Saga seuraa tarkasti emäntänsä jokaista liikettä ja minä tarkkailen yläpuolella lentäviä lokkeja. Kävin pari päivää sitten moikkaamassa ystävääni Johannaa ja ihanaa Saga-flättiä. Viime tapaamisesta olikin ehtinyt vierähtää kolme kuukautta ja Sagan olin viimeksi nähnyt ihan pentuna. Juteltiin ummet ja lammet, juhlittiin Johannan syntymäpäiviä kahvimunkeilla, ja käytiin lenkillä Sagan kanssa.
Saga seuraa emännän touhuja herkeämättä. Se haistaa herkkupalan (kuivattua maksaa. örk.) ja odottaa käskyä maistiaisen toivossa.
Löysin metsästä näkymättömän voimakehän, josta ei päässyt läpi. ;)
Jeee! Muinainen isotädin metsäreppu on taas käytössä! Se lojui rikkinäisenä kaapissani puoli vuotta, kunnes toissa päivänä sain vihdoinkin vietyä sen suutarille korjattavaksi.
Moikkasin myös Johannan kaneja Zeusta (valkoinen) ja Zorroa. Tui tui!
Nuo kaksi ekaa kuvaa on kivoja kun kumpikin katselee ylöspäin.
VastaaPoistaOlet aina niin kivan värinen !
VastaaPoista+ Ihan huippu reppu. Vähän Nuuskamuikkusmainen. Itelläin etsinnässä on nyt sellainen reppuasia, jota olisi myös ergonominen kantaa, kun on tullut kanneltua kaikenmoisia myssyköitä nyssyköitä, eikä olkapäät ja selkä oikein kiitä jos on painavatkin kantamukset. Mutta usein ne vähemmän ergonomiset on just kivoimman näkösiä, höh. Ehkä vielä löytyy...=)
Joo, oikeassa olet. Toi reppu ei ole hirveän ergonominen ja on sen verran vanha, että remmit katkeavat jos siinä on jotakin painavampaa (niin kävi syksyllä). Ainoat hieman nuuskamuikkusmaiset ja vähän ergonomisemmat reput taitaa olla fjällrävenin. En ole muihin vielä törmännyt.
PoistaTuo reppu! Eksyin jotenkin tähän postaukseen ja huomasin tuon repun. Meillä on samanlainen, jostain vintiltä löytynyt, niinikään isovanhemmilta jäänyt. Se on maailman hienoin reppu.
VastaaPoistaHaha :D noita tulee kirpparilla vastaan silloin tällöin, joten on varmaan ollu suosittu joskus muinoin.
Poista