Puolentoista vuoden raataminen ahertaminen on nyt ohi! Palautin gradun eilen kirjaimellisesti tärisevin käsin. Olin ollut koko päivän todella jännittynyt, viilannut ja viilannut (ja silti kansikuvaan lipsahti sivunumero, vaikka niin ei saisi olla. Huoh.), sählännyt kirjaston printterin kanssa, ladannut arvoa tulostustililleni pariin otteeseen ja taas printannut. Tuossa vaiheessa kylmä hiki meni jo selkäpiitä pitkin ja olin henkisesti aivan poikki. Mutta sitten huomasin kantavani kahta kopiota gradusta ja palauttavani ne vastuuprofessorille. Hah! Se oli sitten siinä!
Sitten olinkin yhtä hymyä loppupäivän.
Tänään on ensimmäinen päivä yli puoleentoista vuoteen, kun minun ei oikeasti tarvitse tehdä yhtään mitään. Olenhan minä "lomalla", mutta ne ovat aina tuntuneet hetkiltä, jolloin pitäisi työstää gradua, joten "lomailut" ovat välillä olleet hiukan ahdistaviakin.
Tässä on hiukan tunnelmia viikon takaa. Kävimme Maailma kylässä -festareilla, Laajalahdella retkeilemässä ja Hietsun rannalla bongaamassa tarhakarkulaista. Sokerina pohjalla on kuva meidän parvekkeen alivuokralaisista. ;D
Satakieli
Owen ei ollut koskaan nähnyt kiljuhanhea, joten kävimme katsomassa tätä pullahanhea, joka töpsötteli valkkarien kanssa puistossa Hietsun rannan kupeessa. Lintu on karannut Hämeenkosken kiljuhanhitarhasta, joten pinnakelpoinen se ei ole, mutta kaunis lintu kuitenkin.
Ja sitten meidän lutuiset parvekkeen alivuokralaiset! Ne eivät enää näytä dinosauruksilta, mutta pientä "hullun professorin"-lookia niissä edelleen on. Parin päivän päästä ne ovat tarpeeksi isoja jättämään pesänsä. Nyyh, näitä vesseleitä sekä mamma ja pappa mustarastasta tulee ikävä.
