Metsälintu

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kärppänä paikalla














Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa asustaa kesy kärppäpariskunta. Ne vähät välittävät ihmisistä, tulevat ja menevät paikasta toiseen, aina lopulta päätyen omaan pesäkoloonsa. Kolosta kuuluu välillä hauskaa vikinää ja tuhinaa ja seuraavassa hetkessä ulos singahtaa ruskea otus saalistusretkelle. Toivottavasti kuukauden päästä paikalla vipeltää pikku-kärppiä! Ne vasta söpöjä ovatkin.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäistipun matkassa

Hyvää pääsiäistä! Minun pääsiäiseni on mennyt työn merkeissä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Seurasin pääsiäispäivän aamuna tipua kasvihuoneesta toiseen ennen ovien aukeamista yleisölle. Tämä on kyllä hellyyttävin tipunen, mihin olen törmännyt. <3


Tipu ja hovikaktus.


Tipu ja madeirankurjenpolvi.


Tämä tipu on puolestaan västäräkki, joka jo kovasti rakenteli pesää Palmusaliin. Huoneessa oli myös toinen väiski samaan aikaan. Auringon paistaessa kattoluukut aukeavat ja väiskit käyvät välillä ulkona. Ne ovat useana vuonna pesineet onnistuneesti Palmusalissa.


Tipu ja kääpiöpalmu.


Tipu ja vesisalaatti.


Tipu ja apilasaniainen.



Sitten päätimme puutarhurin kanssa laittaa pääsiäisyllätyksen vierailijoille lummehuoneeseen. Samalla kun puutarhuri kävi leikkaamaassa yhden nupun pois parananjättilumpeesta (jotta lehdet kasvaisivat paremmin), laitettiin tipu päivystämään lehdelle.




Tipu ja parananjättilumme.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Vuosi sitten


Voiiii, mikä söpöliini! Tismalleen vuosi sitten, 4.4.2016, olimme ensimmäistä kertaa Kuuran kanssa linturetkellä. Sinä kuuraisena aamuna kävimme Maarin tornilla staijaamassa. 


Tuolloin parin sadan metrin matka autolta torniin oli suuri seikkailu ja pitkä matka pienelle hauvalle. Pieni pallero käpertyi heti tornissa rullalle ja alkoi nukkua.



Nyt, tismalleen vuotta myöhemmin, kävimme Kuuran kanssa uudestaan samassa tornissa. Maisema oli yhtä harmaa kuin vuosi sitten, mutta pieni pallero oli muuttunut isoksi jössikäksi. Kuura jaksoi hienosti odotella emäntää parin tunnin ajan ja sai monilta mukavilta kiikarin ulkoiluttajilta rapsutuksia. 



Tuo kuvassa näkyvä hökötys on sitruunapanta, joka on toiminut haukunestona Kuuralla vaihtelevalla menestyksellä. Kuurahan on aika haukkuherkkä ja pannasta on ollut suuri apu sisällä, kun ollaan tekemässä lähtöä lenkille. Nykyään pantaa ei tarvitse aina edes laittaa päälle, koska Kuura oppi nopeasti ettei lähtöhaukku ole suotavaa. Ulkona laite toimii jotenkuten, mutta jos eteen sattuu esim. rusakko tai pupu ei mikään maailman panta estä tätä neitiä ynisemästä ja haukkumasta. :)

torstai 30. maaliskuuta 2017

Keväistä linturetkeilyä ja rari

Tässä on viimeisten viikkojen aikana tullut sekä sairasteltua että retkeiltyä aika paljon. Flunssa ja retkeily eivät ehkä ole paras kombo, mutta minkäs teet, kun ulkona on täys kevät päällä ja lintuja saapuu rytinällä!


Kävimme yhtenä päivänä Kuuran kanssa Saltfjärdenin tornissa. Tuuli oli pirun kylmä, mutta pelloilla liversi kiuruja, oli työhtöhyyppä, laulujoutsenta, kottaraista, hanhea, lapinharakkaa... 



... niin ja metsäkauris! Kuura tietysti huomasi sen ja siitä alkoi hirveä vikinä, ulina ja vetäminen kohti pakenevaa kaurista. Minulla oli täysi työ yrittää pysyä pystyssä ja olla pudottamatta optiikkaa.



Tyytyväinen kauriin vainuaja.


Lapinharakka eli isolepinkäinen.


Saltilla


Laulujoutsenten ohilento.


Sitten onkin aika siirtyä mökkireissulla otettuihin kuviin. Yksi parhaista retkeilyajoista Lohjalla on maalis-huhtikuussa, kun hanhet, joutsenet ja kurjet levähtävät tulvapelloilla.


Näimme kanadan-, metsä-, tundra-, valkoposki- ja merihanhia, mutta lyhytnokkahanhet pysyttelivät piilossa.


Kuura odotteli kiltisti autossa.


Pikkujoutsenia näkyi useassa paikassa.


Mutta sitten tapahtui jotakin jännittävää! Pysähdyimme Lohjan Retlahden tulvapelloilla ja aloin katsoa sorsia läpi, kun huomasin joukossa selvästi erinäköisen linnun. Pään kaksivärinen väritys sai heti sydämeni pamppailemaan. Onko se onko se onko se....pakko sen on olla... punapäänarsku!! Olen kerran aikaisemmin bongannut narsku-koiraan Suomessa, mutta tämä oli minulle ensimmäinen havainto naaraasta ja samalla harvinaisin laji, mitä olen itse Suomesta löytänyt! Kerrankin satuin paikalle juuri oikeaan aikaan.


Linnusta lähti ilmoitus Lintutiedotukseen ja Tiiraan ja puoli tuntia myöhemmin paikka oli täyttynyt bongareista. Selvisi, että lintu oli ensimmäinen havainto punapäänarskusta Lohjalla. Hieno lintu ja kiva löytö! :)