Metsälintu

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Tavallinen arkipäivä


Meidän aamu alkaa aina kahvilla. Aina. Owenin kello soi 5.40 ja me nousemme Lyyran kanssa ylös parikymmentä minuuttia myöhemmin (kun kahvi on valmista, hehe). Välillä Lyyra herää vähän ennen herätyskelloa, välillä saamme Owenin kanssa kahvitella puoli tuntia ennen Lyyran heräämistä.


Kahvin ja aamupalan jälkeen Owen lähtee töihin ja minä vien Kuuran lenkille klo 7 maissa. Lenkin jälkeen saatan jäädä hetkeksi pihalle haravoimaan, istuttamaan, kitkemään... Välillä Lyyra nukkuu vaunuissa lenkin päätteeksi parikin tuntia, nykyään n. 20 min.


Aamupäivän ohjelma vaihtelee aika paljon. Välillä on siivous- ja pyykkipäivä (kuten kuvassa yllä), välillä teen töitä. Joka päivä kuitenkin hääritään lattialla ja leikitään.



Kuura seuraa meitä kuin hai laivaa. Meistä on muodostunut aika hyvä tehotiimi viimeisen puolen vuoden aikana.


Aika usein Lyyra nukahtaa aamupäikkäreille klo 10 maissa, jolloin minä siirryn läppärille työskentelemään. Silloin alkaa myös olla jo karmiva nälkä, joten syön välipalan. Tässä dippaan kuivaa patonkia voirasiaan.... Yleensä välipala on kyllä tätä ravitsevampaa.


Aamupäivisin käymme myös silloin tällöin mammatreffeillä. Tässä ollaan värikylvyssä.



Puolen päivän tienoilla vien Kuuran uudestaan ulos, satoi tai paistoi. 


Kakkoslounaan jälkeen touhutaan Lyyran ja Kuuran kanssa sitä sun tätä. Tämä on Kuuran yksi suosikkipaikoista ja -asennoista.


Ja sitten iltapäivän kohokohta: kahvihetki! Lyyra ottaa tässä kohtaa yleensä toiset vähän lyhyemmät päikkärit. Kahvihetken aikana luen lehteä, selaan puhelinta tai seuraan piharuokinnan lintukuhinaa kiikareilla. Kesällä kävimme välillä Lyyran ja Kuuran kanssa rannalla kahvitauolla.

Alkuillasta Owen tulee kotiin ja vie Kuuran lenkille. Illalla sitten mm. saunotaan, rempataan, käydään linturetkellä/ruokakaupassa tai katsotaan jotakin telkkarisarjaa (viimeisin vaihtoehto on se todennäköisin :D). Viime aikoina olemme katsoneet mm. seuraavia sarjoja: Daredevil, The chilling adventures of Sabrina, Killing Eve ja The haunting of Hill House. Nämä ovat kaikki loistavia sarjoja!! Tuo viimeinen on kuitenkin astetta masokistisempi, enkä suosittele katsomaan sitä juuri ennen nukkumaanmenoa niin kuin me olemme tehneet...


Telkkari menee kiinni klo 21 maissa. Siitä matka jatkuu Kuuran iltapissityksen kautta Lyyran kylvetykseen ja/tai iltasyöttöön, josta kaikki siirrymme unten maille klo 22 mennessä.

Tässä oli meidän arkipäivämme tyypillisimmillään. Minä olen nauttinut näistä päivistä suuresti, ja onneksi arki jatkunee samankaltaisena vielä useita kuukausia. Toisaalta huomasin tänään ikävöiväni jo työpaikkaa. Päätinkin, että käyn seuraavalla viikolla moikkaamassa työkavereita.


tiistai 6. marraskuuta 2018

Pieni kohtaaminen










Olimme mökillä Halloweenin/Pyhäinpäivän/Kekrin vietossa, kun keskellä kirkasta päivää äkkäsimme lepakon mökin edustalta. Olen pari kertaa aiemminkin törmännyt päiväaktiivisiin yksilöihin, mutta tämä kaveri oli varsinainen linssilude. Se jäi hetkeksi koivuun torkkumaan ja venyttelemään, kunnes teki taas pienen pyyntiretken ja jatkoi sitten nokosia mökin seinustalla.

Kyseessä on jokin siippalaji (Myotis sp.). Tarkempi lajinmääritys vaatisi kurkistusta hampaisiin (mikäli muistan oikein männävuosien lepakkokurssilta), ja siihen emme kyllä tällä erää ryhtyneet. :D

Tämä löytö kyllä kruunasi Halloweenin!

perjantai 2. marraskuuta 2018

Vielä yksi värioksennus

Tätä kirjoittaessani sataa ulkona vettä, kaikki lehdet ovat lakastuneet ja luonto on niin ankea kuin olla ja voi. Onneksi sauna on lämpiämässä ja jouluvalot tuikkivat terassilla.

Blogi laahaa edelleen pari viikkoa jäljessä oikeasta elämästä, mutta lupaan kohta kiriä kiinni! :D Lyyralla on tällä hetkellä ilmeisesti 4 kk "hulinat" käynnissä, koska neiti on kahden viime viikon aikana nukkunut vain lyhyitä max 30 min. päikkäreitä kerrallaan. Kun tähän yhdistää eteisrempan ja osa-aikaisen etätyön kaiken muun ohjelman kanssa, on takana pari viikkoa vähän hektisempää aikaa.

Ajattelin ensi viikolla kirjoittaa vähän tarkemmin meidän arjesta, mutta tässä vielä vähän lokakuista väriloistoa ennen sitä.













keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Kenties kaunein aamu koskaan

















Humaljärvi se vaan osaa mykistää kerta toisensa jälkeen. Tämä oli ehkäpä kaunein näkemäni auringonnousu.

Neitokainen 4 kk



 




Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Lyyra täytti vajaa viikko sitten 4 kk, mutta tämä mamma on ollut niin kiireinen, ettei a) ole ehinyt muokata kuvia ja b) kirjoittaa mitään.

Mutta siis asiaan! Neitokaisesta on kuukauden aikana tullut huomattavasti sosiaalisempi. Hän ottaa enemmän katsekontaktia, ojentelee käsiään kohti Kuuraa, hymyilee aurinkoisesti ja kikattaa hersyvästi. Vauvasta on kovaa vauhtia kuoriutumassa oma persoonansa.

Neljän kuukauden iässä Lyyra

- Nukkuu n. 12-15 tuntia päivässä. Yöt menevät edelleen ilman herätyksiä, mutta 3-4 tunnin yhtäjaksoiset päikkärit ovat hävinneet ja tilalle on tullut lyhyempiä lepohetkiä.

- Juttelee joinakin päivinä paljon ja toisina vähemmän. Tuttujen ympäröimänä höpöttää enemmän kuin vieraissa paikoissa (oli esim. tänään neuvolassa ihan tuppisuuna).

- On välillä alkanut vierastaa. Etenkin iltaisin kelpaa vain minun sylini. Tämä on ajoittain rankkaa, kun iltaisin olisi silloin tällöin kiva päästä puutarhahommin, rempata eteistä tai saunoa ystävän kanssa. Onneksi vierastaminen on toistaiseksi painottunut vain illan kahteen viimeiseen tuntiin.

- Ei vielä käänny (paitsi kylkiasennosta selälleen). Viihtyy kuitenkin vatsalteen aina vain pitempiä pätkiä, pisimmillään 5 min.

- Ojentaa kätensä, tarttuu leluun ja vie sen suuhunsa. Sorminäppäryys on kuukauden aikana parantunut, ja nyt pysyy helistinkin hyvin kädessä. Nyrkkejä Lyyris ei enää juurikaan syö.

- Kuolaa välillä paitansa/mekkonsa ihan litimäräksi. Välillä pitää turvautua kuolalappuun. Hampaita ei vielä näy.

- Kasvaa nätisti +-käyrällään. Pituutta oli tänään neuvolassa n. 66 cm ja painoa 9,2 kg. Imetys on siis sujunut melkein liiankin hyvin. Minun piti pari viikkoa sitten oikein googlata, että voiko täysimetetty vauva olla liian painava. Ei kuulemma voi. Sitä neuvolantätikin minulle toitotti ja oli pelkästään tyytyväinen hyvään kasvuun. Olen täysin vakuuttunut siitä, että kehoni tuottaa kermaa maidon sijasta. :DD

- On maailman suloisin, kun hymyilee ja kikattaa Kuuralle, ja ojentaa kättä tätä kohti. <3