Lumiset kotikulmat

En muista nähneeni näin kaunista ja runsaslumista tammikuuta. Lumikolat ovat laulaneet harva se päivä, ja auraamattomilla teillä ovat pulkka ja kantoreppu tulleet tarpeeseen. Muistan syksyllä ajatelleeni, että miten ihmeessä selviydyn Kuuran ulkoiluttamisesta paukkupakkasissa vauvan kanssa. Ei se kuitenkaan ole ollut sen kummempaa kuin pikkupakkasilla ulkoiluttaminen. Muutama vaatekerros lisää ja a vot, vauva tuhisee tyytyväisenä niin pulkassa kuin vaunuissa.

Välillä haaveilen sulasta maasta ja metsälenkeistä, mutta sitten taas jään ihastelemaan tykkylumisia puita ja totean, että juuri nyt on hyvä näin.

Oikea talvi

Parhautta on oikea talvi ja hiljainen metsä.

...sekä isyysvapaalla oleva mies, joka mahdollistaa pitkät potkukelkkaretket valoisaan aikaan!

Vuoden alun kuulumisia

Uusivuosi sujui iloisissa merkeissä. Uudenvuoden jälkeiset päivät taas rajun vatsataudin kourissa. Ensin minä sairastuin ja seuraavana päivänä Owen. Vatsataudit ovat aina kauheita, mutta tämä oli erityisen rankka. Jossakin vaiheessa olin varma, että kuolisin. :D Totesin taudin jälkeen Owenille, että synnytys oli peanuts verrattuna tähän. Onneksi Lyyra pysyi terveenä ja onneksi sairastuimme eri päivinä, niin saimme jotenkuten hoidettua Lyyraa ja ulkoilutettua Kuuraa.

No, siitäkin selvittiin ja elämä alkoi taas tuntua elämisen arvoiselta. :D

Kävimme koko perhe tutustumassa Lyyran tulevaan dagikseen. Paikka ja henkilökunta vaikuttivat todella mukavilta! Näillä näkymin Lyyra aloittaa dagiksessa elokuussa, jolloin minä palaan takaisin töihin. Mammalomasta on siis jäljellä enää puolet. Haikeata, mutta toisaalta odotan töihin paluuta  jo innolla.

Kuura tarkkailee pilkkijöitä.

Olemme sairastuvalta käsin mielenkiinnolla (ja kauhulla) seuranneet pilkkijöitä kotilahdella. Itse en missään nimessä vielä menisi jäälle, mutta pilkkijäthän ovat tunnetusti höyhenen kevyitä... Välillä jää on ollut niin sula, että järven päälle on syntynyt toinen järvi. Sääennuste lupaa edelleen plusmiinus kelejä, joten jääretket saavat odottaa kuun loppuun tai helmikuuhun.

Meidän joulu

Meidän joulu oli täynnä aurinkoa, kimaltelevia hankia, kelkkailua, kynttilöitä, suklaata, ruokaa, ihanaa seuraa, pitkiä koiralenkkejä, hyasintin tuoksua ja kotona lusmuilua. Ihan parasta! Jouluaaton sää oli kuin suoraan jokaisesta joululaulusta: kunnon pakkanen, komeat nietokset ja kimaltavat hanget. Ehkä hienoin kokemani joulusää. Joulupäivä ja tapaninpäivä olivat sen sijaan klassisen harmaita ja vesisateisia...

Täällä jatkuu rento kotoilu ja suklaan syönti. Uudenvuoden suunnitelmat ovat vielä auki. Voipi olla, että vietämme sen perheen kesken kotona leffoja katsellen tai sitten pakenemme rakettien pauketta mökille.

6.12.

Itsenäisyyspäivä valkeni vaaleanpunaisena. Paistoimme banaanilettuja aamupalaksi, mutta letut piti hylätä lautaselle, kun aamurusko muuttui liian kuvaukselliseksi.

Pikkuinen nukahti aamupalan jälkeen. 

Kävimme Meikossa kävelyllä koko perheen voimin. Metsät olivat hiljaisia, mitä nyt muutama suunnistaja rymysi puskissa silloin tällöin.

 

Lounaan ja lyhyiden päikkäreiden jälkeen olikin aika laittautua itsenäisyyspäivän vastaanottoa varten (eli menimme mummilaan yökyläilemään). Lyyra sai päälleen skottimekon ja minä tiibetiläisen chupan.

Loppupäivä kuluikin sitten piparintuoksuissa merkeissä. Jopa siinä määrin, että jäi linnanjuhlien alku näkemättä. Piparkakkutekeleestä lisää tuonnempana.