Kun Owen mäntysirkun löysi

Oli lauantai. Minä istuin töissä, kun sain Owenilta kuvaviestin. Kuvassa komeili hieman kylmettyneen näköinen sepelkyyhky Kirkkonummen peltoja vasten. Hyvä havis! minä kuittasin ja harmittelin, että en itse ollut paikalla. Hetkeä myöhemmin saan Owenilta vastauksen "Näin myös mäntysirkun."

MÄNTYSIRKUN?!!

Ei muuta kuin heti soitto perään. Oletko nyt aivan varma, että se oli mäntysirkku?? Tiedäthän, että ne ovat Suomessa todella harvinaisia? Joojoo, tiedänhän minä, mutta täällä on koiras mäntysirkku. No ota siitä kuva. Vaikka mikä olisi, älä lähde sieltä ennen kuvaa. Tsiisus. Mäntysirkku...

Yritä siinä sitten kököttää sisällä töissä, kun toinen on rarin jäljillä upeassa talvisäässä. Pari tuntia myöhemmin saan tällaisen kuvan:

No kyllähän se mäntysirkulta näyttää! Jälleen soitto puolisolle, mutta tällä kertaa pelkästään onnittelujen merkeissä. Mahtava havis!! Ilmoitan samalla, että huomenna menemme paikan päälle uudestaan, kun minullakin on vapaapäivä.

Meillä oli vähän hidas aamu, kun kummallakaan ei ollut kelloa herättämässä. Pääsimme pelimestoille lähempänä yhtätoista, hups hups. Toisaalta lintua ei ollut sinä aamuna näkynyt kuin vasta kymmenen minuuttia ennen tuloamme, joten no hätä.

Paikalla oli runsaasti väkeä. Keltasirkkuparvessa näimme ensin lapinsirkun ja hetkeä myöhemmin läheiseen kuusen siirtyi varpuspöllö tähystämään. Seuraavaksi pellon toisella puolella vilahtivat (kylmettyneet) sepelkyyhkyt kera muutaman uuttukyyhkyn. Mutta missä on mäntysirkku?

 

No siinä! Tunnin odottelun jälkeen lintu vilahti muutamaan otteeseen pellolla ruokailemassa, minkä jälkeen se siirtyi n. 300 keltasirkun kanssa läheisiin puihin lepäämään. Elis! Emme kuitenkaan nähneet käsisulkien reunusten väritystä, joten hybridiä ei voitu kokonaan poissulkea. Illemmalla luimme Tiirasta, että reunukset olisivat olleet kellertävät (viitaten jonkinasteiseen hybridiin), mutta minun puolestani reunukset voivat olla vaikka sateenkaaren väriset. Hieno lintu joka tapauksessa!

Jatkoimme matkaa Porkkalan parkkikselle tarkoituksenamme nähdä pohjantikka. Astuimme autosta ulos, kuulimme tikan naputusta ja eikös viereisessä kuusessa naputellut poti!

Näihin tunnelmiin oli hyvä päättää bongausretki. Ei huono päivä!

Nyt se on virallista!

Me muutetaan Kirkkonummelle! Maaliskuussa! Iiiik! En ole täällä uskaltanut hiiskahtaakaan asuntokauppaneuvotteluista, ettei vain tule jinxattua mitään. Nyt kun kaikki paperit on allekirjoitettu ja pankkitili kummasti keventynyt, uskallan vihdoin paljastaa salaisuuden. 

Osa teistä ehkä muistaakin kirjoitukseni lokakuussa mahdollisesta Kirkkonummelle muutosta. Olemme Owenin kanssa haaveilleet maalle ja nimenomaan Kirkkonumelle muutosta jo monen vuoden ajan. Haaveena oli löytää oma asunto paikasta, johon ei autojen melusaaste yllä ja josta olisi lyhyt matka (lintu)retkeilymaastoihin. Paikka ei kuitenkaan saisi olla kohtuuttoman kaukana palveluista ja työpaikoista. Talo saisi puolestaan olla vanha (Hannan mielipide), mutta tarpeeksi "moderni" (Owenin mielipide). Tässä paikassa kaikki kriteerit täyttyivät, uskomatonta kyllä! Työmatkat toki pitenevät eikä kävellen pääse lähikauppaan, mutta hällä väliä, jos tällaisia maisemia pääsee ihailemaan päivittäin:

Pakkaaminen on jo aloitettu ja olemme molemmat aivan into piukeena! Kuura ei vielä tiedä tulevasta, vaikka ahkerasti olemmekin käyneet lenkkeilemässä tulevissa kotimaisemissa.

Vielä kerran: iiiik!

Sunnuntai

Sunnuntai oli ihana päivä! Sain rauhassa herätä ja seurata aamun valkenemista aamiaispöydästä. Owen lähti jo kukonlaulun aikaan irkkuvieraidensa kanssa linturetkelle ja olimme Kuuran kanssa kaksistaan aamupäivän. Kävimme pitkällä lenkillä upeassa valossa. Päivät ovat jo selvästi pitenemään päin!

Vauhtimimmin kanssa on miellyttävää lenkkeillä pikkupakkasessa, eipähän tassut ole kurassa.

Ja sitten aamukaffet lempparimukista (Marimekon Oiva/Kiiruna). Mmmmm.

Loput valoisasta ajasta vietimme Järvenpää-Tuusula-Klaukkala -akselilla mamman kanssa kirpparikierroksella. 

Ajoimme sattumalta Nukarin pirtin ohitse, jossa oli sattumalta juuri alkamassa huutokauppa. Pirtti oli tupaten täynnä väkeä, mutta huutokaupattava tavara oli kyllä aika onnetonta roskaa... Päätimme siis jatkaa matkaa, emmekä jääneet seuraamaan showta.

Kirpparireissulta tarttui mukaan mm. Finelin Primavera kahvipannu jo aiemmin kirpparilta ostamani kattilan kaveriksi. Maksoin priimakuntoisesta kahvipannusta 17,50 €, mikä on kyllä hurjan vähän!

Hieno päivä sai vielä upean auringonlaskun pisteenä iin päälle. Oweninkin seurueella oli todella onnistunut päivä, josta voi käydä lukemassa täällä.

Muistoja vuodelta 2017

Nyt olisi vuorossa perinteinen "vuoteni kuvin"-postaus! Näitä on aina yhtä hauskaa tehdä: valita merkityksellisimpiä otoksia, muistella tapahtumia ja nauraa ääneen hölmöille kuville ja tilanteille. Se on jännittävää, miten jokainen vuosi tuntuu aina edellistä paremmalta. Vuosi 2017 ei ollut poikkeus ja vuosi 2018 tulee näillä näkymin olemaan vieläkin ihmeellisempi (siitä lisää myöhemmin).

Mutta nyt kuviin!

________________________

TALVI

Talvella kävimme useasti mökillä.

Kokeilimme ensimmäistä kertaa vetohommia Kuuran kanssa.

Retkellä Kirkkonummen Meikossa.

_____________________________

KEVÄT

Kävin mamman kanssa pikavisiitillä Tallinnassa.

Linturetkeilyä Saltfjärdenilla.

Oooh, mikä kevätaurinko!

Hanhiretkeilyä mökillä.

Villa Elfvik hiirenkorvilla.

Arktikaretkellä Virolahdella toukokuun puolivälissä.

______________________________

KESÄ

Koko vuoden mieleenpainuvin tapahtuma oli meidän hääpäivämme 10.6.17. <3

Juhannus Hämeenkyrön huvilalla. 

Vähän lisää mökkeilyä.

Vuoden toinen kohokohta oli häämatka Costa Ricaan!

 

_______________________________

SYKSY

Häissä Lammassaaressa.

Rattoisa työpäivä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Retkeilyä Kirkkonummen Korkbergetilla.

Pikavisiitti Turus.

Ensimmäisiä pakkasaamuja kotikulmilla.

Pidennetty viikonloppu Irlannissa.

____________________

TALVI

Joulukuu hujahti pitkälti töissä ja loskassa/vesisateessa rämpien. Onneksi mukaan mahtui myös aurinkoisia mökkipäiviä.

Ja eikun katse kohti vuotta 2018!