Metsälintu

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kesä mielessäin

Aurinkoista päivää kaikille!

Tuolla ulkona kevät tekee tuloaan ja aurinkokin yrittää pilkottaa pilviharson läpi. Talven loppupuolella alan aina haaveilla tulevasta keväästä ja kesästä. Loppukevät on minusta paras aika vuodesta. Se on sitä aikaa, kun koivujen hiirenkorvat aukeavat, lehtokasvit kukkivat ja lintumuutto huipentuu arktikaan. Toisaalta kevään ensimmäinen kiuru ja mustarastaan laulu ovat aina sykähdyttäviä hetkiä.

Mutta se kesä. Kesässä parasta on kesäkuun lintukonsertit ja vehreys sekä elokuun pimenevät illat, mustikat, vadelmat ja hyönteismaailma. Heinäkuu on minusta vähän turha kuukausi. Silloin kaikki pysähtyy, linnut pysyttelevät piilossa ja ystävät ovat joko töissä tai korvessa. Luonto jotenkin hengähtää ja kerää voimiaan ennen syksyn tuloa.

Kaivoin kuva-arkistoistani kesäisiä kuvia, jotka jaan tässä teidän kaikkien iloksi. 


Yllä oleva kuva on otettu Irlannin etelärannikolta kesäkuussa. Silloin on rantaniittyjen kukkaloisto kauneimmillaan ja esimerkiksi laukkaneilikat (kuvassa) täplittävät maisemaa.


Tämäkin on Irlannista kesäkuulta, Dublinin Phoenix Parkista. Silloin siellä on todella vehreää.


Tässä on elämäni ensimmäinen raakakakku joka onnistui yli odotusten. Koristelin sen pihan kukkasilla. Vasta jälkeenpäin kuvia katsellessani huomasin pienen pienen toukan ruusun terälehdessä. Löydätkö toukan kuvasta? :)


Heinäkuinen ilta Nuuksiossa, jossa olin kokkina lasten luontoleirillä. Huippuihana viikko!



Ahh, Lappi! Minua puri jo pienenä lapinkärpänen, ja lappikuumotus on vain pahentunut iän myötä. Paljastettakoon, että vietän koko ensi kesän Lapissa, Sodankylässä, maastotöitä tehden. Sain unelmakesätyöpaikan, jossa tutkin suokasvillisuutta ja suon metaani- ja hiilidioksidivaihtoa. Työn ohessa aion retkeillä lähiseuduilla ahkerasti. Varokaa vaan, kesällä saatte yliannostuksen Lapista blogin kautta! :D


Hanna mustikassa.


Elokuun pimenevät illat ovat värejä täynnä.


Elokuun alku on paras aika nähdä sudenkorentoja. Yllä naaras tummasyyskorento.


Ruskohukankorento

Yksi mieleenpainuvimmista luontokokemuksistani oli karhun ja suden näkeminen Kuhmossa. Olimme piilokojuissa yön yli tarkkailemassa suurpetoja. Muistan, kun sinä iltana näin ensimmäistä kertaa suden: se oli niin kaunis hetki, että tirautin muutaman kyyneleen. 








8 kommenttia:

  1. Heippa! Löysin blogisi vasta, ja ihastuin täysillä hienoihin luontokuviisi ja tarinoihisi. :) Ei mulla muuta, halusin vaan kertoa että sait juuri uuden lukijan!

    VastaaPoista
  2. Oho, en tiennyt että sait tuolla kojureissulla kuvia susistakin! Eikä ollenkaan huonoja sellaisia.

    VastaaPoista
  3. Nähtiin tosiaan meidän kojusta kuvassa näkyvä susi ja kuultiin lauman ulvontaa yöllä. Toisesta kojusta vähän kauempaa näkivät koko lauman pentuineen temmeltämässä. :)

    VastaaPoista
  4. Mahtavia kuvia! Olet tosi taitava kameran käyttjä! minä käytän vaan puikkoja ja koukkuja.... no kyllä välillä kameraakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Puikkojen ja koukkujen käyttö se vasta taitolaji onkin! ;)

      Poista
  5. Aivan mahtavia kuvia sulla täällä :)

    VastaaPoista