Täällä ollaan!

Huh, olipa urakka! Jos jotakin tästä muutosta opin, niin sen, että raskaana ollessa ei kannata muuttaa. Parin päivän (tai no, parin viikon) aikana on tullut nosteltua ehkä vähän liikaakin nyssyköitä. Onneksi massu kyllä on kertonut, milloin on hyvä pitää taukoa. 

Koti näyttää päivä päivältä enemmän kodilta. Huonekalut leikkivät vielä tetristä jonkin aikaa, mutta kyllä se tästä! Minulla on vieläkin aivan epätodellinen fiilis uudesta kotipaikasta. Ihan kuin olisin jossakin Lapissa hiihtolomalla. Pihalta pääsee suoraan jäälle lenkkeilemään ja aurinko on paistanut monta päivää putkeen. Kuura on ollut onnesta soikeana kirmatessaan järven jäällä. 

Asummeko oikeasti täällä??! Älkää vain tulko nipistämään minua, etten herää unesta. :D

Arki- ja raskauskuulumisia

Näkymä kotilaiturilta.

Viimeiset pari viikkoa ovat pitkälti toistaneet samaa kaavaa: pakkaamista, muuttolaatikoiden roudaamista, remppaamista, töitä, lenkkejä kirpeässä säässä, lisää töitä ja liian lyhyitä yöunia. Flunssanpoikanen on myös verottanut voimia. Pesänrakennusvietti on kuitenkin ollut valtaisia, mistä johtuen olen kumman hyvin jaksanut tätä hässäkkää.

Tänään on käynnissä raskausviikko 24 (23+1) ja olo on satunnaisia liitoskipuja ja epämääräisiä supisteluja lukuun ottamatta oikein hyvä. En ole moneen viikkoon voinut käydä juoksulenkeillä, mutta reipas kävely onnistuu vielä hyvin. Rappusissa ylöspäin kävely aiheuttaa epämiellyttävää tunnetta vatsassa, joten olen viime aikoina joutunut turvautumaan hissiin yhä useammin.

Vatsa jatkaa kasvuaan ja välillä tuntuu, että se natisee liitoksissaan. Iltapäivällä ja illalla se paisuu kunnon ilmapalloksi ja liikkuminen ja kumartelu tuntuvat ajoittain epämukavalta. Kengännauhojen solmiminen on nykyään aikamoista ähinää ja puhinaa. En tiedä selviänkö koko hommasta parin kuukauden päästä. :D Minulla on tasan kahdet housut, jotka mahtuvat tällä hetkellä päälle. Odottelen jo kovasti kevättä, että pääsisi käyttämään hameita ja mekkoja. -15 asteen pakkasessa ei paljon helmat liehuen kuljeta.

Kettu möyrii, potkii ja tekee kuperkeikkoja vatsassa pitkin päivää. Yöllä neiti ei oikeastaan liiku lainkaan, illat taas ovat yhtä jumppatuokiota. Iltaisin hän jostakin syystä tykkää potkia maman peräsuolta. xD

Uuden asunnon makkarissa vallitsee vielä täydellinen kaaos. Pinnasänky on tosin jo löytänyt paikkansa ja saimme mamman kanssa tapetoitua makkarin seinän.

Vasemmalla on vanha tapetti ja oikealla uusi tummanpuhuvampi. Ei tuo vanhakaan ihan huono ollut, mutta se hohti hopeisena ja jotenkin häiritsi sisäistä feng shuitani. Mutta tuo tummapohjainen värikäs kukkaistapetti saa jokaisen soluni rentoutumaan ja hymyn nousemaan kasvoille. Kyseessä on Boråstapeterin Rabarber-tapetti. Ahhh, mikä kuosi.

Miten olinkin aamulla vahingossa osannut valita näin täydellisesti tapetin kanssa mätsäävän paidan. :D Nyt on seinä tapetoitu ja huomenna lauantaina on THE muuttopäivä!

Aurinkokylpy

Viikko sitten saimme nauttia upean aurinkoisista päivistä. Hanki hohti niin valkoisena, että silmiin sattui. Lähdimme Kuuran kanssa retkeilemään, yllätys yllätys, Kirkkonummen maisemiin. Edellisenä päivänä oli Wohlsin kartanon rannalle sahattu jääkaruselli ja joidenkin lähteiden mukaan sen pitäisi pyöriä siellä viikon päivät. Lähdimme katsastamaan tilannetta.

Kartanon pihapiiri oli todella kaunis! Heti kun astuin ulos autosta, kuului lähipuista kamalaa älämölöä. Olin täysin varma, että puussa kököttää varpuspöllö ja niinhän sieltä oksien siimeksestä löytyi tuimakatseinen söpöliini hätääntyneiden tiaisten ympäröimänä. Ei huono aloitus retkelle! Harmillisesti minulla ei ollut teleobjektiiviä mukana, joten pöllö jäi tällä kertaa taltioimatta.

Hetkeä myöhemmin lensi polun poikki pikkutikka. Lintu oli muuten hämmentävän samannäköinen kuin västäräkki kauempaa katsottuna: aaltoileva lento matalalla maan rajassa yhdistettynä mustavalkoiseen habitukseen. Vain pitkä pyrstö puuttui.

No mitenkäs se jääkaruselli? Ei tullut maailmanennätyskarusellia ei, ja edellisen päivän minikarusellikin oli yön aikana jäätynyt umpeen. Plääh. Ranta oli sentään hieno ja Kuurakin nautti heittäytymällä vähän väliä piehtaroimaan hangelle.

Wohlsin kartanoon palaan ehdottomasti keväällä lumien sulettua. Paikalla kasvaa varmasti mielenkiintoisia lehtokasveja ja kartanon pihapiiriäkin on entisöity perinnekasvi-istutuksilla. Kartano toimii myös välillä kahvilana ja ravintolana.

Wohlsista siirryimme kotiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin paikan auringonvalossa. Asummeko me todellakin kohta täällä??!

Vielä viikko sitten olohuone oli tyhjä ja täynnä valoa. Nyt lattialla on vieri vieressä muuttolaatikoita ja epämääräisiä nyssyköitä. Eilen kuskasimme ensimmäiset elävät asukkaat uuteen kotiin: huonekasvit ja pelargonit! Hauva, hänen palvelijansa ja masuasukki seuraavat perässä puolentoista viikon kuluttua.

*sydän*

Meille tulee juhannusvauva!

Neljään ja puoleen kuukauteen on sisältynyt niin paljon onnea, riemua ja liikutusta, että en tiedä miten pukisin kaiken sanoiksi. Tänään kaikki tuntemukset kulminoituivat rakenneultrassa, kun saimme kuulla, että masussa asustaa terve tyttö (90 % prosentin varmuudella tyttö kuten kätilö sanoi). Tuli pyyhittyä silmäkulmaa kerran jos toisenkin. Meillä oli molemmilla ollut alusta asti "tyttöfiilis" ja babasta puhuttiin jo yleisesti "she" ja "her" muodoissa. Olisi ollut hassua saada kätilöltä poikaveikkaus tämän jälkeen. :D

Kutsumme häntä nimellä Kettu. Ketun on määrä putkahtaa tähän maailmaan juhannuksena. Emme voisi olla onnellisempia. <3

Sneak peek uuteen kotiin

Vatsanpohja on viime aikoina ollut täynnä perhosia. Muutto maaseudulle on ollut äärimmäisen jännittävää ja nyt kun ensimmäinen autollinen tavaraa on siirtynyt uuteen kotiin, alkaa uusi elämänvaihe tuntua konkreettiselta. Varsinainen muuttopäivä on vasta kolmen viikon päästä, mutta sitä ennen siirrämme autolla kaikki sohvaa ja sänkyä pienemmät tavarat. Pientä pintaremonttiakin on näillä näkymin tiedossa, onneksi ei mitään suurempaa. 

Tässä Kuura on ensimmäistä kertaa uuden kodin rannalla. Hauva oli niin innoissaan aavasta järvimaisemasta, että meinasi vetää minut kumoon liukkailla rappusilla. Ainoa tapa saada kuvia oli köyttää hurtta kiinni puuhun hetkeksi. 

Odotan jo kovasti jäiden lähtöä. Mökillä jäidenlähdöstä lähtevä äänispektaakkeli on ollut aina yksi vuoden hienoimmista luontoelämyksistä. Uskomatonta päästä seuraamaan tätä kotoa käsin tästä lähtien.

Itse talosta minulla ei vielä ole kunnon kuvamateriaalia. Pihapiiri on melko idyllinen vanhoine punamullattuine rakennuksineen. Hauska nähdä, mitä kasveja pihasta putkahtaa esiin keväällä.

Tässä näkymä keittiön ikkunasta. <3

Ensimmäisellä käynnillään Kuura mennä vouhotti ylös alas asunnon rappuja kurkkien välillä ikkunoista ulos. Hyvin tuo hauva sinne tulee sopeutumaan.

Muita fiilistelynaiheita viime aikoina ovat olleet keltaiset tulppaanit ja aina vain valoisammat päivät. Kevättä kohti!