Eteläkärkeen ja takaisin

Tätä päivää muistelen lämmöllä. Molemmilla oli kerrankin vapaapäivä samaan aikaan, taivas loisti sinisenä, meri lainehti rauhallisesti Hangon kallioita vasten ja aurinko kutitti kasvoja. Tulliniemen luontopolku Suomen eteläkärjessä tarjosi parastaan sään osalta, lintumuutto olisi kuitenkin voinut olla vilkkaampaa.

Meillä oli Kuuran kanssa teemaväripäivä.

Valkoselkätikka

Kärjessä kävin katsomassa, kun Tatu-rengastaja kävi irrottamassa rengastamassa valkosekätikan. Hän vei tikan saman tien lintuasemalle, jossa se sai metallirenkaan lisäksi värirenkaat koipeensa.

Tikka on nätti ja äänekäs otus. Samaa voisi välillä sanoa Kuurasta... ;D

Tämä olisi hyvä profiilikuva hauvalle!

Pikkutikkakaverukset

 Tulliniemestä jatkoimme matkaa Hangon kaatikselle (joka oli täydellinen lintutyhjiö sinä päivänä) ja Täktomin kentälle (jossa nähtiin maakotka ja vino pino merikotkia). Jess, kiva päivä kaiken kaikkiaan!

Halias vielä kerran

Viivyimme Hangon lintuasemalla perjantaista sunnuntaihin ja molempina iltoina oli mieletön auringonlasku. Hankoniemen kärkeen pääse nykyisin kuka tahansa luontopolkua pitkin. Suosittelen reittiä lämpimästi, mutta muistakaa silloin pysyä polulla. Polun ulkopuolella haahuilu on kielletty herkän luonnon sekä rengastukselle koituvien häiriöiden vuoksi. Jouduin tämänkin viikonlopun aikana pariin otteseen paimentamaan harhailevia turisteja takaisin polulle. :)  

Lentokone ja aamurusko. Aamuvakio alkoi auringonnousun aikaan klo 6.25.

Nouseva aurinko alkoi lämmittää nopeasti ja ei aikaakaan, kun staijipaikan alle ilmaantui kasa lämmitteleviä kyitä ja rantakäärmeitä.

Krookukset avasivat myös nuppunsa...

... ja leskenlehdet loistivat pienten aurinkojen lailla.

Oli niin lämmin (10 astetta) että päätimme korkata terassikauden ja syödä ulkona.

Lintuasema kaikessa kauneudessaan.

Iltapäivällä lintumaailma hiljeni ja Kotilahti oli tyyni ja rauhallinen.

Hetki ennen merisumua.

Merisumun hälvettyä aurinko laski kuin Afrikassa konsanaan.

Se oli Hanko se. 

Tällä hetkellä vatsa on täynnä perhosia. Perjantaina koittaa nimittäin lähtö aurinkoiselle Teneriffalle! Ei siis sinne turistialueelle ja piparkakun väristen auringonpalvojien sekaan, vaan sumuisiin laakeripuumetsiin, vuorten rinteille, kraatereihin, kanarianmäntymetsiin ja rosoisille merenrantakallioille katsomaan merilintuja. Haaveena on saada taltioitua henkeäsalpaavia maisemia sekä endeemejä kasveja (kukkivia kuningatarneidonkieliä!!!) ja lintuja (kanarianpeippo, kyyhkyjä...). Asumme viikon pienessä vuoristokylässä kanarianmäntyjen ympäröimänä, mutta teemme päiväretkiä eri puolille saarta. En vielä tiedä onko vuokratalossamme nettiyhteyttä, joten älkää ihmetelkö jos blogiin tulee reilun viikon tauko. :)

Halias

Viikonloppu Hangon lintuasemalla eli Haliaksella oli säiden (ja seuran!) puolesta mahtava. Lauantaina aurinko hyväili kalpeita kasvoja ja lämmitti niin paljon, että merituulesta huolimatta ulkona pärjäsi ilman takkia. Illalla lämmitimme saunan ja pulahdimme hyiseen mereen. Sinä iltana näin myös elämäni upeimman merisumun.

Lintuja näkyi lauantaina ihan kivasti, mutta harvinaisuudet loistivat poissaolollaan. Täktomissa viihtynyt isohaarahaukka ei viitsinyt lentää tarpeeksi lähelle Hankoniemen kärkeä, jotta olisimme nähneet sen lintuasemalta. Joku toinen kerta sitten.