Taimiretki Annalan puutarhaan

Puutarhamania jatkuu! Tällä kertaa kasvi-innostus johdatti minut, mamman ja Lyyran Annalan puutarhan taimitori -tapahtumaan. Olimme täsmällisestä paikalla jo tapahtuman alkaessa klo 15, mutta silti vastaan käveli jo kukkahattutätejä kasvit taimia pullollaan. Aurinkoinen ja kesäisen lämmin sää houkutteli paikalle järjettömän paljon ihmisiä, mutta hyvin me siellä vaunujen kanssa mahduimme liikkumaan. 

Olen (taas) perustanut uuden kukkapenkin, joten lähdin tapahtumaan maaninen perennakiilto silmissäni. Mukaan tarttui isotähtiputken, ritarinkannuksen, korallikeijunkukan ja sinipallo-ohdakkeen taimia. Lisää istutuspuuhia siis tiedossa!

Taimishoppailun jälkeen istahdimme alas kahvilaan nauttimaan britakakun palaset. Kakkupalat hävisivät niin nopeasti parempiin suihin etten kuvaakaan ehtinyt ottaa. Täytyy kotona leipoa raparperibritakakkua mitä pikimmiten.

Heinäkuun varrelta

 Heinäkuun voisi tiivistää sanoihin perhe, helle, retkeily, ruoka ja aurinko.

Odotusta

Se siitä energisestä ja mukavasta loppuraskaudesta. Päivä päivältä on elo käynyt epämukavammaksi ja väsyneemmäksi. Herään usein yöllä napakoihin supistuksiin, jotka kuitenkin häviävät parin tunnin päästä. Kyljen kääntäminen on parin minuutin kivulias prosessi, jossa lonkkien liitokset rutisevat ja sisäelimet tuntuvat heittävän kärrynpyörää vatsassa. Yöunet ovat siis olleet melko katkonaisia ja päivisin olen useasti joutunut ottamaan päikkärit (tai kahdet). Tänäänkin otin aamupäivällä kevyet kolmen tunnin tirsat...

Nyt eletään 39. raskausviikon loppua ja huomenna torstaina on tasan viikko laskettuun aikaan. Alan ymmärtää odottavia äitejä, jotka ovat hulluuden partaalla, kun vauva viihtyy vatsassa pahimmillaan kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Tuntuu kuitenkin hiukan väärältä valittaa tällaisista pienistä krempoista, kun vauva on kuitenkin terve ja synnytyksen lähtökohdatkin ovat erinomaiset. Tässä ollaan siis oltu hieman ristiriitaisissa fiiliksissä viime aikoina, mutta päällimmäisenä tunteena on kuitenkin ääretön kiitollisuus ja jännitys tulevasta.

Ei tässä ihan vielä vuodepotilaita onneksi olla, koska olemme touhunneet kesäkuun aikana kaikenlaista kivaa. Viime viikonloppuna olimme mm. Helsingissä viettämässä mamman merkkipäivää opastetulla jugend-kierroksella, minkä jälkeen kävimme syömässä Helsingin parhaassa ja vanhimmassa nepalilaisessa ravintolassa Luotsikadulla. Lisäksi poikkesimme Kaisiksen kasvitieteellisessä puutarhassa kaffella.

Mansessa

Bloggaustahti tuntuu kulkevan päivän pituuden mukaan - mitä pimeämpää, sitä vähemmän kuvamateriaalia tulee taltioitua. Mutta kohtahan se kevät (=talvipäivänseisauksen jälkeinen päivä) jo koittaakin, niin eiköhän blogikin tästä aktivoidu. ;)

Kävin muutama viikko taaksepäin Mansessa hälssaamassa Siniä. Ymmärrän hyvin, miksi monet ihastuvat tähän kaupunkiin. Upeita vanhoja tehdasrakennuksia, kuohuva koski, kivoja puistoja ja kaikki palvelut sopivan kävely- tai pyörämatkan etäisyydellä.

Olin jo pitemmän aikaa halunnut käydä Vapriikin Luonnontieteellisessä museossa ja nyt vihdoinkin siihen tarjoutui tilaisuus. Täytyy sanoa, että olin vaikuttunut dioraamoista ja näytteiden esillepanosta. Upeaa työtä! Oli äärimmäisen mielenkiintoista verrata omaa "kotimuseota" Helsingissä toiseen vastaavanlaiseen museoon. Oli hyvä, että museossa esiteltiin nimenomaan pirkanmaalaista luontoa, se toi paikkaan oman mausteensa.

Yllä oleva dioraama, joka kuvastaa ihmisen ja luonnon välistä suhdetta, oli ehdottomasti vaikuttavin ja mieleenpainuvin. Se herätti paljon ajatuksia ja pienemmissä museovieraissa varmasti kauhuakin. Rohkea veto museolta laittaa näin aidon näköinen luuranko esille!

Kivimuseo oli myös loistava! Kirjaimellisesti. Toinen toistaan säihkyvämpiä mineraaleja oli aseteltu upeasti ja fossiilinäytteet olivat mykistäviä. Tänne täytyy vielä joskus tulla uudestaan.