Hän on täällä!

Meidän rakas tytön tyllerömme, Lyyra, syntyi varhain tiistaiaamuna 19.6.2018. Reilu neljä kiloa ja puoli metriä täyttä rakkautta. Kaikki sormet ja varpaat tallella. Täällä ollaan täysin rakastuneita. <3

Ensimmäiset ennakoivat supistukset alkoivat su-iltapäivänä ja siitä ne asteittain voimistuivat. Maanaina olin vielä ihan tolpillani päiväsaikaan. Sain ystävän kylään, kävimme koirien kanssa lenkillä ja kokkasimme lounasta. Illalla supistukset voimistuivat ja kävimme vielä Owenin kanssa antamassa niille lisävauhtia lenkillä. Puolenyön maissa supistukset olivat jo niin hurjat, että oli lähdettävä Jorviin. Pääsin osastolle, jossa synnytys eteni yllättävän nopeasti. Supistukset tulivat minuutin välein ja olivat välillä "tajunnanräjäyttäviä". Heitin luomusynnytyshaaveet kankkulan kaivoon ja pyysin epiduraalin. Ja voi, mikä taivaanlahja se olikaan! Se vei pahimman kivun pois, mutta ei onneksi koko tuntoa. Sain rentouduttua tunnin ajan, minkä jälkeen kätilö yllättäen ilmoittikin, että voin hiljalleen alkaa ponnistaa vauvaa ulos! Ponnistusvaihe oli lähes kivuton ja suorastaan autuas. Ihan lopussa piti kyllä pusertaa, että sain vauvan pään ja hartiat ulos. Lopulta sieltä kuitenkin putkahti ihana, rääkyvä otus. <3 Sain joitakin tikkejä, mutta kaiken kaikkiaan kaikki sujui todella hyvin. Mieletön kokemus, jonka ihan mielelläni voisin joskus tehdä uudestaan (epiduraalin voimin tosin). :D

Kaksi päivää myöhemmin kotiuduimme Lyyran kanssa. Kuura otti ihanasti vastaan pikkusiskonsa.

Oikein hyvää Juhannusta kaikille täältä vauvakuplasta!

Odotusta

Se siitä energisestä ja mukavasta loppuraskaudesta. Päivä päivältä on elo käynyt epämukavammaksi ja väsyneemmäksi. Herään usein yöllä napakoihin supistuksiin, jotka kuitenkin häviävät parin tunnin päästä. Kyljen kääntäminen on parin minuutin kivulias prosessi, jossa lonkkien liitokset rutisevat ja sisäelimet tuntuvat heittävän kärrynpyörää vatsassa. Yöunet ovat siis olleet melko katkonaisia ja päivisin olen useasti joutunut ottamaan päikkärit (tai kahdet). Tänäänkin otin aamupäivällä kevyet kolmen tunnin tirsat...

Nyt eletään 39. raskausviikon loppua ja huomenna torstaina on tasan viikko laskettuun aikaan. Alan ymmärtää odottavia äitejä, jotka ovat hulluuden partaalla, kun vauva viihtyy vatsassa pahimmillaan kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Tuntuu kuitenkin hiukan väärältä valittaa tällaisista pienistä krempoista, kun vauva on kuitenkin terve ja synnytyksen lähtökohdatkin ovat erinomaiset. Tässä ollaan siis oltu hieman ristiriitaisissa fiiliksissä viime aikoina, mutta päällimmäisenä tunteena on kuitenkin ääretön kiitollisuus ja jännitys tulevasta.

Ei tässä ihan vielä vuodepotilaita onneksi olla, koska olemme touhunneet kesäkuun aikana kaikenlaista kivaa. Viime viikonloppuna olimme mm. Helsingissä viettämässä mamman merkkipäivää opastetulla jugend-kierroksella, minkä jälkeen kävimme syömässä Helsingin parhaassa ja vanhimmassa nepalilaisessa ravintolassa Luotsikadulla. Lisäksi poikkesimme Kaisiksen kasvitieteellisessä puutarhassa kaffella.

Täysiaikainen

Vauva on nyt täysiaikainen! Tänään poksahti 38. raskausviikko (37+0) käyntiin ja laskettuun aikaan on jäljellä kolme viikkoa. Periaatteessa vauva voi syntyä huomenna tai viimeistään viiden viikon päästä. Jännää! Täällä odotetaan jo malttamattomina, että päästään tutustumaan pieneen nyyttiin. Toisaalta neiti voi minun puolestani hengailla vatsan sisällä vielä parikin viikkoa, ei tässä mikään kiire ole. :)

Vointi on edelleen pysynyt hyvänä ja olen välillä pelottavankin energinen. Kaikkialla toitotetaan, että viimeisillään raskaana olevan äidin pitäisi levätä aina kun voi. Minä sen sijaan täytän kalenteriani hauskoilla riennoilla ja pörrään milloin ulkona pihahommissa ja milloin sisällä siivous-, kokkaus- ja sisustusaskareiden parissa. Kuuran lenkitykset hoituvat nyt jopa helpommin kuin vajaa kuukausi taaksepäin.

Kuulostelen jatkuvasti kroppaani, josko se antaisi mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Supistukset loistavat poissaolollaan, mutta pientä menkkamaista jomotusta on välillä havaittavissa. Vauva tuntuu laskeutuneen viime päivinä melko alas (pää tökkii mukavasti virtsarakkoa ja peräsuolta), mutta en usko, että kiinnittymistä on vielä tapahtunut. Tällä hetkellä neiti kasvaa tismalleen keskikäyrillä ja painoa neitokaisella on kolmisen kiloa. Vatsasta on tullut oikein soma pallo. <3

Pieni retkipäivä

Äitienpäivän aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä - jo klo 6 oli lähes 15 astetta lämmintä! Ja kyllä, olimme hereillä jo ennen kuutta vapaapäivänäkin. ;) Aamut ovat ehdottomasti päivän parhaimpia hetkiä, varsinkin näissä maisemissa. 

Menin juomaan aamukaffet laiturille. Kettutyttö toivotti hyvää äitienpäivää potkimalla napakasti kylkiluihin ja minä puolestani lähetin mammalle elektroniset äitienpäiväonnittelut.

Sitten hyppäsimme autoon ja kurvasimme Linloon,  joka on metsäinen saari Porkkalan lähettyvillä. Tästä paikasta olin kuullut paljon hyvää ja nyt oli vihdoin sopiva hetki käydä itse paikalla. Tavoitteena oli kuulla kevään ensimmäinen pikkusieppo ja/tai idänuunilintu. Noh, kumpaakaan ei näkynyt tai kuulunut, mutta maisemat olivat kohdallaan!

Linlon maisemat olivat virkistävän vaihtelevat - synkkä kuusikko, aurinkoinen rantalepikko, avoimet kalliot ja ruovikot vuorottelivat sulassa sovussa. Teimme lyhyehkön n. 3 km lenkin, mikä oli juuri sopivasti lyllertävälle pingviinimammalle

Pienen retkipäivän päätimme vanhempieni luokse kakkukahveille ja poikkesimme samalla Matinkylän rannalla. Ilmeisesti kaikilla espoolaisilla oli sinä helteisenä päivänä ollut sama suunnitelma, koska väkeä oli ihan pipona! Retkigrillien makkarankäry sekoittui aurinkorasvan tuoksuun ja kaikki vastaantulijat olivat yhtä aurinkoista hymyä. 

Se ois kesä nyt!

Kesä tuli

Osa näistä kuvista on reilu viikko sitten ottettu ja eron kyllä huomaa tämän hetkiseen maisemaan. Muutamassa päivässä ovat koivut räjähtäneet vihreiksi ja nurmikko on hurahtanut niin pitkäksi, että se pitäisi leikata. 

Päivät ovat noudattaneet pitkälti samaa kaavaa: töitä, Kuuran lenkitys, puutarhatöitä ja unta palloon. Olen ollut aivan liekeissä uudesta puutarhasta. Perennoja on tullut haalittua luvattoman paljon niin taimiliikkeistä kuin tori.fi:stä (tiedän, tiedän, uudessa puutarhassa pitäisi ensin odottaa yksi kasvukausi ja vasta seuraavana tehdä suurempia muutoksia, mutta enhän minä malta odottaa!!). Samalla on ollut jännittävää seurata, mitä kasveja mullasta nousee ja mitä pihan pensaat oikeastaan ovat. Keltaisena kukkiva onnenpensas oli iloinen yllätys! Terassin edustalle olen nyt istuttanut jättilaukkaa (Gladiator), hybridipionipuskan (Coral Charm), jaloangervoa, särkynyttäsydäntä (Dicentra lamprocap. spectab.) ja verikurjenpolvea. Istuttamista odottavat vielä tarha-alpit ja peittokurjenpolvet.

Pesänrakennusvietti on kyllä melkoinen, kun odotan jo innoissani terassin käsittelyä, eteisremppaa ja sokkelin maalausta. Torstaina alkaa mammaloma ja silloin on vihdoin kunnolla aikaa viedä projekteja eteenpäin ja toisaalta myös vain nauttia auringonpaisteesta ja pötköttelystä. 

Kaikki suli!

Jäät lähtivät järvestä kertarytinällä viime viikonloppuna. Lauantaiaamuna näkyi ensimmäisiä suurempia sulia, iltapäivällä koko järvi oli paloina ja reilua vuorokautta myöhemmin viimeiset jäät olivat hävinneet. Hengästyttävän nopea muutos.

Meillä alkoi molemmilla tänään viiden päivän wappuloma! Suuntaamme huomenna Viroon linturetkelle ja Kuurakin pääsee mukaan ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen. Kun kuukausi sitten ostin meille lauttaliput ja varasin majoituksen, jännitin hiukan, että mitenköhän oma fysiikka kestää matkustelua tuossa vaiheessa. Onneksi vointi on edelleen hyvä, enkä mitenkään jaksa uskoa, että kettutyttö päättäisi syntyä lahden toisella puolella (*koputtaa varmuuden vuoksi puuta*). Laskettuun aikaan on kuitenkin vielä vajaat kaksi kuukautta.