Call it magic, call it true

Oli oranssi auringonlasku, sateenkaari, keijukaismetsä ja koiranputkiviidakko.

Metsälenkki täydellinen.

Tammi ja Lohja

Meikäläisen ruhtinaallinen viikon loma alkoi mökkeilyn merkeissä. Teimme mökiltä käsin päiväretken Lohjalle, Lohjansaaren Paavolan, jossa kasvaa Suomen kauneimmaksi tituleerattu puu. Olen kuullut hehkutusta Paavolan tammesta monta kertaa ja nyt oli vihdoin sopiva hetki käydä katsomassa tuota ihmettä.

Luontopolku kulki märän lehdon läpi.

Ja sitten se oli yhtäkkiä siinä, Suomen kaunein puu!

Wooow.

Oli se hiaaano! Ikää puuvanhuksella on 400-500 vuotta ja ympärysmittaa 472 cm.

Kun perhepotretit oli otettu, jatkoimme matkaa Martinpihaan. Vettä tuli kuin Esterin *erseestä, mutta onneksi ei tarvinnut kuin kipittää rakennuksesta (= putiikista) toiseen. Antiikkiputiikista löytyi ihana 60-luvun karvalankamatto, joka luultavasti päätyy olkkariin.

Tässä antiikkiputiikissa oli kyllä fyndin makua. Se oli täynnä ihania (ja halpoja!) kalusteita. Nyt puuttuu vain se puutalo, jota alkaa sisustaa...

Martinpiha oli yksi hääpaikkavaihtoehdoistamme ihanan pihapiirinsä takia.

Lohjansaaren jälkeen jatkoimme matkaa Lohjan museoon, joten puutaloteema jatkui. :D Yllä olevassa rakennuksessa asuisin koska tahansa. Talo on vanha pappila 1800-luvulta.

Mathildedalin ruukin teräsnojat bongasimme pappilan pihasta. Hauska sattuma, kun olimme juuri kuukautta aikaisemmin käyneet kyseisessä ruukkikylässä.

Pappilan puutarhakin oli silmiä hivelevä.

Sopiva annos luontoa, kulttuuria ja vesisadetta. Ihana päivä!

Auringonlaskun aikaan Tammisaaressa

Moottorivene on lastattu pelargoneilla. Arvatenkin menossa "ut till skärin".

Kivitaskupoikue odottamassa ruokalähetystä rannalla.

Stallörsparken, kesä ja merituuli.

Asuapa vanhassa kaupungissa, vanhassa ja vinossa talossa.

Talossa, jonka pihalla kasvaa käppyrärunkoisia omenapuita...

...iänikuinen tammi...

...jossa jasmikkeet tuoksuvat...

... ja jossa puulattiat natisevat.

Verannalla voisi katsoa laskevaa aurinkoa ja aamuisin nauttia aamukaffet.

Talon pihalla kukkisivat akileijat ja muut perinnekasvit.

Naulakossa olkihattu kuinkas muutenkaan.

Pelargonit kasvaisivat ikkunanpieluksilla.

Tällaisessa paratiisissa elää ystäväni. Hän ei taida ymmärtää kuinka onnekas onkaan.

Ihan vaan kotona

Aih, vapaapäivä. Oli aikaa käydä katsastamassa hääpaikka ja hotelli (tasan vuosi enää häihin! Iiiik!), viedä ystävä Kalasatamaan, siivota talo, pestä Kuura, tehdä leipää ja illallistaa perheen ja naapureiden kanssa. Ensimmäistä kertaa pariin viikkoon, kun olen ollut kotona yli puolet päivästä. Mukava tunne.

Ja voi apua, kun tuo hauvavauva kasvaa nopeasti. Painoa neidillä on jo 12 kg ja uudet hampaat puskevat kovaa vauhtia esiin. Puruluut ovat tällä hetkellä suuressa suosiossa. Niitä jyystetään suurella hartaudella ja niitä haudataan kuoppiin. Jos Kuura on sisätiloissa luunsa kanssa eikä ihania multakuoppia ole näkösällä, kelpaa sohvakin. Neiti hyppää sohvalle, "kaivaa" sitä aikansa ja tunkee luun sohvatyynyjen väiin :D Söpöä.