Metsälintu

torstai 31. toukokuuta 2018

Täysiaikainen

Vauva on nyt täysiaikainen! Tänään poksahti 38. raskausviikko (37+0) käyntiin ja laskettuun aikaan on jäljellä kolme viikkoa. Periaatteessa vauva voi syntyä huomenna tai viimeistään viiden viikon päästä. Jännää! Täällä odotetaan jo malttamattomina, että päästään tutustumaan pieneen nyyttiin. Toisaalta neiti voi minun puolestani hengailla vatsan sisällä vielä parikin viikkoa, ei tässä mikään kiire ole. :)

Vointi on edelleen pysynyt hyvänä ja olen välillä pelottavankin energinen. Kaikkialla toitotetaan, että viimeisillään raskaana olevan äidin pitäisi levätä aina kun voi. Minä sen sijaan täytän kalenteriani hauskoilla riennoilla ja pörrään milloin ulkona pihahommissa ja milloin sisällä siivous-, kokkaus- ja sisustusaskareiden parissa. Kuuran lenkitykset hoituvat nyt jopa helpommin kuin vajaa kuukausi taaksepäin.

Kuulostelen jatkuvasti kroppaani, josko se antaisi mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Supistukset loistavat poissaolollaan, mutta pientä menkkamaista jomotusta on välillä havaittavissa. Vauva tuntuu laskeutuneen viime päivinä melko alas (pää tökkii mukavasti virtsarakkoa ja peräsuolta), mutta en usko, että kiinnittymistä on vielä tapahtunut. Tällä hetkellä neiti kasvaa tismalleen keskikäyrillä ja painoa neitokaisella on kolmisen kiloa. Vatsasta on tullut oikein soma pallo. <3





maanantai 28. toukokuuta 2018

Viikonlopun väripaletti













Kävimme taas piiitkästä aikaa Hämeenkyrön huvilalla. Viikonloppu oli lyhykäisyydessään kovin värikäs, aurinkoinen, kesäinen ja makea. Mansikkajuustokakku oli aivan ihana! Käytin tätä ohjetta, mutta korvasin liivatteen vegegeelillä ja pohjaan laitoin minttu-dominoita. Tuota samaa ohjetta voisi soveltaa vaikka mustikkaan, mustaherukkaan tai raparperiin mmmm.

Kaksi huonosti nukuttua yötä vei kuitenkin voimat ja oli ihana loikata sunnuntaina omaan sänkyyn nukkumaan kunnon yöunet. Eikun kohti uutta lomaviikkoa!

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Äitiysloman 1.viikko



















Viimeinen työpäivä oli hämmentävä ja hiukan haikeakin, mutta 1. äitiyslomapäivästä lähtien olen ollut aivan liekeissä! Vihdoinkin on aikaa paneutua kunnolla puutarhahommiin ja tehdä maalaustöitä pieteetillä. Viikon aikana olen mm. käsitellyt molemmat terassimme, maalannut kaksi jakkaraa ja yhden hyllykön, suunnitellut ja aloittanut eteisremppaa, sisustanut, siivonnut ja ostanut luvattoman paljon kesäkukkia. Lisäksi olen käynyt ensimmäistä kertaa veneretkellä kotijärvellä, järjestänyt yhdistetyt äitienpäivä/syntymäpäivä-pirskeet, nukkunut päikkäreitä, lenkittänyt Kuuraa ja vain ollut ja nauttinut kesäsäästä terassilla ja laiturilla.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että raskaus ei kauheasti vaikuta tavalliseen puuhasteluun. Välillä jopa unohdan, että vatsassa häärii melkein täysikasvuinen vauva. Äitiysloma onkin siis toistaiseksi tuntunut ihan oikealta lomalta, enkä viikon aikana ole vielä kertaakaan ehtinyt tylsistyä. Huomenna alkaa 37. raskausviikko (36+0) ja minulla on sekä neuvola- että lääkärikäynti tiedossa. Mukava päästä kuulemaan vauvan sykettä ja muutenkin tarkistamaan, että kaikki on kunnossa.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Pieni retkipäivä


Äitienpäivän aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä - jo klo 6 oli lähes 15 astetta lämmintä! Ja kyllä, olimme hereillä jo ennen kuutta vapaapäivänäkin. ;) Aamut ovat ehdottomasti päivän parhaimpia hetkiä, varsinkin näissä maisemissa. 

Menin juomaan aamukaffet laiturille. Kettutyttö toivotti hyvää äitienpäivää potkimalla napakasti kylkiluihin ja minä puolestani lähetin mammalle elektroniset äitienpäiväonnittelut.



Sitten hyppäsimme autoon ja kurvasimme Linloon,  joka on metsäinen saari Porkkalan lähettyvillä. Tästä paikasta olin kuullut paljon hyvää ja nyt oli vihdoin sopiva hetki käydä itse paikalla. Tavoitteena oli kuulla kevään ensimmäinen pikkusieppo ja/tai idänuunilintu. Noh, kumpaakaan ei näkynyt tai kuulunut, mutta maisemat olivat kohdallaan!










Linlon maisemat olivat virkistävän vaihtelevat - synkkä kuusikko, aurinkoinen rantalepikko, avoimet kalliot ja ruovikot vuorottelivat sulassa sovussa. Teimme lyhyehkön n. 3 km lenkin, mikä oli juuri sopivasti lyllertävälle pingviinimammalle


Pienen retkipäivän päätimme vanhempieni luokse kakkukahveille ja poikkesimme samalla Matinkylän rannalla. Ilmeisesti kaikilla espoolaisilla oli sinä helteisenä päivänä ollut sama suunnitelma, koska väkeä oli ihan pipona! Retkigrillien makkarankäry sekoittui aurinkorasvan tuoksuun ja kaikki vastaantulijat olivat yhtä aurinkoista hymyä. 

Se ois kesä nyt!


lauantai 12. toukokuuta 2018

Kesä tuli
















Osa näistä kuvista on reilu viikko sitten ottettu ja eron kyllä huomaa tämän hetkiseen maisemaan. Muutamassa päivässä ovat koivut räjähtäneet vihreiksi ja nurmikko on hurahtanut niin pitkäksi, että se pitäisi leikata. 

Päivät ovat noudattaneet pitkälti samaa kaavaa: töitä, Kuuran lenkitys, puutarhatöitä ja unta palloon. Olen ollut aivan liekeissä uudesta puutarhasta. Perennoja on tullut haalittua luvattoman paljon niin taimiliikkeistä kuin tori.fi:stä (tiedän, tiedän, uudessa puutarhassa pitäisi ensin odottaa yksi kasvukausi ja vasta seuraavana tehdä suurempia muutoksia, mutta enhän minä malta odottaa!!). Samalla on ollut jännittävää seurata, mitä kasveja mullasta nousee ja mitä pihan pensaat oikeastaan ovat. Keltaisena kukkiva onnenpensas oli iloinen yllätys! Terassin edustalle olen nyt istuttanut jättilaukkaa (Gladiator), hybridipionipuskan (Coral Charm), jaloangervoa, särkynyttäsydäntä (Dicentra lamprocap. spectab.) ja verikurjenpolvea. Istuttamista odottavat vielä tarha-alpit ja peittokurjenpolvet.

Pesänrakennusvietti on kyllä melkoinen, kun odotan jo innoissani terassin käsittelyä, eteisremppaa ja sokkelin maalausta. Torstaina alkaa mammaloma ja silloin on vihdoin kunnolla aikaa viedä projekteja eteenpäin ja toisaalta myös vain nauttia auringonpaisteesta ja pötköttelystä.