Toukotöitä

Toukokuun loppu hujahti huomaamatta ohi mökillä niitto- ja remppatöitä tehden. Taisimme joka päivä aloittaa uuden projektin emmekä luonnollisesti saaneet niistä mitään valmiiksi. Tai no, sain minä tori.fistä hankkimani perennat istutettua maahan, mutta perennapenkki (valtava sellainen) ei ole vielä piiiitkään aikaan valmis. Eikä tarvitsekaan.

Tässä mallaillaan uuden terassin paikkaa.

Juguviikset

Tori.fi on osoittautunut aivan loistavaksi taimien hankkimispaikaksi. Tuntuu hienolta ostaa pikkurahalla kierrätyskasveja ja samalla vaalia vanhoja kasvikantoja. Tällä kertaa mukaan tarttui malvaa, palavaarakkautta, ukonkelloa, auringontähteä ja illakkoa.

Askartelimme humalasalosta kaaren, mutta enpäs muistanut ottaa lopputuloksesta kuvaa. Olen suunnitellut tekeväni omenatarhaan pienen luontopolun, joka alkaisi tästä humalaportista. 

Kuvaaminen jäi sattuneista syistä vähemmälle huomiolle. Olinpa jopa niin kiireinen, että en viiden päivän aikana kertaakaan (!) käyttänyt kiikareita. Tätä ornitologia kyllä hieman hävettää, mutta yritän juhannuksena korjata tilanteen.

Vappu tuli ja meni

Tapahtumarikas Vappu tuli ja meni melkein silmänräpäyksessä. Takana on kaksi hauskaa mutta intensiivistä päivää, ja olo on aika kaikkensa antanut. Onneksi tälle päivälle sattui sadepäivä, niin voi hyvällä omallatunnolla löhötä sisällä ja ottaa pienet päikkärit. 

Sielt sun täält

Valokuvaaminen on viime viikkoina jäänyt paitsiolle pihatöiden viedessä kaiken vapaa-ajan. Muutaman räpsyn olen onneksi silloin tällöin muistanut ottaa. Kävimme Kansallismuseossa Nick Brandtin Inherit the Dust -valokuvanäyttelyn avajaisissa (kuva yllä). Avajaisissa soitti bändi ja Lyyra pisti saman tien tanssiksi. :D Ennen avajaisia piipahdimme myös Luonnontieteellisessä museossa moikkaamassa työkavereita ja dinoja (kuva alla). Avajaiset taisivat inspiroida neitokaista tällä kertaa enemmän.

Korkkasimme myös mökkikauden tekemällä viikonloppureissun Lohjan seudulle. Pellot tulvivat ja hanhia riitti.

Aurinko helli myös.

Lähinnä olemme kuitenkin hengailleet kotona. Jouduimme rakentamaan olkkariin "leikkikehän", jotta Lyyra ei jatkuvasti haahuilisi ympäriinsä. Toistaiseksi tyynykasa on toiminut hyvin, mutta ennemmin tai myöhemmin hän kyllä keksii, että ne saa työnnettyä syrjään melko helposti.

Tontille tulla tupsahti 18 tonnia kivituhkaa. Kasaa onkin lapioitu jo ahkerasti, mutta vielä olisi reilu puolet levitettävä. Osa tuhkasta meni kasvilavatarhan ympäristöön, siitä lisää myöhemmin.

Metsäkaurispariskunta käppäili pihan poikki aikaisin eräänä aamuna. Kuura haukkui ne nopeasti tiehensä.

Rantaan on ilmestynyt jo mukavan kokoinen sulapaikka. Telkät, sinisorsat ja isokoskelot pulikoivat siellä päivittäin.

Kohta alkaa ulkonakin vihertää. Nämä hiirenkorvat avautuivat oltuaan vain kaksi päivää huoneenlämmössä.

Palmusunnuntainamut odottavat virpojia. 

Kahta päivää myöhemmin suklaa oli huvennut uhkaavasti (eikä meillä käynyt kuin muutama hassu virpoja...).

Lyyran uusin aluevaltaus on eteinen. Kengännauhat ovat hurjan mielenkiintoisia.

Muutaman päivän päästä han täyttääkin jo 10 kk!

Iltalenkiltä

Järvellä on tällä hetkellä täydelliset retkiluistelukelit, mutta minä en edelleenkään luota jään vahvuuteen, joten pysyttelen turvallisesti maan kamaralla. 

Ihanaa, kun Kuuran voi illalla viedä valoisaan aikaan ulos. 

Vielä vuosi sitten olin sitä mieltä, että liukuesteet ovat mummoja varten. Nyt en poistu kotoa ilman niitä.

Lenkin päätteeksi kuulimme varpuspöllön vihellystä ja mustarastaan luritusta.

Helmikuun helmiä

Lily oli meillä viikon kylässä. Lenkkeily kahden koiran ja vauvan kanssa sujui oikein mallikkaasti!

Järvi hohtaa timantin lailla.

Vuoden eka piknik korkattiin kotilaiturilla! Kirkas auringonpaiste oikein huusi jätskiä ja kahvia.

Tuitui!

Perusarkimeininkiä pimujen kanssa.

Upean synkkä aamu!

En oikein pääse yli tästä järvestä. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan asua sen äärellä ja ihailla tätä maisemaa joka päivä.