Metsälintu

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Kesä on


yhteiseloa


eeppisiä iltoja


kukkamerta



kirsikkapiirakkaa


värisuoria


otuksia (koivutyttöperhonen?!)


mökkiremppaa



tahrainen nassu, tärpätinmakuinen suu ja takkuinen tukka

Herbaarioseinä

Innostuin yläasteella keräämään ja kuivattamaan kasveja omaan herbaarioon. Harrastus jatkui lukiossa, ja yliopistolla ja nyt kokoelmissa on n. 350 putkilokasvia. Herbaario on kerännyt pölyä kellarissa jo monen vuoden ajan, joten päätin ottaa muutaman näytteen hyötykäyttöön olohuoneen seinälle. Lisäsin niiden kaveriksi muitakin samanhenkisiä postereita ja vanhoja postikortteja. Herbaarioseinä ei ole koskaan valmis, vaan täydentyy ja muuntautu ajan myötä.





Kukkateema jatkuu parvekkeella, missä kosmokset ja pelargonit kurkottelevat kohti aurinkoa.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Juhannusyön taikaa

Sillä välin, kun tavallinen kansa grillasi makkaraa, saunoi, örvelsi ja neitokaiset uneksivat tulevasta sulhostaan, käyskenteli kaksi hahmoa sumuisilla maanteillä kiikarit ja kamerat kaulassa. Juhannusyön olosuhteet olivat otolliset kaikenlaisille yölaulajille ja niinpä päätimme viettää yön retkeillen. Tarkoitus oli valvoa auringonnousuun asti, mutta minä simahdin jo ennen aamu-kolmea. 


Heti alkuyöstä näimme metsäkauriin ja sen yläpuolella saalistelevan sarvipöllön.





Alavilla mailla oli suorastaan hernerokkasumu, mutta vähän korkeammalla selkeää.





Puolenyön jälkeen kuulimme ensimmäisen kehrääjän lentokentän laidalta. Owen kuittasi linnusta suomenpinnan. Pääsimme myös seuraaman yhden kehrääjän hullunkurista hyönteispyyntiä.


Melkein kaunis hakkuuraiskio.


Tässä kohta kuuntelimme kaulushaikaran kumeata puhallusta.



Yön pimeimpänä hetkenä oli mieleenpainuvaa kulkea utuisessa männikössä. Hetkeä myöhemmin lyllersi kaksi mäyrää ohitse.

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Sillanpään maisemissa











 

Vaikka sadetta on pidetty paljon, niin kyllä auringostakin on päästy nauttimaan. Täällä Hämeen sydämessä on juhannusta vietetty relaten, riehuen, syöden ja retkeillen. Sama meno jatkuu maanantaihin asti. Jos vain voisin, jäisin tänne pariksi viikoksi. Voisi vähän rempata huvilaa, riehua vesurin ja viikatteen kanssa, valmistaa slow foodia ja tutustua lähiseudun luontoon. Neljä päivää mökillä on kuitenkin enemmän kuin uskalsin toivoa.

Toivottavasti kaikilla on ollut leppoisa juhannus! :)

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Rhodoilemassa


Haagan rodopuisto on kyllä jotain uskomatonta. Tuhansia lajikkeitta, muotoja, värejä, tuoksuja... Atsaleat olivat erityisen mykistäviä.




Atsalean (keltainen) ja alppiruusun (vaaleanpunainen) voi erottaa toisistaan ponsien lukumäärän perusteella: atsalealla niitä on viisi ja alppiruusulla kymmenen. Yleensä. Olen nimittäin nähnyt kymmenponsisia atsaleoitakin. Ponsihan on siis kukan siitepölyä tuottava osa, eli nuo pitkät "hattivatit".



Rodometsästä löytyi tuoksumataraa! Ja vielä laajoina tuoksuvina mattoina.



Atsaleat täydessä värissä.


Kokeilin kirpparilta löytämiäni "mummopöksyjä" ensimmäistä kertaa ja ihastuin heti. Niin mukavat eivätkä yhtään mummot. Knallihattu täydensi Chaplin-lookia.








Tämä oli kyllä parasta väriterapiaa pitkiin aikoihin. En voi kun suositella!