Kevättä kohti

Minulla oli vapaapäivä eräänä maanantaina (muistatteko sen keväisen maanantain, kun pk-seudulla oli +5 astetta, aurinkoa ja ensimmäiset skeittarit uskaltautuivat ulos?) ja päätin lähteä Kuuran kanssa Kirkkonummen Meikoon metsäretkelle. Olen tehnyt Vaipo-lammen alueella monta vuotta sitten linnuston pesimäkartoituksia, ja oli kiva palata tuttuihin, joskin astetta talvisempiin, maisemiin.

Kuura suorastaan puhkui intoa. Oli mentävä haistelemaan jokaista myyränkoloa, mätästä ja oksaa, juosta ylös mäkeä (veti minua mukavasti mukanaan), juosta alas mäkeä (ei yhtään kiva yhdistelmä, kun koira on minussa kiinni lannevyöllä!), piehtaroida ja seurata tohkeissaan tuoreita kauriinjälkiä. Neidillä oli vetohommat jääneet päälle edellisen päivän treenailuista ja minulla oli kova työ pysyä pystyssä jäisellä polulla vetokoiran jäljessä ja samalla yrittää treenata "ei-vetämistä". Toisaalta Kuuralta sujui todella hyvin käskyt "oikealle" ja "vasemmalle", joita päästiin harjoittelemaan polkujen ulkopuolella.

Auringonpaiste suolla oli jotain uskomatonta. Talven harmauteen tottuneita silmiä suorastaan särki kaiken kirkkauden keskellä. Jäimme suon keskellä olevaan metsäsaarekkeeseen evästelemään. Kuuralle annoin palan kuivattua ankkaa, jonka se nappasi salaman nopeasti suuhunsa ja hetken kierreltyään päätti piilottaa varvikkoon. Ajattelin käydä noukkimassa sen sieltä ennen lähtöä (koska se nyt vaan tyhmää jättää kalliita koiran herkkuja luontoon), mutta Kuurapa oli piilottanut sen niin hyvin ettei sitä enää löytynyt. Höh.

Paluu kesäiselle suolle

Olen viime viikkoina ahkeroinut graduni parissa ja tuloksia alkaa vihdoin tulla! Olen ihastellut kesän 2014 suokuviani haikein mielin, kuvitellut kurjen toitotukset ja hyttysen ininän taustalle ja melkein tuntenut paarman puraisun olkapäässäni. Voih, kesä 2014 oli kyllä yksi mieleenpainuvimmista.

Seurasin kesän aikana kasvien kasvua ja koostiin niistä hauskat kuvasarjat, jossa sama ruutu on kuvattu viikon välein läpi kesän. Näitä kuvasarjoja ennen esittelen kuitenkin kaksi ennen-jälkeen -kuvaparia:

Siinä oli koivuletto kesäkuun alussa ja heinäkuun lopussa. Alla lettovälipintaa samoilta ajoilta.

Sitten viikottaisten sarjojen kimppuun. Ensin vuorossa koivuletto:

 Suokukat kukkivat kauniisti alkukesällä.

Pari viikkoa myöhemmin suokukka oli kukkinut ja vuorossa oli lilakukkainen siniyökönlehti.

Raatteen ja kurjenjalan lehdet puskevat esiin. 

Ja keskikesällä koko ruutu on yhtä sarojen sekamelskaa.

Viimeinen kuva on elokuun puolivälistä. Osa raatteen lehdistä on kuollut ja sarojen kärjet alkavat kellertää. Syksy koittaa.

Sitten on vuorossa kuvasarja märästä rimpinevasta, jossa sirppisammalten ohella kasvaa pelkkää leväkköä ja saraa.

Pienet leväkönvarret puskevat esiin. 

Leväkkö kukkii!

Ja taas on viimeisessä kuvassa aistittavissa syksy. Leväkön varren pituudesta on kolmannes muuttunut kellanruskeaksi.

Gradun työstäminen jatkuu aktiivisena vielä paria viikkoa. Sitten tulee Teneriffa-niminen viikon tauko! :D

Året som gått

Minkälainen oli vuosi 2014? Kulunut vuosi oli kaikin puolin tapahtumarikas ja erikoinen. Suurimman osaa kevättä mielialani vaihteli masentuneesta toiveikkaaseen. Odotin Owenin muuttoa Suomeen ja jouduin pettymään monta kertaa. Loppukevättä kohden olin ärtynyt ja masentunut. Sitten ihme koitti ja herra muutti Suomeen. Olin koko toukokuun yhtä hymyä. :)

Kesä oli yksinkertaisesti mahtava. Kolme kuukautta Lapissa oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista, josta jäi paljon ihania kuvia ja hyviä muistoja. Lappi-hulluus senkun paheni ja koen jatkuvaa kaipuuta pohjoisiin maisemiin. Suunnittelemme tällä hetkellä hiihtoretkeä Rukalle maaliskuuksi, joten kohta pääsen taas sielunmaisemiin.

Syksyllä arki iski päin naamaa, mutta sopeuduin nopeasti kaupungin vilinään. Oli kiva palata takaisin museoon töihin ja ruskaiset maisemat saivat sydämeni sykkimään. Syksyä varjosti kuitenkin mummini poismeno.

Talvi

Talvi oli erittäin lauha ja synkkä. Lunta ja pakkasta olisi saanut olla paljon enemmän. 

Helmikuussa lähdin pariksi viikoksi Irlantiin Owenin luokse. Oli ihan mahtava reissu! 

Rengasnokkalokki-kaunotar

Irlannissa päätin kasvattaa otsikseni pois.

 Kevät

Kävin Sonjan kanssa maaliskuussa kuvausretkellä Porkkalassa. 

Oli kumma kevät, kun ulkona tarkeni villapaidalla. 

Tein perinteinen pääsiäisretken maagiseen Jurmoon. 

Remppasin tulevaa asuntoamme perheeni avustuksella. Kämpästä (ja erityisesti uudesta lattiasta) tuli niin hieno!

Sitten tämä partaukko vihdoinkin lensi Suomeen ja teki minut niin onnelliseksi.

Teimme toukokuussa linturetken Viroon.

Hanna oli yhtä hymyä.

Kävimme myös mökillä katsomassa kukkivia omenapuita. 

Kesä

1. kesäkuuta astun junaan ja 14 tuntia myöhemmin löydän itseni  Rovaniemeltä. Siitä alkoi Lapin-seikkailuni läpi soiden, hyttysten, paarmojen ja henkeäsalpaavien maisemien.

Kotisuo ja lumikengät

Juhannustunnelmaa Pallaksella.

Eeppisiä saunailtoja

Ja sitten kesän huipennus: Sinipingun vierailu Sodankylässä! :D

Teimme upeimman vaelluksen ikinä Noitatunturin huipulle keskellä yötä.

Keskiyön aurinko. Ahh.

Elokuussa aurinko laski ja illat alkoivat pimetä. Maisema oli täynnä pastellisävyjä.

Osa minusta jäi sinä kesänä Lappiin.

Elokuun puolivälin jälkeen oli aika matkustaa takaisin etelään ja jättää kotilaiturille hyvästit.

Syksy

Syksy ei olisi syksy ilman omenasatoa ja omenamehua.

Syysillat kaupungissa olivat usein utuisia ja ihmeellisiä,....

... ja värit huikeita...

 ... mutta kyllä maaltakin löytyi uskomattomia maisemia!

 Mummin poismeno oli henkisesti raskasta aikaa.

 Onneksi viikon hoidossa ollut Lily piristi. Koirakuume lähti nousuun. :)

Retki Ranskaan oli huikea elämys.

Talvi

Aloitin marraskuussa kokopäivätyön. 

Leikin Seurasaaressa Disney-prinsessaa.

Vuosi päättyi Irlantiin ja ensi vuosi alkaa myös sieltä. En osaa edes kuvitella, mitä kaikkea vuosi 2015 tuo tullessaan. Oletettavasti valmistun maisteriksi ennen kesää ja toivottavasti saan museolta kesätyön. Siitä eteenpäin onkin täydellinen kysymysmerkki, mitä tämä tyttö tekee elämänsä kanssa. ;)

Oikein hyvää ja jännittävää uutta vuotta kaikille!