Metsälintu

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Vahva kahvilasuositus

Meitä voisi jo kutsua kahvila- ja leipomoharrastajiksi. Olemme Owenin kanssa molemmat todellisia pullahiiriä ja kahviaddikteja, jotka heti tilaisuuden tullen (ja silmän välttäessä) poikkeavat mielenkiintoisessa kuppilassa tai ostavat pussillisen korvapuusteja leipomosta. Saatamme suunnitella päivän retkikohteen kahvilan sijainnin mukaan tai sitten poikkeamme "vakiokahviloissa" perinteisten linturetkikohteidemme lomassa.

Sunnuntaina teimme varta vasten retken kahvilaan nimeltä Ivan & Alexander. Kahvila sijaitsee keskellä kauneinta Inkoon maalaismaisemaa. Rehellisesti sanottuna tämä oli kyllä kaunein kahvilamiljöö missä olen koskaan ollut! Ja se on hieno saavutus ottaen huomioon, miten monessa kahvilassa olen elämäni aikana ollut ja kuinka tarkasti arvostelen ja syynään niistä jokaisen.




Päivähän oli myös mitä upein. Hevoskastanjan varjossa oli taianomaista juoda kahvia ja ihailla edessä avautuvaa peltomaisemaa. + 30 asteen lämpötila ja puun varjossa loikoilu toivat elävästi mieleen siestahetken jossakin Välimeren maassa. Kun vielä kahvilatyöntekijät olivat mm. ranskalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä, oli illuusio provencelaisesta maisemasta lähes aito. :D


Neitokainen nukahti syliin.




Herkutkin olivat oikein maittavat!







Tämä idylli on auki vielä heinäkuun ajan, joten jos seikkailet Inkoossa päin, on tämä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Onni on oma ranta















Joka kerta käydessäni kotijärven rannalla minut valtaa epäusko - asummeko oikeasti täällä?? Voiko koti olla näin idyllisessä paikassa? Järvi on nyt kesähelteillä tarjonnut maiseman lisäksi helpotusta tukalaan kuumuuteen. Olemme harva se päivä käyneet pulikoimassa (Lyyra on tosin ihmetellyt touhua vielä rannalta käsin) tai sitten ihan vain istumassa iltaa laiturilla. Siinä on myös mitä oivallisin paikka imettää. :D Nyt odotan kauhulla, milloin sinilevämassat valtaavat meidänkin järvemme. Vielä tänään vesi oli kirkasta...


maanantai 9. heinäkuuta 2018

Wohls gård - visiitti lähikartanossa

Piipahdimme pari viikkoa sitten Wohls gårdin Korjaa & renovera -tapahtumassa Kirkkonummen Humaljärven rannalla. Olin edellisen kerran käynyt paikalla helmikuussa, kun järven jäälle yritettiin tehdä maailman suurinta jääkarusellia. Tällä kertaa kartanorakennuskin oli auki, joten pääsimme tutustumaan alueeseen kunnolla. Tapahtuman yhteydessä avattu luontopolku jäi tällä kertaa koluamatta, mutta onpahan hyvä syy tulla lähiaikoina uudestaan upeaan miljööseen.






Wohls gårdin tila on peräisin jo 1600-luvulta, mutta rakennus 1800-luvun alkupuolelta. Rakennus on toiminut mm. kotina, kunnalliskotina, sotasairaalana ja nykyisin juhla- ja vuokratilana. Kartanon kahvila on nyt kesällä auki torstaisin ja sen terassilta avautuu upea näkymä Humaljärvelle ja puutarhaan. Kelpasi tuolla kahvitella ja naatiskella.





Seuraavaan kertaan Wohls gård!

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Maidontuoksuinen arki












Reilu viikko kotiutumisesta ja minä ihmettelen, että mihin päivät ovat hävinneet?! Aika tuntuu menevän pikakelauksella ja hieman paniikissa yritän painaa mieleeni ja ikuistaa kaikki ihanat hetket. 

Lyyra on sulattanut kaikkien sydämet. Pikkuneidin päivärytmi menee pitkälti maitobaari-uni-kakka/pissa -syklissä, joka toistuu kolmen tunnin välein. Hän ei turhia itkeskele ja väläyttelee välillä hurmaavia hymyjä puolinukuksissa. Parhaita hetkiä ovat aamut, kun toinen vielä nukkuu vierellä ja voi kaikessa rauhassa nuuhkutella ja ihastella pienokaista. Tai kun Lyyra tapittaa silmillään ympäröivää maailmaa kaikessa rauhassa puolikin tuntia putkeen.

Miksei kukaan kertonut, että vauva-arki voi olla näin ihanaa? (kop kop kop... :D) 

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Hän on täällä!


Meidän rakas tytön tyllerömme, Lyyra, syntyi varhain tiistaiaamuna 19.6.2018. Reilu neljä kiloa ja puoli metriä täyttä rakkautta. Kaikki sormet ja varpaat tallella. Täällä ollaan täysin rakastuneita. <3

Ensimmäiset ennakoivat supistukset alkoivat su-iltapäivänä ja siitä ne asteittain voimistuivat. Maanaina olin vielä ihan tolpillani päiväsaikaan. Sain ystävän kylään, kävimme koirien kanssa lenkillä ja kokkasimme lounasta. Illalla supistukset voimistuivat ja kävimme vielä Owenin kanssa antamassa niille lisävauhtia lenkillä. Puolenyön maissa supistukset olivat jo niin hurjat, että oli lähdettävä Jorviin. Pääsin osastolle, jossa synnytys eteni yllättävän nopeasti. Supistukset tulivat minuutin välein ja olivat välillä "tajunnanräjäyttäviä". Heitin luomusynnytyshaaveet kankkulan kaivoon ja pyysin epiduraalin. Ja voi, mikä taivaanlahja se olikaan! Se vei pahimman kivun pois, mutta ei onneksi koko tuntoa. Sain rentouduttua tunnin ajan, minkä jälkeen kätilö yllättäen ilmoittikin, että voin hiljalleen alkaa ponnistaa vauvaa ulos! Ponnistusvaihe oli lähes kivuton ja suorastaan autuas. Ihan lopussa piti kyllä pusertaa, että sain vauvan pään ja hartiat ulos. Lopulta sieltä kuitenkin putkahti ihana, rääkyvä otus. <3 Sain joitakin tikkejä, mutta kaiken kaikkiaan kaikki sujui todella hyvin. Mieletön kokemus, jonka ihan mielelläni voisin joskus tehdä uudestaan (epiduraalin voimin tosin). :D




Kaksi päivää myöhemmin kotiuduimme Lyyran kanssa. Kuura otti ihanasti vastaan pikkusiskonsa.




Oikein hyvää Juhannusta kaikille täältä vauvakuplasta!