Metsälintu

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kaasuttelua

Tässäpä olisi hieman arkisempia kuvia työpaikaltani. Tällä kertaa otimme metaani- ja typpidioksidinäytteitä koealoilta pimeäkammioiden avulla. Mittaamme metaanipitoisuuksia kerran viikossa ja nämä kuvat on otettu ensimmäiseltä mittauspäivältä. Säät suosivat silloin, eikä verenimijöitä ollut ollenkaan. Viikkoa myöhemmin olikin sitten hilpeät +5 astetta kera hyisen viiman, mikä jäädytti sormet, mutta piti pimeäkammion sopivan viileänä mittauksia ajatellen.



Homma on yksinkertaista: kammio isketään suohon (johon on asennettu kaulus kammiota varten), varmistetaan että kammio on eristetty, laitetaan kammion sisäinen ilmankierrätyspropelli pyörimään ja otetaan ruiskulla viiden minuutin välein näytteitä kammion sisäilmasta. Yllä olevassa kuvassa olen juuri täyttänyt ruiskun sisäilmalla, minkä jälkeen tyhjennän ruiskum lasiputkeen. Näyteputket lähetän labraan analysoitavaksi.


Saanen esitellä tutkimusavustajamme Nellin! Nelli toimi myös maskottina ja henkisenä tukena. :)



Koulutustuokion jälkeen siirryimme omille koealoillemme ottamaan ilmanäytteitä. Oli kaikin puolin leppoisa ja mukava maasto(työ)päivä.


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Se on vain pukeutumiskysymys

Aamulla, kun kurkistin ikkunasta ulos lämpömittari näytti +3 astetta, taivas oli harmaa ja ilmatila täynnä märkiä rättejä, joita raivokas tuuli piiskasi ikkunaan. Hmmm. Tässäkö säässä on tarkoitus lähteä retkelle?! Jo vain.



Harmaudessa ja synkkyydessä on oma viehätyksensä. Märän metsän tuoksu on huumaava. Metsässä on hiljaista tuulen ujellusta, kuukkelipoikuetta ja muutamaa (hullua) laulavaa pajulintua lukuun ottamatta. Retkeilijän askel on äänetön märässä sammalikossa ja varvikossa.




Kuvaaminen oon haastellista, kun koko ajan pitiää puhdistaa linssiä pisaroista. Vanhojen männiköiden aluskasvillisuus koostui pitkälti varvuista. Tässä niistä kaunein, eli kurjenkanerva.


Hillakin sinnitteli tuulessa ja kylmyydessä.


Tällaiseen rumaan mastoon törmäsimme metsässä. Masto on samanlainen kuin minun tutkimussuollani, eli se mittaa ilmasta kaasupitoisuuksia. Kyltit kielsivät kiipeämstä ylös, mutta me saimme erikoisluvan kiivetä sinne. Maisemat olivat huikeat!


Waaauuu. 



Tämä päivä todisti sen, että retkeily kannattaa aina. Sateellakin.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Pysähtyneitä hetkiä







Pieniä pysähtyneitä hetkiä viikon varrelta:

Kalastaja vetää uistinta Kitisellä.
Pikkutervakot kukkivat kohta tienposkilla.
Pikkukuovi vartioi valtakuntaansa.
Metsäkurjenpolvet ja niittyleinikit ovat kukkeimmillaan.
Vanhaa metsää.
Ja utelias kuukkeli. 

Nousu taivaaseen


Nousu Taivaskeron juurelle tarjosi ehkäpä kauneimmat maisemat, mitä pohjoisen reissuni aikana olen nähnyt. Kahden sateisen päivän jälkeen pilviverhokin viimein repeytyi ja toi esiin tunturikasvien eri sävyt. Mustikanvarvut olivat niin punaisina ja oranssina, että oli kuin ruskan keskellä olisi taivaltanut.



Tämä oli minulle todella vapauttava retki. Olin elementissäni. Mieli leijaili jossakin pilvien korkeudella ja huipulla tuli tunne, että katselee maailmaa taivaasta.



Mustikanvarvut ruskan väreissä.


Taustalla näkyvä Taivaskero oli päivän aikana saanut ohuen lumipeitteen. Minä kiikaroin Laukukerolle päin, mistä myöhemmin löytyi piekana kaartelemasta. Alempana tunturissa näimme sinipyrstöjä, kivitaskuja, niittykirvisiä, rastaita ja urpiaisia. Perus tunturilajistoa siis.




Ihan Taivaskeron huipulle emme menneet, mutta viereisen Pyhäkeron huipulle kyllä. Paikka on lappalaisten pyhä paikka, enkä yhtään ihmettele miksi. Katsokaa noita alla olevia maisemia! (Pallashotelli ja vaeltajien highway eivät ehkä ole kauneinta katseltavaa, mutta loput maisemasta kylläkin)



Taivaasta käsin katselimme maailmaa. ;)


Pyhäkeron huipulla kurjenkanervat uhmasivat takatalvea.


Olen talsinut Hetta-Pallas -reitin vaellusrippikoulussa, joten maisemat olivat jokseenkin tuttuja. Silti olisi tehnyt mieli jatkaa matkaa Taivaskeron taakse aina Hettaan asti. Joku toinen kerta sitten.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Paratiisissa

Jippiiii! Olen nyt uuden HP Envy-läppärin omistaja! Tilasin koneen Netanttilan kautta, joka ilmoitti toimitusajaksi 1-4 arkipäivää. Kröhöm, siinä meni 7 arkipäivää. Onneksi piina on viimeinkin päättynyt ja pääsin tänään tyhjentämään kameran täyden muistikortin koneelle. Uusin Windows 8 on oikein näppärän oloinen (ilmeisesti vanhempi versio sai paljon negatiivista palautetta, mutta tämä uudempi on minusta hyvä) ja muutenkin Lightroom toimii kuin unelma uudessa koneessa. Satojen kuvien siirtämiseen kului vain muutama minuutti, kun ennen piti odottaa ainakin vartti. Kyllä meitin nyt kelpaa. ;)

Vietimme juhannuksen Pallasjärven paratiisimaisissa maisemissa päiväretkiä tehden. Viikonloppu tarjosi kertakaikkisen upeita retkeilymaastoja, vaihtelevia säitä, idyllisiä saunailtoja ja herkullista ruokaa.



Yövyimme Metlan ja Metsähallituksen omistamalla tutkimusasemalla. Yllä olevassa rakennuksessa on itse Kekkonen yöpynyt monet kerrat hiihtoretkillään!


Löysimme metsästä hylätyn maakellarin.


Sama kellari yöllä.



Niittyleinikki ja mustikka kukkivat ilta-auringossa.





Saunoimme joka ilta idyllisessä rantasaunassa. Skorsteenista tuprutti yhdessä vaiheessa savua kuvauksellisesti. Tuollaisessa metsässä asuu varmasti maahisia ja keijuja.



Juhannuksena tuli myös valvottua. Lähdimme yleensä saunomaan puolen yön maissa ja nukkumaan menimme kahden jälkeen. Ne olivat juhannuksen kauneimpia hetkiä. Täydellinen hiljaisuus, keskiyön aurinko ja kuppi teetä. <3









Seuraavassa postauksessa on luvassa Pallaksen jylhiä maisemia ja vähän luntakin. :)