Sneak peek uuteen kotiin

Vatsanpohja on viime aikoina ollut täynnä perhosia. Muutto maaseudulle on ollut äärimmäisen jännittävää ja nyt kun ensimmäinen autollinen tavaraa on siirtynyt uuteen kotiin, alkaa uusi elämänvaihe tuntua konkreettiselta. Varsinainen muuttopäivä on vasta kolmen viikon päästä, mutta sitä ennen siirrämme autolla kaikki sohvaa ja sänkyä pienemmät tavarat. Pientä pintaremonttiakin on näillä näkymin tiedossa, onneksi ei mitään suurempaa. 

Tässä Kuura on ensimmäistä kertaa uuden kodin rannalla. Hauva oli niin innoissaan aavasta järvimaisemasta, että meinasi vetää minut kumoon liukkailla rappusilla. Ainoa tapa saada kuvia oli köyttää hurtta kiinni puuhun hetkeksi. 

Odotan jo kovasti jäiden lähtöä. Mökillä jäidenlähdöstä lähtevä äänispektaakkeli on ollut aina yksi vuoden hienoimmista luontoelämyksistä. Uskomatonta päästä seuraamaan tätä kotoa käsin tästä lähtien.

Itse talosta minulla ei vielä ole kunnon kuvamateriaalia. Pihapiiri on melko idyllinen vanhoine punamullattuine rakennuksineen. Hauska nähdä, mitä kasveja pihasta putkahtaa esiin keväällä.

Tässä näkymä keittiön ikkunasta. <3

Ensimmäisellä käynnillään Kuura mennä vouhotti ylös alas asunnon rappuja kurkkien välillä ikkunoista ulos. Hyvin tuo hauva sinne tulee sopeutumaan.

Muita fiilistelynaiheita viime aikoina ovat olleet keltaiset tulppaanit ja aina vain valoisammat päivät. Kevättä kohti!

Nyt se on virallista!

Me muutetaan Kirkkonummelle! Maaliskuussa! Iiiik! En ole täällä uskaltanut hiiskahtaakaan asuntokauppaneuvotteluista, ettei vain tule jinxattua mitään. Nyt kun kaikki paperit on allekirjoitettu ja pankkitili kummasti keventynyt, uskallan vihdoin paljastaa salaisuuden. 

Osa teistä ehkä muistaakin kirjoitukseni lokakuussa mahdollisesta Kirkkonummelle muutosta. Olemme Owenin kanssa haaveilleet maalle ja nimenomaan Kirkkonumelle muutosta jo monen vuoden ajan. Haaveena oli löytää oma asunto paikasta, johon ei autojen melusaaste yllä ja josta olisi lyhyt matka (lintu)retkeilymaastoihin. Paikka ei kuitenkaan saisi olla kohtuuttoman kaukana palveluista ja työpaikoista. Talo saisi puolestaan olla vanha (Hannan mielipide), mutta tarpeeksi "moderni" (Owenin mielipide). Tässä paikassa kaikki kriteerit täyttyivät, uskomatonta kyllä! Työmatkat toki pitenevät eikä kävellen pääse lähikauppaan, mutta hällä väliä, jos tällaisia maisemia pääsee ihailemaan päivittäin:

Pakkaaminen on jo aloitettu ja olemme molemmat aivan into piukeena! Kuura ei vielä tiedä tulevasta, vaikka ahkerasti olemmekin käyneet lenkkeilemässä tulevissa kotimaisemissa.

Vielä kerran: iiiik!

Täysin hurahtanut

Minä olen helposti innostuvaa sorttia. Aina pitää olla jokin projekti (tai useampi) käynnissä. Keväällä oli hääprojekti ja nyt on käynnissä projekti oman kodin löytäminen. Olemme kesän mittaan käyneet katsomassa asuntoja Espoossa, Kirkkonummella, Vihdissä, Siuntiossa ja Inkoossa. Näistä osa on sykähdyttänyt ja osasta olen jo heti pihaan astuessani tiennyt, että tänne en ainakaan muuta. Ihastuimme yhteen taloon Inkoossa, mutta pitkän pähkäilyn jälkeen totesimme, että se on liian kaukana Helsingistä/työpaikoista. 

Mutta nyt olen täysin rakastunut, hurahtanut ja höpsähtänyt yhteen asuntoon Kirkkonummella. Yritän hillitä innostustani, koska tiedän, että joudun ehkä pettymään myöhemmin, jos kauppoja ei synnykään. Kävimme katsomassa asuntoa pari viikkoa sitten ja olin jo heti kättelyssä täysin myyty. Sen jälkeen en ole oikein osannut ajatella muuta. Huomaan esim. bussissa istuessani tai kahvitauolla ollessani automaattisesti kaivavani puhelimen esiin ja selaavani asunnon myynti-ilmoituksen kuvat läpi ties monettako kertaa. Olen jo mielessäni sisustanut asunnon ja pohtinut, mitä tapetteja laittaisin millekin seinälle. Sitten taas havahdun, että nyt Hanna laitat se kännykän pois ja otat ihan iisisti.

Mutta siis iiiks! Ensi viikolla menemme uudestaan katsomaan asuntoa ja tällä kertaa omistajan kanssa tarkkaan syynäten. En millään malttaisi odottaa.

Joten mitä tekee malttamaton Hanna? No lähtee tietenkin Kuuran kanssa katsastamaan, minkälaisia luontokohteita mahdollisesta tulevasta kotikunnasts löytyy. Ja herranjestas, mikä helmi sieltä löytyikään! Saanen esitellä Korkberget, upeaakin upeampi rotkometsämaisema Humaljärven rannalla:

Tänne palaan vielä uudestaan vähemmän sumuisena päivänä. Maisema Korkbergetin huipulta oli jo nyt niin huikea, joten voin vain kuvitella, miten kauas sieltä näkee kirkkaana päivänä.

Viime aikoina olen...

... ulkoiluttanut kahta valkoista karvaturria.

... tutustunut metsähiireen lähietäisyydeltä. Poppelin siemenhöytyvät muodostivat ihanan pumpulitaustan.

... löytänyt vähemmän hehkeitä jyrsiöitä pihavajan siivoamisen yhteydessä. Yllä rotta ja alla metsähiiri.

.... nauttinut pioneista.

... ehkä vähän pelleillyt töissä. Kröhöm.

... nauttinut maailman parasta Gin & Tonicia.

... ihaillut maailman ihaninta koiraa ja tuntenut pohjatonta kiitollisuutta siitä, että saamme viettää joka päivä tämän turren kanssa.

...  mutta ennen kaikkea olen täysin hurahtanut puutaloihin ja oman talon metsästämiseen. Asuntoilmoitusten selaamisesta on tullut lähes maanista. Nyt pitäisi kuitenkin vähän rauhoittua, koska muutto olisi ajankohtainen vasta ensi keväänä. Tässä olemme asuntonäytöllä Pohjois-Espoossa.

Kesäkuun viimeiset

Onko väärin haaveilla jo ensi kesästä? Tänä kesänä minulla on vain kaksi viikkoa kesälomaa, mutta ensi vuonna reilun kuukauden! Tämä kesä vietetään siis turvallisesta Luonnontieteellisen museon katon alla hyttysten ja auringonsäteiden ulottumattomissa.

Elokuun kaksiviikkoinen loma on kuitenkin erityinen, sillä me lähdemme silloin häämatkalle Costa Ricaan! Lennot on buukattu, kirjallisuus hankittu ja lintuopinnot aloitettu. ;) Molemmat odotamme jo malttamattomina matkaa, joskin aika paljon on vielä suunniteltavaa ja säädettävää.

Ja sitä ennen käymme parina viikonloppuna mökillä, vielä kun on kesää jäljellä!