Juhannuksen aikoihin

Juhannuksen ehdoton tähti oli Salon ruskopääsirkku. Siitä napsahti elis koko autokunnalle.  

Muuten juhannus kului kotona ja mökkeillessä. 

Korallikeijunkukat, sinipiikkiputket ja kaunopunahatut ovat lähteneet mukavaan kasvuun uudessa kukkapenkissä.

Palavarakkaus, ruskolilja ja tarha-alpi muodostavat kivan värikombon.

Lehtosalviat näyttävät parastaan.

 

Olemme olleet jo pari viikkoa omavaraisia salaatin suhteen. Lavat pursuavat tällä hetkellä kukkivia härkäpapuja ja perunoita. Kohta krassit, kehäkukat ja samettikukat avaavat nuppunsa.

Kirjosieppo pesii lavatarhan pöntössä.

Isotähtiputki kukkii.

Sammakkoprinssi vartioi puutarhaa. Huomaa Kuuran karvatupsut etualalla. Niiltä ei voi välttyä ulkonakaan, haha!

1-vuotias neitokainen

Vuosi sitten nuuhkimme vastasyntynyttä kääröä ja nyt ihmettelemme milloin hänestä on tullut noin iso! Tasan vuosi sitten oli laskettu aika, mutta hänhän päätti syntyä kahta päivää etukäteen. Syntymää ja ensimmäisiä päiviä sairaalassa muistelen vieläkin suurella lämmöllä.

Pidimme pienet synttäripippalot meillä kotona. Oli juuri sopivan lämmintä, puutarha kukkeimmillaan ja seura mitä parhainta.

1-vuotiaana Lyyra

- osaa kävellä muutaman askeleen verran ilman tukea.

- on alkanut yhä enemmän toistaa sanoja ja ymmärtää jo useamman niistä. Kaikki sanat ovat toistaiseksi olleet suomenkielisiä.

- nähdessään koiran alkaa tohkeissaan hokea auva, auva, auva.

-vilkuttaa aina iloisesti Kuuralle lähtiessään kotoa ja tullessaan kotiin.

- kiipeäisi ylös rappusia kaiket päivät jos vain saisi.

- rakastaa edelleenkin kirjoja.

- tanssii musiikin tahdissa.

- on 75,5 cm pitkä ja painaa 12,3 kg.

Onnea Lyyra!

Ai että

Tämä vaikuttaa jo lähes jokavuotiselta ilmiöltä: talvi kestää pienen ikuisuuden ja sitten simsalabim onkin täysi kesä! Nytkin mittari näyttää +20 astetta ja Lyyrakin tarkenee pihalla ilman takkia.

Olipas kerrankin ihanaa olla koko pääsiäinen kotona. Tai no käytiin me parilla pikkuretkellä, mutta muuten en oikein malttanut lähteä minnekään. Saimme todella paljon aikaan puutarhassa ja kasvitkin suorastaan räjähtivät kasvuun. Oikeastaan kaikki viime vuonna istuttamani perennat näyttävät selvinneen talven yli, hip hurraa! Käyn monta kertaa päivässä katsomassa pieniä taimivauvoja, ne kun kasvavat juuri nyt niin hirmuista vauhtia.

Kerrassaan hengästyttävää meininkiä!

Sielt sun täält

Valokuvaaminen on viime viikkoina jäänyt paitsiolle pihatöiden viedessä kaiken vapaa-ajan. Muutaman räpsyn olen onneksi silloin tällöin muistanut ottaa. Kävimme Kansallismuseossa Nick Brandtin Inherit the Dust -valokuvanäyttelyn avajaisissa (kuva yllä). Avajaisissa soitti bändi ja Lyyra pisti saman tien tanssiksi. :D Ennen avajaisia piipahdimme myös Luonnontieteellisessä museossa moikkaamassa työkavereita ja dinoja (kuva alla). Avajaiset taisivat inspiroida neitokaista tällä kertaa enemmän.

Korkkasimme myös mökkikauden tekemällä viikonloppureissun Lohjan seudulle. Pellot tulvivat ja hanhia riitti.

Aurinko helli myös.

Lähinnä olemme kuitenkin hengailleet kotona. Jouduimme rakentamaan olkkariin "leikkikehän", jotta Lyyra ei jatkuvasti haahuilisi ympäriinsä. Toistaiseksi tyynykasa on toiminut hyvin, mutta ennemmin tai myöhemmin hän kyllä keksii, että ne saa työnnettyä syrjään melko helposti.

Tontille tulla tupsahti 18 tonnia kivituhkaa. Kasaa onkin lapioitu jo ahkerasti, mutta vielä olisi reilu puolet levitettävä. Osa tuhkasta meni kasvilavatarhan ympäristöön, siitä lisää myöhemmin.

Metsäkaurispariskunta käppäili pihan poikki aikaisin eräänä aamuna. Kuura haukkui ne nopeasti tiehensä.

Rantaan on ilmestynyt jo mukavan kokoinen sulapaikka. Telkät, sinisorsat ja isokoskelot pulikoivat siellä päivittäin.

Kohta alkaa ulkonakin vihertää. Nämä hiirenkorvat avautuivat oltuaan vain kaksi päivää huoneenlämmössä.

Palmusunnuntainamut odottavat virpojia. 

Kahta päivää myöhemmin suklaa oli huvennut uhkaavasti (eikä meillä käynyt kuin muutama hassu virpoja...).

Lyyran uusin aluevaltaus on eteinen. Kengännauhat ovat hurjan mielenkiintoisia.

Muutaman päivän päästä han täyttääkin jo 10 kk!