Metsälintu

perjantai 22. maaliskuuta 2019

Espanjan auringon alla


Me piipahdimme tosiaan Espanjassa viikko sitten. Alun perin meidän piti käydä Irlannissa Owenin vanhempien luona, mutta päätimmekin sitten tavata kaikki porukalla Espanjassa. Loppupeleissä minunkin vanhempani lähtivät mukaan, joten Lyyralla riitti lulluttajia. :)

Tämä oli varsin toimiva konsepti, sillä isovanhemmat pääsivät näkemään lapsenlastaan, mutta samalla pääsimme nauttimaan auringosta, luontoretkeilystä ja hyvästä ruoasta (viiniä toki unohtamatta!). Koin aika suurtakin ilmastoahdistusta lentämisestä, mutta lentäminen on valitettavasti ainoa tapa nähdä appivanhempia.

Vuokrasimme Rondasta airbnb:n kautta aivan ihanan villan, mistä käsin teimme päiväretkiä lähialueille. Ronda on muuten äärimmäisen idyllinen kaupunki, joka hurmasi minut täysin. Teen Rondasta myöhemmin ihan oman postauksensa, jahka ehdin muokata kaikki kuvat.



Meidän villa, La Casilla del Barrio, Rondassa. 


Villan pihassa kasvoi oliivipuita. Keltahemppojen, mustarastaiden ja mustakottaraisten laulu oli välillä korviahuumaava.



Flamingoja piti tietenkin käydä katsomassa.


Rondan silta Puente Nuevo on kaupungin tunnetuin nähtävyys.


Korkkitammia



Parque Natural de la Sierra de Grazaleman maisemissa.



Miten helppoa olikaan liikkua paikasta toiseen kun ei koko aikaa tarvinnut säätä vauvan haalarin, välikerraston, töppösten, hanskojen ja pipojen kanssa!


Pronssi-iibis Doñanassa.


Lisää kuvia luvassa piakkoin. :)

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Neitokainen 9 kk

 






Mamma vei kasvit pois ja naama meni heti ruttuun.





Huh, nämä kehityspostaukset alkavat muuttua raskaiksi, mutta onneksi niitä on enää kolme jäljellä (lopetan niiden ottamisen 1-vuotis pippaloihin). Ensin pitää imuroida lattia, sitten vaihtaa tahraiset vaatteet puhtaisiin, syöttää nälkäinen vauva, leikata ja asetella kukkaset numeroksi ja lopulta estää vauvaa syömästä niitä (note to yourself: ei enää jatkossa kukkia tähän hommaan). Onneksi Kuura käyttäytyi esimerkillisen kärsivällisesti kuvien oton ajan.

Lyyra kehittyy edeelleen tasaiseen tahtiin niin liikkumisen kuin puheen tuottamisen suhteen. Sekä ala- ja yläetuhampaat näkyvät nyt hymyillessä selvästi, ja saavat vauvan näyttämään jo taaperolta. Tukkakin on lähtenyt kasvamaan.

Yhdeksän kuukauden iässä Lyyra

- osaa melkin kontata. Hän menee jatkuvasti konttausasentoon, peruuttaa ja kääntyy oman akselinsa ympäri, mutta ei osaa mennä eteenpäin.

- nousee polvilleen tukea vasten.

- hokee vaipanvaihdon yhteydessä kakka kakka kakka :D. Osaa myös sanoa dädä kun sille päälle sattuu.

- on edeelleen hyvin kärsivällinen ja rauhallinen luonteeltaan. 

- rakastaa selailla (lue repiä) lehtiä ja kirjoja.

- osaa avata keittiön alakaappeja.

- nukkuu päivällä kolmet päikkärit ja herättää yöllä 2-4 kertaa. Yöunien pohjanoteeraus koettiin pari yötä sitten, kun neitokainen herätti peräti seitsemän kertaa. Onneksi tämä vaihe johtui räkätaudista, ja nyt kun tukkoisuus on helpottanut, ollaan siirrytty takaisin muutaman herätyksen taktiikkaan. 

Meillä ei ollut 9 kk neuvolaa, joten kasvusta en osaa muuta sanoa kuin että pituutta on ainakin silmämääräisesti tullut lisää. 

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Pieniä kevään merkkejä


Aurinko lämmittää niin mukavasti, että laiturilla voi nauttia kaffet kesämekossa ja villasukissa.



Keittiön pöytää on koristanut tulppaanikimppu jo helmikuun alusta lähtien.


Talven aikana tippuneet neulaset ovat alkaneet paljastua lumien sulaessa. Kuura tykkää käydä piehtaroimassa koko komeuden keskellä, ja luonnollisesti nämä neulaset sitten variset kotona lattialle, josta Lyyra poimii ne suuhunsa. Huoh. Hirvittää jo nyt tuleva karvanlähtöaika, kun lattiat täyttyvät valkoisista pumpulikasoista...




Aurinko heijastuu niin kirkkaasti lumesta, että Lyyrallekin oli pakko hankkia kirpparilta aurinkolasit.




Olin aika ällikällä lyöty, kun reilu viikko sitten huomasin krookusten jo puskevan esiin pihalla! Eilisten lumisateiden myötä nämä peittyivät taas lumen alle, mutta ehkä ne sieltä viikonlopun kurakelien jälkeen taas pilkistävät.


sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Gandalf ja muuta pöllöilyä


Pöllösesonki on täällä! Kotikulmilla on viime viikkoina ollut kiitettävästi pöllöjä äänessä. Autopöllöretken sijaan päätimme yhtenä iltana sytyttää rannalle notskin ja kuunnella sieltä käsin yön ääniä. Muutama lehtopöllö ja kettu sieltä kuuluikin. Vastarannalla on kuulemma joskus asustanut huuhkaja, mutta ilmeisesti reviiri on ollut tyhjillään jo vuosia.



Pieni mutta pippurinen varpuspöllö on käynyt näyttäytymässä tämän tästä joko pihalla tai Kuuran lenkeillä. 




Mutta sitten siihen komeimpaan, eli Gandalfiin aka lapinpöllöön! Tämän komistuksen kävimme bongaamassa Helsingissä. 


Etsi pöllö!


Lyyra ei oikein tajunnut, että yläpuolella nököttää yksi hienoimmista linnuista mitä maa päällään kantaa.






perjantai 1. maaliskuuta 2019

Iltalenkiltä










Järvellä on tällä hetkellä täydelliset retkiluistelukelit, mutta minä en edelleenkään luota jään vahvuuteen, joten pysyttelen turvallisesti maan kamaralla. 

Ihanaa, kun Kuuran voi illalla viedä valoisaan aikaan ulos. 

Vielä vuosi sitten olin sitä mieltä, että liukuesteet ovat mummoja varten. Nyt en poistu kotoa ilman niitä.

Lenkin päätteeksi kuulimme varpuspöllön vihellystä ja mustarastaan luritusta.