Metsälintu

torstai 23. maaliskuuta 2017

Kotona vihertää



Meillä on kotona ihanan keväisen näköistä tällä hetkellä. Otin käyttöön häitä varten ostamani Riihimäki-lasit - ostin kaupasta keltaisia hyasintteja ja narsisseja ja laitoin ne laseihin pienen multapaakun kanssa. Tosi nättejä!


Pelargoniat pääsivät talvehtimishuoneen viileydestä valoon ja lämpöön (noh, huonelämpötila on edelleen + 18 asteen hujakoilla). Ne puskevat jo kovasti nuppuja.


Olohuoneen nurkkauksen rikkinäinen levysoitin sai kyytiä ja tilalle tuli pieni "metsä".



Pari viikkoa sitten istuttamani pelargonian siemenet ovat lähteneet mukavaan kasvuun. 


Otin myös talvehtineista pelakuista pistokkaita ja iskin multaan viikko sitten. Toivottavasti ne juurtuvat hyvin.


Peikonlehti, käpytikka-korvikset ja pinkit huulet <3


Lähikuva olohuoneen Asparagus-unelmasta


Tämän kasvin nappasin mukaani Kierrätyskeskuksesta viime syksynä. Owenin mielestä se näytti hirveältä (hän kutsui sitä nimellä diseased plant) ja kieltämättä se oli aika nuutuneen näköinen. Mutta kun ilmaiseksi sai niin pitihän se ottaa! Nyt kevät on piristänyt sen uuteen kasvuun ja se näyttää suorastaan elinvoimaiselta. :)

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Tallinan kasvitieteellisessä


Jos Tallinna on kaupunkina täynnä kontrasteja, niin sitä oli kyllä Tallinnan kasvitieteellinen ulkopuutarhakin. Puutarha alkoi käytännössä suoraan teletornin betoni*elvetistä ja sen kyllä huomasi!


Tämän maiseman tragikoomisuus jaksaa vieläkin naurattaa.


Ulkopuutarha oli talven jäljiltä karun näköinen, emmekä sen tarkemmin tutustuneet siihen. Kasvihuoneissa meinasi tulla pieni hoppu, kun kuulimme kassalla, että paikka suljettaisiin jo puolen tunnin päästä. Ei siinä ehtinyt linssejä sen kummemmin totutella uuteen ilmastoon, vaan oli tyydyttävä utuisiin kuviin.


Kasvihuoneissa oli vierailumme aikana sopivasti orkideanäyttely auki.


Aavikko- ja Välimerihuoneissa oli onneksi kuivempaa.



Tämän kaunottaren nimeä en kiireessä ehtinyt taltioida. 


Näitä hattivatteja teki mieli silittää.




Kaikissa kasvihuoneissa soi sama linnunlaulu-ääniraita. Äänekkäimmin äänessä oli kehrääjä, jonka kehräävä kurlatus palautti mieleen hyviä muistoja Suomen kesäöistä. Kehrääjän ääni oli mukava lisä sademetsähuoneessa, mutta kun siirryimme aavikkohuoneeseen ja sieltä Välimerihuoneeseen, jatkui sama kurlutus huoneesta toiseen. Puolen tunnin kurlutuksen jälkeen ihmettelin, miten puutarhurit ja muut puutarhan työntelijät jaksavat kuunnella tuota koko työpäivän ajan. 





Kasvihuoneiden keskellä kohosi upea norfolkinaraukaria eli huonekuusi! Vähän eri kokoluokkaa kun minun parivuotias huonekuusivauva kotona. Tämä jättiläinen oli itänyt vuonna 1933, joten ei ihmekään, että se oli ihan kunnon kuusen mitoissa.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Tallinnassa med mamma


Tallinna on kyllä kontrastien kaupunki. On ränsistynyttä neukkuaikaista taloa ja sitten toisaalta vanhakaupunki, pilvenpiirtäjiä ja supertrendikäs Telliskivi. Päiväretkemme tarkoitus oli alunperin etsiä minulle hääkengät, mutta kun hääkengät löytyivätkin Facebookin kirpputoriryhmän kautta, muuttui retken teema "humputteluksi".


Aloitimme retken Telliskiven käsityö- ja designkaupoista. Home Art (kuvat yllä ja alla) on näistä ehdottomasti paras. Sen viehätyvoimaa lisää pieni "viinikahvila" kaupan perällä. Viini oli aivan erinomaista (ja halpaa) ja tuo juustorulla...mmmm....




Telliskiven taidetta.



Lounaspaikaksi valikoitui supersuosittu F-hoone. Tämä ravintola sai minulta täyden kympin, se on todellinen helmi. Miljöö vanhassa tehtaassa oli mitä upein, palvelu ystävällistä ja nopeaa ja ruoka: WAU!



Tämä setti maksoi yhteensä n. 15 €. Namnam.


F-Hooneelle palaan vielä tarkuuvarmasti. Seuraavalla kerralla kokeilen heidän jälkiruokiaan. Kakut näyttivät taivaallisilta!


Jätimme tällä kertaa vanhankaupungin väliin ja suuntasimme Telliskivestä Tallinnan itäpuolelle. Teletornista olin kuullut, mutta en koskaan käynyt. Nyt tuli sekin koettua.


Tornista avautui mieletön 360 asteen näkymä. Merellä oli sen verran utua ettei Suomen rannikkoa erottanut.


Teletornin vieressä on Tallinnan kasvitieteellinen puutarha (josta lisää seuraavassa postauksessa).



Uloskin pääsi katsomaan maisemia. Siellä oli tosin kylmä ja armoton tuuli. Brrr.


Seikkailumme viimeinen etappi oli Tallinnan kasvitieteellinen puutarha, josta laitan piakkoin kuvia.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Karvanlähtöaika


Kuuralla alkoi ensimmäinen karvanlähtö kuukausi sitten. Olin jo etukäteen varautunut tähän henkisesti (katsomalla mm. youtubesta ihastuttavia videoita samojedinharjaussessioista ja valkoisista karvavuorista), mutta silti tuo karvan määrä pääsi yllättämään. Meidän punainen matto on ollu kuukauden päivät pikemminkin valkoinen ja KAIKKI nurkat ovat täynnä samojedinvillakoiria. Karvoja on myös ruoassa ja juomassa (toisin sanoen suussa), lakanoissa, nenässä ja jopa silmissä. Vaatteita ei saa karvattomiksi edes teippirullakäsittelyllä. 


Karvamatto


Samojedinvillakoiria



Kuuran tassut ovat aika nypityn näköiset, kun osa karvoista on irronnut ja osa törröttää tyylikkäästi eri suuntiin.


Itse karvaneiti kera karvamaton.


Tässä tärähtäneessä kännykuvassa näkyy osa irronneesta karvasta. Olen kerännyt karvoja muovipussiin ja tarkoitus olisi parin vuoden päästä kehrätä näistä lankaa sekoittamalla joukkoon lampaanvillaa.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Nyt myös Instassa

Sorruin minäkin sitten Instagramiin. Syytän tästä työpaikkaa, jonka Insta-tiliä (@luomusgalleria) päivitän parin ihanan tyypin kanssa. Jäin koukkuun ja pakkohan sitä oli luoda oma käyttäjänimi. Minut löytää nimellä Samojedinkukka.

Ostin äsken uuden hupelimen, jossa on oikein kelpo kamera. Kamera on itse asiassa niin hyvä, että se on osittain korvannut järkkärin arkitilanteissa. Kuvia on myös helppo muokata kännykän kuvankäsittelyohjelmilla ja ne saa näppärästi lisättyä Instaan samalta istumalta.

Yritän saada linkitettyä Instagramin tuohon blogin oikealle sivulle, katsotaan onnistunko. Wish me luck!