Metsälintu

maanantai 21. tammikuuta 2019

Neitokainen 7 kk








Kuvien ottaminen on aina vain vaikeampaa ja vaikeampaa. Tällä kertaa tuli ensimmäistä kertaa pieni tuskanhiki, kun kumpikaan pennuista ei pysynyt aloillaan. Ihmispentu yritti parhaansa mukaan repiä ja syödä seiska-numeroa, välillä lähdettiin kierimään siskon perään ja sitten vedettiinkin sukkahousut makkaralle. :D 

Kuvaussessio kuvastaa hyvin kuukauden aikaista kehitystä, nimittäin liikkuminen on lisääntynyt tuntuvasti joulun jälkeen!

Seitsemän kuukauden iässä Lyyra

- osaa taputtaa!
- liikkuu edelleenkin paikasta toiseen kierimällä. Hän on kehittänyt hyvän kierimistekniikan ja pääsee tarvittaessa nopeasti huoneen toiseen päähän (päätyen usein sohvan alle).
- osaa ryömiä/möngertää lyhyitä matkoja, mutta ei vielä konttaa.
- istuu ilman tukea.
- syö soseita ja sormiruokailee. Kaikki tuntuu enemmän tai vähemmän uppoavan, parhaiten makeat ja sileät soseet sekä maissinaksut.
- osaa käyttää pinsettiotetta.
- on todella kiinnostunut johdoista, kirjoista, kännyköistä ja kaikennäköisistä lapuista.
- käyttää päivittäin sanoja ababa, hauva, hauba, vauva, vauvau, abubu, abua... Nämä eivät kyllä ole tietoisia sanoja, mutta ehkä hauvan päivittäinen hokeminen on saattanut vaikuttaa.
- on edelleen hampaaton.
- nukkuu yöt 1-2 syötöllä. Päivisin ottaa useita 30 min. päikkäreitä.
- painaa n. 12 kg ja on 70,5 cm pitkä. 

torstai 10. tammikuuta 2019

Oikea talvi








Parhautta on oikea talvi ja hiljainen metsä.

...sekä isyysvapaalla oleva mies, joka mahdollistaa pitkät potkukelkkaretket valoisaan aikaan!

tiistai 8. tammikuuta 2019

Vuoden alun kuulumisia


Uusivuosi sujui iloisissa merkeissä. Uudenvuoden jälkeiset päivät taas rajun vatsataudin kourissa. Ensin minä sairastuin ja seuraavana päivänä Owen. Vatsataudit ovat aina kauheita, mutta tämä oli erityisen rankka. Jossakin vaiheessa olin varma, että kuolisin. :D Totesin taudin jälkeen Owenille, että synnytys oli peanuts verrattuna tähän. Onneksi Lyyra pysyi terveenä ja onneksi sairastuimme eri päivinä, niin saimme jotenkuten hoidettua Lyyraa ja ulkoilutettua Kuuraa.

No, siitäkin selvittiin ja elämä alkoi taas tuntua elämisen arvoiselta. :D



Kävimme koko perhe tutustumassa Lyyran tulevaan dagikseen. Paikka ja henkilökunta vaikuttivat todella mukavilta! Näillä näkymin Lyyra aloittaa dagiksessa elokuussa, jolloin minä palaan takaisin töihin. Mammalomasta on siis jäljellä enää puolet. Haikeata, mutta toisaalta odotan töihin paluuta  jo innolla.


Kuura tarkkailee pilkkijöitä.




Olemme sairastuvalta käsin mielenkiinnolla (ja kauhulla) seuranneet pilkkijöitä kotilahdella. Itse en missään nimessä vielä menisi jäälle, mutta pilkkijäthän ovat tunnetusti höyhenen kevyitä... Välillä jää on ollut niin sula, että järven päälle on syntynyt toinen järvi. Sääennuste lupaa edelleen plusmiinus kelejä, joten jääretket saavat odottaa kuun loppuun tai helmikuuhun.


maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuosikatsaus


On perinteisen vuosikatsauksen aika! Kulunut vuosi on ollut meidän perheelle monella tapaa poikkeuksellinen ja jännittävä. Alkuvuodesta meistä tuli asunnonomistajia ja muutimme "paratiisiin" maaseudulle järven rannalle. Neljä kuukautta myöhemmin Lyyra syntyi ja mullisti elämämme.


Kuura nauttii uusista kotimaisemista.



Vatsa kasvaa.


Saimme helmikuussa tietää, että meille on todennäköisesti tulossa tyttö.


Koti alkaa näyttää kodilta.



Kävimme pääsiäisenä mökillä.



Kuuntelimme parvekkeelta varpuspöllön vihellystä.


Pikavisiitillä Fiskarsissa.



Järvi suli huhti-toukokuun vaihteessa.



Äitiyspakkaus saapui toukokuussa. 


Vappuna teimme linturetken Viron Matsaluun. Kuurakin pääsi ensimmäiselle ulkomaanretkelleen.





Äitiyslomani alkoi ja helle helli.



Alkukesän retki Hämeenkyröön. Vatsa alkoi olla aika iso, vaikka sitä ei näistä kuvista huomaakaan.




Ja sitten hän syntyi!! <3



Lyyran ensimmäinen linturetki.


Kauhea helle. Siis todella tukala. Onneksi oli järvi eikä yhtään sinilevää koko kesänä!









Lopulta ilmat alkoivat vihdoin viiletä.



Lyyran nimiäisiä vietettiin elokuussa.



Syyskuun alussa teimme perinteisen omppuretken Hämeenkyröön.





Sumuiset syysaamut mykistivät.



Kävimme häissä Suomenlinnassa.


Teimme visiitin mökille. Lyyra oppi kannattelemaan päätään.







Lokakuussa olimme kaksi viikkoa Irlannissa.




Ja sitten palasimme Suomeen parhaimpaan ruska-aikaan.



 



Talvi tuli marraskuun lopulla.



Järvi jäätyi muutamassa päivässä.




Hänestä tuli kaksoiskansalainen.

 




Seitsemän tunnin kuluttua vaihtuu vuosi. Sylissäni istuu maailman ihanin vauva, keittiössä tuoksuu brownies ja uudenvuoden vieraat saapuvat pian. Näissä tunnelmissa on hyvä vastaanottaa vuosi 2019.