Ai että

Tämä vaikuttaa jo lähes jokavuotiselta ilmiöltä: talvi kestää pienen ikuisuuden ja sitten simsalabim onkin täysi kesä! Nytkin mittari näyttää +20 astetta ja Lyyrakin tarkenee pihalla ilman takkia.

Olipas kerrankin ihanaa olla koko pääsiäinen kotona. Tai no käytiin me parilla pikkuretkellä, mutta muuten en oikein malttanut lähteä minnekään. Saimme todella paljon aikaan puutarhassa ja kasvitkin suorastaan räjähtivät kasvuun. Oikeastaan kaikki viime vuonna istuttamani perennat näyttävät selvinneen talven yli, hip hurraa! Käyn monta kertaa päivässä katsomassa pieniä taimivauvoja, ne kun kasvavat juuri nyt niin hirmuista vauhtia.

Kerrassaan hengästyttävää meininkiä!

Neitokainen 10 kk

Kymmenen kuukauden iässä Lyyra

- liikkuu hurjaa vauhtia pyllylteen kädet innosta heiluen.
- osaa myös kontata.
- on pari kertaa noussut tukea vasten seisomaan, mutta kun hänet nostaa jaloilleen viihtyisi hän seisten vaikka kuinka pitkään.
- on jo hieman hoikistunut liikkeellelähdön myötä.
- on n. 75 cm pitkä ja painaa 12,6 kg.
- tykkää paijata karvaista siskoaan ja liukuu tämän perässä ympäri asuntoa.
- puhuminen ei ole kauheasti muuttunut kuukauden aikana, mutta on alkanut ymmärtää tiettyjä sanoja kuten vettä ja tissi.
- nukkuu öisin vaihtelevasti. Välillä herättää 4-5 kertaa (huoh) ja välillä 1-2. Olemme kuukauden aikana opettaneet hänet nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn (ennen hän helposti nukahti imetettäessä). Päivisin nukkuu 2-3 x 1-3 h kerrallaan.

Sielt sun täält

Valokuvaaminen on viime viikkoina jäänyt paitsiolle pihatöiden viedessä kaiken vapaa-ajan. Muutaman räpsyn olen onneksi silloin tällöin muistanut ottaa. Kävimme Kansallismuseossa Nick Brandtin Inherit the Dust -valokuvanäyttelyn avajaisissa (kuva yllä). Avajaisissa soitti bändi ja Lyyra pisti saman tien tanssiksi. :D Ennen avajaisia piipahdimme myös Luonnontieteellisessä museossa moikkaamassa työkavereita ja dinoja (kuva alla). Avajaiset taisivat inspiroida neitokaista tällä kertaa enemmän.

Korkkasimme myös mökkikauden tekemällä viikonloppureissun Lohjan seudulle. Pellot tulvivat ja hanhia riitti.

Aurinko helli myös.

Lähinnä olemme kuitenkin hengailleet kotona. Jouduimme rakentamaan olkkariin "leikkikehän", jotta Lyyra ei jatkuvasti haahuilisi ympäriinsä. Toistaiseksi tyynykasa on toiminut hyvin, mutta ennemmin tai myöhemmin hän kyllä keksii, että ne saa työnnettyä syrjään melko helposti.

Tontille tulla tupsahti 18 tonnia kivituhkaa. Kasaa onkin lapioitu jo ahkerasti, mutta vielä olisi reilu puolet levitettävä. Osa tuhkasta meni kasvilavatarhan ympäristöön, siitä lisää myöhemmin.

Metsäkaurispariskunta käppäili pihan poikki aikaisin eräänä aamuna. Kuura haukkui ne nopeasti tiehensä.

Rantaan on ilmestynyt jo mukavan kokoinen sulapaikka. Telkät, sinisorsat ja isokoskelot pulikoivat siellä päivittäin.

Kohta alkaa ulkonakin vihertää. Nämä hiirenkorvat avautuivat oltuaan vain kaksi päivää huoneenlämmössä.

Palmusunnuntainamut odottavat virpojia. 

Kahta päivää myöhemmin suklaa oli huvennut uhkaavasti (eikä meillä käynyt kuin muutama hassu virpoja...).

Lyyran uusin aluevaltaus on eteinen. Kengännauhat ovat hurjan mielenkiintoisia.

Muutaman päivän päästä han täyttääkin jo 10 kk!

Puutarhamanian kourissa

Lumi suli, kevät tuli ja sen myötä minuun on iskenyt puutarhamania pahempana kuin koskaan. Aamu- ja iltapäiväkahvit nautin puutarhalehtiä selaten, Lyyran päikkäreillä ja illalla Owenin tultua kotiin karkaan saman tien puutarhaan möyrimään, lenkeillä kuikuilen muiden puutarhoja saadakseni uusia ideoita ja ruokakauppakäynnin kohokohta on luonnollisesti kasviosaston ohittaminen (tyhjentäminen). Kävin vielä torstaina lisäämässä vettä myllyyn Helsingin Kevätmessuilla Lyyran ja mamman kanssa. Mukaan tarttui mm. daalioiden ja jaloritarinkannusten juurakoita, porkkanan siemeniä sekä sinipiikkiputken taimia. 

Puutarhassa on tosiaan kova tohina päällä. Olen syksystä asti suunnitellut lavatarhaa ja nyt on vihdoin koittanut käytännön vuoro. Päätin nikkaroida lavat (kaksi kpl 4 m x 1 m) itse, jotta saisin hieman itsevarmuutta nikkarointihommiin ja kustannukset pysyivät maltillisina. Nikkarointia olen viimeksi harrastanut joskus ala-asteen "slöjdissä", mutta tästä huolimatta on projekti edennyt oikein mallikkaasti!

Lavan viimeinen pitkä sivu on tässä valmistumassa. Käsittelen laudat lopuksi myrkyttömällä puuöljyllä ja sisäpinnan vuoraan muovilla. Lavat pystytän tänne:

Paikka on aurinkoinen etelärinne, joskin järveltä saattaa välillä tuulla jonkin verran. Alla olevassa kuvassa olen aloittanut alustan maanmuokkauksen. Poistan nurmikon n. 5 m x 6 m alueelta ja sen alta tinttaista savea noin 7 cm syvyydeltä. Tilalle laitan suodatinkangasta ja kivituhkaa. Näin lavojen ympäristö pysyy toivottavasti rikkaruohottomana, eivätkä kotilotkaan löydä tietänsä niihin yhtä helposti.

Krookukset ovat nyt kauneimmillaan. Täytyy istuttaa näitä lisää ensi syksynä.

Viime syksynä istuttamani helmililjat ja narsissit puskevat esiin.

Sisälläkin on keväinen tunnelma.

Lähdimme perjantaina mökille viikonlopun viettoon, vaikka en yhtään malttaisi pysyä poissa puutarhassa. Noh, ehkä vuorokauden tauko tekee hyvää. :)

Espanjan tirppoja

Yksi Andalucian näkyvimpiä ja äänekkäimpiä lintuja oli harmaasirkku (kuvat yllä ja alla). Harmaasirkkujen sirisevä laulu toi mieleen Italian-reissumme monen vuoden takaa. Upea ääni!

Kävimme useaan otteeseen Laguna de Fuenta de Piedrassa skannaamassa flamingoja (emme nähneet pikkuflamingoa kovasta yrityksestä huolimatta) ja muita vesiäisiä.

Laguna Dulcessa oli hyvä piilokoju ja piknik-paikka. Lintuja näkyi mukavasti, mm. valkopääsorsia, punapäänarskuja, sulttaanikanoja ja pikkuhuitti.

Nokikanoilla oli soidin meneillään.

Valkopääsorsa

Minä nautin eniten vuoriretkistä (Lappihullu kun olen). Vuoret suorastaan kuhisivat hanhikorppikotkia ja jokunen pikkukorppikotkakin siellä kaarteli. Nämä maisemat on kuvattu Puerto de Las Palomasin näköalatasanteelta. 

Välillä reitille osui jännittäviä luolia ja pakkohan niihin oli kiivetä. Tästä luolasta ei löytynyt karhua, luurankoa eikä luolamaalauksia, mutta hieno "kattoluukku" siellä oli ja jokunen olutpullo. Luolan yläpuolella kalliojyrkänteellä oli vuorikotkan pesä.

Yhden päivän vietimme Ozunan lakeuksilla. Tavoitelajit pikkutrappi (yllä) ja isotrappi löytyivät. 

Ozunan pellot olivat pullollaan punapyitä.

Minervanpöllö aamuhämärässä.

Pikkutuulihaukka 

Ruostepääsky

Teimme myös päiväretken Donanan kansallispuistoon, joka oli kyllä aikamoinen lintuparatiisi. Siellä näimme mm. siniharakoita...

...iberiankeisarikotkan...

...isohaarahaukkoja...

....pronssi-iibiksiä...

....pussitiaisen...

... ja jalohaikaroita.

Tässä vielä lopuksi kuva minun suosikkiretkikohteestani Sierra de Grazaleman kansallispuistosta. Löysimme upean laakson, jossa pystyi liikkumaan vaunujenkin kanssa. Hanhikorppikotkan liitelivät yllä, lampaat määkivät ja mustaleppälinnut lauloivat. Täydellisen idyllistä!