Metsälintu

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Syksy tuli

Tänään sen huomasin. Syksy oli saapunut yön aikana. Viime päivien sade- ja ukkosrintamat ovat tiputtaneet keltaisia koivunlehtiä pihalle. Suolla sarojen kärjet alkavat kuolla, raatteet rusehtua ja ensimmäiset vaivaiskoivun lehdet nahistua. Sade ja +12 asteen lämpötila toivat tullessaan ihanan syksyisen tuoksun. On tämä nyt ehkä vielä ennemmin loppukesää kuin syksyä, mutta näillä leveysasteillahan on jo täysi ruska päällä reilun kuukaden päästä.



Olen viime päivinä kärsinyt pienestä koti-ikävästä. Lähinnä on ikävä Owenia. Olen tehnyt töitä kuin unessa, ajatus harhaillut jossakin kaukana. Iltaisin käperryn sänkyyni ja katson koneelta sarjoja ja leffoja. Välillä käyn lenkilä nuuhkimassa havunneulasten tuoksua. Olen myös lukenut paljon - seuraavana vuorossa on Norwegian Wood.

Odotan ensi viikon perjantaita kuin kuuta nousevaa. Silloin Owen tulee puoleksitoista viikoksi luokseni ja palaamme sitten samaa matkaa Etelä-Suomeen.


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Rovaniemen menotärpit


Isketään faktat kerralla pöytään. Rovaniemi on ruma kaupunki. Keskustan talot ovat harmaita betonibunkkereita ja auttamattoman kulahtaneita. Eivät tyylikkäästi kulahtaneita, vaan oikeasti karmeita. Kaupat ovat pitkälti samat kuin kaikissa suuremmissa kaupungeissa. Rovaniemi cityssä jaksaa viettää tasan yhden päivän ja sitten mieli kaipaa jo muualle.

Tämä ei kuitenkaan ole Rovaniemen haukkumispostaus. Haluan myös nostaa esille Rovaniemen hyvät puolet, kuten ystävälliset ja välittömät ihmiset, letkeän kesätunnelman ja kirppikset. Rovaniemen paras puoli on sen välitön läheisyys Kemijokeen. Rantaraitilla on todella tunnelmallista kävellä kesäitaisin, käydä kahvilla m/s Lumikissa ja istua nurmikolla auringonkultaaman Kemijoen virratessa hiljaa edessä. Nurmikolla voi kuunnella kitaraa soittavaa hippipoikaa ja katsoa mölkkyotteluita. Kelluva saunapaatti lipuu hiljaa ohi.


Kuvassa on ex tempore kirppis, jonka löysin kerrostalolueen pihalta. Rovaniemen ehkäpä paras kirppis on Tuhat-Tori (itsepalvelukirppis + kalustekirppis) osoitteessa Harrikatu 2. Lähetyksen kirpputorikin (Lapinkävijäntie 23) on oikein mainio. Sieltä löysin parilla eurolla tuon farkkuhameenkin, joka on pariin kertaan blogissakin vilahtanut.




Tyypillinen maisema keskustasta. Oikealla puolella näkyvä kiinteistö oli itsepalvelukirppis, mutta on nyt tyhjillään.


Tässä on puolestaan Rovaniemen helmi: Kahvila Kauppayhtiö. Sieltä saa herkullisen näköisiä salaatteja, sushia, vegeburgereita ja raakapirtelöitä. Vasemmalla näkyvän auton vieressä on btw aiemmin mainitsemani Tuhat-Tori -kirppis.


Ranskikset ottivat burgerit ranskiksilla ja minä pirtelön ja pakuriteetä. Burgerit olivat kuulemma oikein hyviä ja palvelu todella ystävällistä. Pirtelö oli mielettömään hyvää ja virkistävää! Kun on koko päivän tallustellut + 30 asteessa, niin Fresh pirtelö teki kyllä terää. Tyrnimarjoja, omenaa, selleriä, banaania, sitruunaa, hunajaa ja jäitä. NAM! Pakuriteetä oli haudutettu gojimarjojen ja lakritsijuuren kanssa. Maku oli vähintäänkin erikoinen. En oikein osannut päättää oliko se hyvää vai huonoa. Lopulta päädyin siihen, että ei se ainakaan hyvää ollut. :p Ei tarvinnut santsata. Pirtelölle tulen kyllä toistekin.




Ranskalaisten mielestä tämä silta oli jotenkin hieno. Jaah. Minusta tässä maisemassa ainoa "hieno" asia oli tuo heikoista jäistä varoittava huvittavan karmaiseva kyltti +30 asteen paahteessa. 


Saunavene lipuu hiljaa ohi Kemijokea pitkin.




Melkein unohdin mainita Rovaniemen päänähtävyyden eli Arktikumin. Arktikum on todella upeasti toteutettu tiedemuseo, jossa saa helposti kulumaan monta tuntia. Samassa kompleksissa sijaitsee myös tiedekeskus Pilke, joka on (Arktikumin tavoin) panostanut interaktiivisuuteen. Suosittelen käymään molemmissa.

Pyörähdän Rovaniemellä seuraavan kerran kahden viikon päästä, kun käyn hakemassa Owenin juna-asemalta. Osaako joku lukijoista suositella muita menotärppejä Rovaniemelle? Hyviä kahviloita, ruokaloita, nähtävyyksiä etc? Ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan. :)

torstai 24. heinäkuuta 2014

Hämärää








Yritän pukea tunnelmaa Sattasvaaran huipulta sanoiksi,
pukea runoksi, lyhyeksi.
Oli hikinen nousu, hyttysiä korvassa ja nilkassa
rakkaa ja räkkää sekaisin.

Huipulla tuuli ja viimeinen pilkahdus Lapin kullasta taivaanrannassa
palovartijain mökki, tönö, koppi, sisällä vieraskirja.
Oli aikaa ajatella, hämmästellä, rauhoittua, meditoida.

Paluumatkalla suopöllö, 
lopulta kolme
lepattelivat, saalistivat äänettömästi hämärässä yössä
kanssa pohjanlepakon.


Mustikkapizza

Luit oikein, mustikkapizza. Tein jonkin aikaa sitten pizzaa ja ajattelin, että tästähän voisi tehdä makean version. Kun eilen löysin metsästä ensimmäiset kypsät mustikat, sain idean: mustikkapizzaa! Tosin tässä leivonnaisessa ainoa pizzahtava ominaisuus on lättymäinen muoto. Yhtä hyvin sitä voisi kutsua pullapohjaiseksi mustikkapiirakaksi. Tämä on ihanan kesäinen ja raikas herkku, helppokin se on. Nam nam.

Käytin "juustokuorrutteeseen" rahkaa, kun sitä sattui olemaan jääkaapissa, mutta suosittelen käyttämään mascarponea.


MUSTIKKAPIZZA ( 1 pellillinen)

- 1/2 satsia pullataikinaa (eli 2,5 dl maitoon tehty)
- 500 g rahkaa / mascarponea
- 2 munaa
- 2 tl vaniljasokeria
- maun mukaan sokeria, ehkä 1/2 dl
- mustikoita

1. Sekoita rahka/mascarpone, munat ja sokerit kulhossa
2. Kauli kohotettu pullataikina pizzapohjan tavoin pellille. Levitä kuorrute.
3. Ripottele mustikoita tai muita marjoja päälle, halutessasi hiukan sokeria ja/tai kanelia.
4. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 15 min.

Herkun voi nauttia jäähtyneenä tai lämpimänä.


Tein samalla ohjeella myös perinteisemmän näköisiä rahkapullia. 


Ps. Ensimmäinen kypsä hilla nautittu. Njamskis!

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Lapland fashion vol. 1

Nyt on vuorossa katsaus tämän kesän kuumimpiin maastovaatetrendeihin á la Lappi. Minun vaatetyylini voidaan jakaa kolmeen ryhmään: maastorölli, värikäs hippi ja tyylikäs vintage. Tämä kesä on ollut vahvasti maastorölli-painoitteinen, mutta kuukauden päästä tyyli vaihtuu hippi & vintageksi. 

Tunnustan: minulla on ikävä korkokenkiä, minihameita, mekkoja, sukkahousuja ja kaikenlaisia koruja. Voi kuinka ihanaa olisi päästä vieraaksi vaikka häihin. Voisi tälläytyä kunnolla, sipsutella korkkareissa ja tuntea olevansa taas nainen. Ei pelkoa itikoista, jotka söisivät sukkisten läpi. Ei pelkoa paarmoista, jotka haukkaisivat palasen paljaasta olkapäästä. :D

Kokosin tämän kesän kuumimmat maastoröllitrendit tutkimussuolta. Nämä vaatteet ja asusteet ovat tarkoituksenmukaiset, aina in ja mukavat päällä.


"The lumberjack look"

Irlannin pikkukirpparilta löytämäni lumberjack-paita on osoittautunut todelliseksi aarteeksi. Mielettömän mukava päällä, hengittävä, lähes itikankestävä ja melkein tyylikäs.


Kumpparit ovat ainoat oikeat jalkineet suolla. Pirteän siniset lumikengät tuovat sopivasti väripilkahdusta muuten niin synkän väriseen asukokonaisuuteen. 


Tässä hyttyshatussa on havaittavissa ranskalaisia vaikutteita. Räväkkä pinkki mätsää hyvin kaulahuiviin, takkiin ja housuihin. Huomaa nahkahansikkaat, joiden puhjennut peukalo tuo pientä katu-uskottavuutta. Vähän niinkuin risaiset farkut, joita pidetään cooleina. 



Samaisen huivin voi myös yhdistää hyttyspaitaan antamaan kontrastia. Ajattomat kurapöksyt viimeistelevät asukokonaisuuden.


Vaatteista löytyy myös joustoa - välttämätön ominaisuus suolla voimistellessa.


"Helle look"

Joskus käy niinkin hyvä tsägä, että hyttysiä ja paarmoja ei ole ja suolla voi viilettää pelkällä topilla. Tällaisella säällä kumisaappaat ovat kuin miniatyyrisaunat. Varpaat saavat kypsyä murean meheviksi sadassa asteessa. Hitaasti hautuen.


Keke-lasit ne olla pittää.


Tuo hyttyspäähine on kyllä ehdoton suosikkini. En tiedä kuka sen on käsin väkertänyt, mutta se on selkeästi naisten malli. :D Hyttyspäähinettä ja -takkia ei muuten ole kolmeen päivän tarvinnut täällä lainkaan (helteiden takia?). On ollut ihan mieletöntä kävellä suolla hihattomassa paidassa ilman pörriäisiä surisemassa korvanjuuressa. Onkohan pahin hyttysaika jo takanapäin, vai kuorituuko seuraava sukupolvi kohta? Saapi nähdä.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Viikko lukuina


Kuvan pulskaneilikkaa ei suolta löydy, mutta aseman pihalta kuitenkin.

Viime viikko oli luultavasti kiireisin työviikko mitä meikällä on koskaan ollut. Tiesin jo etukäteen, että viikosta tulisi rankka, joten e14-tuntiset työpäivät eivät onneksi tulleet täydellisenä shokkina. Välillä tuntui, että tein töitä vuorokauden ympäri, sillä unissanikin skannasin kasveja lehtialaindeksiä varten. x) Selvisimme viikosta kuitenkin kunnialla. Välillä rämmimme hampaat irvessä ja alaselkä jumissa paahteisella suolla, ja välillä skannasimme ja punnitsimme kasveja musiikin tahdissa iloisesti tanssahdellen.


Huomaa kartoittaja-blondin pään yläpuolella pörräävät paarmat. Hymy irtoaa paarmojenkin kanssa.

Mitä me siis viikon aikana teimme? Keskikesällä biomassa on suurimmillaan monella kasviryhmällä, joten biomassan ja lehtipinta-alan arvionnit piti tehdä viikon aikana heinäkuun puolivälissä. Biomassaa varten punnitsimme tuoreita kasveja, minkä jälkeen ne kuivattiin ja punnittiin uudestaan. Ennen kuivaamista kasvit kuitenkin skannattiin lehtipinta-alaa varten.

Tässä meidän viikkomme lukuina:

-Teimme kahden viikon edestä töitä
- Kartoitimme kasvien yleispeittävyydet ja suotyypit 90 paikasta (1 paikka = halkaisijaltaan 10 m ympyrä)
- Kartoitimme kasviryhmät, ryhmien peittävyydet ja ryhmien pituudet 165 ruudulta
-Tyhjensimme 55 ruutua kaikesta kasvillisuudesta (lukuun ottamatta suurinta osaa sammalia) 
-Punnitsimme massoittain kasveja
-Skannasimme 412 kuvaa kasveista
-Kuivasimme massoittain kasveja
-Punnitsimme uudestaan kasvit, mutta tällä kertaa rutikuivina


Sammalnäytteenottoa tyhennetystä ruudusta. Huomaa ergonominen työasento. 


Kun sunnuntaina klo 16.15 saimme viimeisen ruudun kartotettua oli kartoittajan helppo hymyillä. Tiedossa oli kuitenkin vielä viimeinen rutistus labrassa klo 22 asti, mutta ei se mitään, maasto-osuus oli nyt hanskassa! 

Tällä viikolla elämä palaa taas raiteilleen. Ehkä ehdin kuvata jotain muutakin kuin kartoitusruutuja. Katsotaan, katsotaan... :)

torstai 17. heinäkuuta 2014

Sitä sun tätä

Siirsin kamerastani kuvia koneelle ja ajattelin esitellä niistä muutaman täällä. Kaikennäköistä on tullut nähtyä ja koettua ja useammin kuin kerran hihittelin kuville. Yli puolet kesätyöstäni on jo takana päin ja kuukausi jäljellä. Aika se vaan rientää, kun on mielekäs työ, upea ympäristö ja hyvää seuraa.

Kuluvan kesän aikana olen...


...nähnyt niin hellettä, lunta kuin kaatosadettakin...


...löytänyt irkkupubin Rovaniemeltä...


...ottanut nokoset laavulla hyttysorkesterin tuudittamana...


...ottanut typpinäytteitä suolla...


...saanut paljon uusia ystäviä, kuten paarmoja...


...janoisia hyttysiä...


...ja kylläisiä hyttysiä...


...saanut hepulin, kun vanha läppäri heitti henkensä, mutta hyppinyt tasajalkaa onnesta, kun uusi läppäri (kuvassa) saapui postissa...


...ilmeillyt paljon...


...tehnyt karjalanpiirakoita Aurelién kanssa...


...ikävöinyt omaa kultaa...


...säikähtänyt häijyn näköistä ilvestä Pallaksella...


...piirtänyt karismaattisen pöllön vieläkin karsimaattisempaan lippuun, joka...


...pystytettiin juhlavin menoin Noitatunturin huipulla...


...kaiken tämän lisäksi olen usein näyttänyt munapäiseltä rosvolta, 
juossut kiljuen verenhimoisia hyttysiä pakoon, 
maannut onnesta soikeana rantalaiturilla ilta-auringossa, 
hävittänyt ranskalaisen harjoittelijan suolle, 
uponnut suohon
ja
harkinnut muuttavani Lappiin.