tadaa! Siitä tuli niin nätti! En oikein tiennyt olisiko minun kannattanut maalata vielä toinen kerros pintamaalia, mutta olin malttamaton ja halusin tuolin mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Kaksi muuta tuolia odottavat vielä vanhempien autotallissa pintamaalia. Käyn niiden kimppuun sitten joskus.


Jo viime postauksessa vilahtanut norfolkinaraukaria (Owenin aikainen ystävänpäivälahja) on kotimme uusin tulokas heti pinnatuolin jälkeen. Vaikka laji onkin alunperin kotoisin maailman toiselta puolelta, pieneltä Norfolkinsaarelta Australian itärannikotla, muistuttaa se pienenä kovasti meikäläistä metsäkuusta. Tuntuu, että pinnatuolin päällä lepää pieni palanen havumetsää kuusineen ja metsämansikoineen.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ne aamut













Kaksi viime aamua ovat olleet huikeita. Olen seurannut keittiöstä taivaan sävyjen vaihtumista hehkuvan oranssista, punaiseen, keltaiseen, violettiin ja siniseen. Yritin samalla tehdä töitä, mutta eihän siitä tullut mitään, kun katse harhaili taivaalle joka toinen sekunti.

En haluaisi valittaa, mutta + 6 astetta ja auringonpaiste tuntuu väärältä tähän aikaan vuodesta. Ensin pitäisi olla kylmä, pitkä ja luminen talvi, jota seuraa suloinen ja aurinkoinen kevät. Toisin sanoen, ensin kärsitään ja sitten nautitaan. ;) Ei laisinkaan, talvi on kaunista aikaa ja haluaisin sen myös pysyvän sellaisena.

Päivät menevät uskomatonta vauhtia eteenpäin, enkä millään ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisin. Onneksi viikonlopuksi on tiedossa paljon ihanaa ojelmaa, mm. linturetki, synttäribileet, laskiaispullien leipomista hyvän ystävän kanssa ja sunnuntaina saamme myös maailman ihanimman karvapallon vieraaksemme yli viikoksi! :D Siitä lisää tuonnempana.

Menkäähän kaikki ulos kuuntelemaan tiaisten ja viherpeipon laulua! Ainakin Espoossa on ollut kova älämölö koko päivän. :)