Hääpaikka löytyi!

Porvoon Bosgård näytti nettikuvien perusteella paratiisilta. Satoja hääpaikkoja kolunneena en voinut olla pelkäämättä, että noin täydellisen näköisellä paikalla olisi jossain koira haudattuna. Lähinnä pelkäsin suolaista hintaa. Otimme Bosgårdiin yhteyttä ja sovimme paikan päälle treffit eräänä tihkusateisena ja harmaana päivänä.

Kun käännyimme loskaisesta risteyksestä Bosgårdintielle, ilmestyi heti oikealle puolelle ylväs näky - ihka oikeata ikimetsää kelohonkineen ja lahopuineen! Siellä saisi varmaan otettua jännittäviä hääpotretteja.... Kurvasimme Bosgårdin pihaan ja saimme lämpimän vastaanoton kokilta ja Ollilta, Bosgårdin häävastaavalta. Kävimme kurkkaamassa navettaa. Tsiisus, se oli täydellinen! Jatkoimme alas delikahvilaan, jossa saimme pienet maistiaiset talon herkuista. Törkeen hyvää, niin kuin arvata saattaa.

Helpotus oli suuri, kun lähdimme selvittämään Ollin kanssa hääjuhlien kuluja. Koko paketti ruokineen, juomineen, tiloineen ja tarjoilijoineen olisi juuri ja juuri budjettimme ylärajoilla. Kävimme vielä lopuksi pihapiirissä etsimässä mahdollista vihkipaikkaa. Pihalla kauniisti kaartuva 500-vuotias tammi näytti sopivan tehtävään paremmin kuin hyvin.

Huh, tulipas hehkutettua paikkaa, mutta nämä ovat fiilikset, jotka paikasta jäivät. Virallinen varaus tehdään heti, kun hotellikuviot ovat selvinneet. Ja sitten vaan odottamaan kesäkuuta 2017!

Throwback Summer

Hiphei, talven puoliväli on selätetty. Minä eksyin yhtenä iltana selaamaan vanhoja postauksia viime kesältä ja aaaah, tuli kauhean ikävä kesää. Kyllä talvi saisi vielä jatkua sen kuukauden, mutta nyt alkaa ensimmäistä kertaa tänä vuonna tuntua siltä, että kevätkin on tervetullut.

Hirveästi kutkuttaisi kertoa hauvavauva uutisia, mutta en ihan vielä viitsi, kun kaikki ei ole varmistunut. Pidän teitä vielä muutaman viikon jännityksessä, helmikuun puolivälissä pitäisi asioiden selkiytyä. :)

Mutta tässä siis muutama otos viime kesältä. Ottakaa mukava asento ja nauttikaa vehreydestä ja auringosta!

 

 

Talvimökkeilyä parhaimmillaan

Viiden päivän mökkiputki! Eläköön! Oli ihanaa lampsia sisään "esilämmitettyyn" mökkiin, jossa sisälämpötila oli huikeat +20 astetta ja jonka ulkopuolelta löytyi ilveksen jälkiä. Lisäksi lunta oli niin vähän, että autolla pääsi perille asti. De lux, sanon minä.

Seuraavan päivänä tuli kuitenkin vähän takapakkia: kaivo oli umpijäässä ja me höppänät kaadoimme vettä keittiön lavuaariin, joka johti jäiseen maahan. Seurauksena oli putki, jossa vesi seisoi lavuaariin asti. Viimeinen takapakki oli masentava tieto siitä, ettemme saaneet haluamaamme hääpaikkaa Hämeenkyröstä. Buuu. Onneksi masennuspäivän jälkeen oli luvassa huikea aurinkopäivä täynnä kauneutta!

Aamulla meinasi mennä kaffet väärään kurkkuun, kun huomasin ihmeellisen oranssin valoilmiön taivaalla.

Uuuuu!

Pilviverho repesi nopeasti ja hävisi kokonaan. Loppupäivä oli yhtä aurinkoa.

Kranssit olivat lisääntyneet mökillä.

Fiilis oli niin korkealla, että rupesin äklömakeilemaan ja askartelemaan lumisydämiä järven jäälle.

Owen ihmetteli myöhemmin järvelle ilmestynyttä shamrockia. :D

Ratkaisimme kaivo-ongelman kairaamalla jäähän reiän ja pumppaamalla vettä ämpäriin. Lämmitetty pesuvesi haiskahti tosin kalalta.

                           Iltapäivällä kävimme ihailemassa pastellimaisemia Lohjan pohjoisosissa.

Palatessamme takaisin mökille oli järvelle muodostunut utua! Hämmentävää. Järvellä on kuitenkin jäätä 20 cm paksu kerros eikä sula-alueita lainkaan. Paikalliset ajavat siellä jo autoilla ja mopoillakin. 

Täydellisen maaginen ilta. Menee vieläkin kylmät väreet selkäpiitä pitkin.

Koirakuume senkun pahenee

Jaiks. 

Olimme viikonloppuna retkeilemässä, kun vastaan tassutteli maailman kaunein koira, samojedi. Se tuli nuuskimaan meitä ja kerjäämään rapsutuksia. Siinä vaiheessa melkein kuulin, kuinka päässä sanoi kliks. Tässä olisi meidän perheeseen täydellinen koira!

Seuraavat päivät vietinkin sitten koira-asioita tutkiskellen: turkinhoito-ohjeita, kasvatusvinkkejä, lonkkasairauksia, haukkualttiutta jne. jne. Olen yrittänyt luoda realistista kuvaa siitä, mitä kaikkea samojedinkoiran hankkiminen tuo tullessaan. Olen myös selannut kymmenien kasvattajien nettisivuja tutkiskellen, olisiko heillä luovutusikäisiä pentuja tulossa. Yhdelle kasvattajalle lähetinkin jo sähköpostia...

Meillähän ei kummallakaan ole ollut ennestään koiraa. Minut on kasvatettu "Naapurin koira on paras koira"-mantralla ja hoettu, että koiran omistaminen rajoittaa elämää ja matkustamista (terveisiä vaan papalle ja mammalle! :D), mikä osittain voi pitää paikkansa. Toisaalta molemmilla serkkuperheilläni on koira ja eikä se heidän matkustamistaan kovinkaan paljoa (ainakaan näin ulkopuolisen näkökulmasta) ole rajoittanut. Hoitopaikka on aina löytynyt.

Katsotaan nyt, mitä seuraavien viikkojen aikana tapahtuu. Voi olla, että hankintasuunnitelmat menevät taas jäihin tai sitten jotakin oikeasti tapahtuu. En haluaisi tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä, tässä on kuitenkin niin suuri asia kyseessä.

Kuvituksena on samojediretkeltä räpsäistyjä lumikuvia. Olimme koko päivän retkeilemässä Hyvinkää-Riihimäki-Tuusula -suunnalla. Piekana ja koskikara olivat (kaikkien iiiiihanien puutalojen ohella!) päivän parhaat havikset. Päätimme retken Kellokosken Kinuskillaan syömään kakkua ja purkeria.

Arktinen vaatetus oli tarpeen. Tällaisissa maisemissa törmäsimme samojedinkoiraan.