Metsälintu

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Maidontuoksuinen arki












Reilu viikko kotiutumisesta ja minä ihmettelen, että mihin päivät ovat hävinneet?! Aika tuntuu menevän pikakelauksella ja hieman paniikissa yritän painaa mieleeni ja ikuistaa kaikki ihanat hetket. 

Lyyra on sulattanut kaikkien sydämet. Pikkuneidin päivärytmi menee pitkälti maitobaari-uni-kakka/pissa -syklissä, joka toistuu kolmen tunnin välein. Hän ei turhia itkeskele ja väläyttelee välillä hurmaavia hymyjä puolinukuksissa. Parhaita hetkiä ovat aamut, kun toinen vielä nukkuu vierellä ja voi kaikessa rauhassa nuuhkutella ja ihastella pienokaista. Tai kun Lyyra tapittaa silmillään ympäröivää maailmaa kaikessa rauhassa puolikin tuntia putkeen.

Miksei kukaan kertonut, että vauva-arki voi olla näin ihanaa? (kop kop kop... :D) 

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Hän on täällä!


Meidän rakas tytön tyllerömme, Lyyra, syntyi varhain tiistaiaamuna 19.6.2018. Reilu neljä kiloa ja puoli metriä täyttä rakkautta. Kaikki sormet ja varpaat tallella. Täällä ollaan täysin rakastuneita. <3

Ensimmäiset ennakoivat supistukset alkoivat su-iltapäivänä ja siitä ne asteittain voimistuivat. Maanaina olin vielä ihan tolpillani päiväsaikaan. Sain ystävän kylään, kävimme koirien kanssa lenkillä ja kokkasimme lounasta. Illalla supistukset voimistuivat ja kävimme vielä Owenin kanssa antamassa niille lisävauhtia lenkillä. Puolenyön maissa supistukset olivat jo niin hurjat, että oli lähdettävä Jorviin. Pääsin osastolle, jossa synnytys eteni yllättävän nopeasti. Supistukset tulivat minuutin välein ja olivat välillä "tajunnanräjäyttäviä". Heitin luomusynnytyshaaveet kankkulan kaivoon ja pyysin epiduraalin. Ja voi, mikä taivaanlahja se olikaan! Se vei pahimman kivun pois, mutta ei onneksi koko tuntoa. Sain rentouduttua tunnin ajan, minkä jälkeen kätilö yllättäen ilmoittikin, että voin hiljalleen alkaa ponnistaa vauvaa ulos! Ponnistusvaihe oli lähes kivuton ja suorastaan autuas. Ihan lopussa piti kyllä pusertaa, että sain vauvan pään ja hartiat ulos. Lopulta sieltä kuitenkin putkahti ihana, rääkyvä otus. <3 Sain joitakin tikkejä, mutta kaiken kaikkiaan kaikki sujui todella hyvin. Mieletön kokemus, jonka ihan mielelläni voisin joskus tehdä uudestaan (epiduraalin voimin tosin). :D




Kaksi päivää myöhemmin kotiuduimme Lyyran kanssa. Kuura otti ihanasti vastaan pikkusiskonsa.




Oikein hyvää Juhannusta kaikille täältä vauvakuplasta!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Odotusta


Se siitä energisestä ja mukavasta loppuraskaudesta. Päivä päivältä on elo käynyt epämukavammaksi ja väsyneemmäksi. Herään usein yöllä napakoihin supistuksiin, jotka kuitenkin häviävät parin tunnin päästä. Kyljen kääntäminen on parin minuutin kivulias prosessi, jossa lonkkien liitokset rutisevat ja sisäelimet tuntuvat heittävän kärrynpyörää vatsassa. Yöunet ovat siis olleet melko katkonaisia ja päivisin olen useasti joutunut ottamaan päikkärit (tai kahdet). Tänäänkin otin aamupäivällä kevyet kolmen tunnin tirsat...

Nyt eletään 39. raskausviikon loppua ja huomenna torstaina on tasan viikko laskettuun aikaan. Alan ymmärtää odottavia äitejä, jotka ovat hulluuden partaalla, kun vauva viihtyy vatsassa pahimmillaan kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Tuntuu kuitenkin hiukan väärältä valittaa tällaisista pienistä krempoista, kun vauva on kuitenkin terve ja synnytyksen lähtökohdatkin ovat erinomaiset. Tässä ollaan siis oltu hieman ristiriitaisissa fiiliksissä viime aikoina, mutta päällimmäisenä tunteena on kuitenkin ääretön kiitollisuus ja jännitys tulevasta.

Ei tässä ihan vielä vuodepotilaita onneksi olla, koska olemme touhunneet kesäkuun aikana kaikenlaista kivaa. Viime viikonloppuna olimme mm. Helsingissä viettämässä mamman merkkipäivää opastetulla jugend-kierroksella, minkä jälkeen kävimme syömässä Helsingin parhaassa ja vanhimmassa nepalilaisessa ravintolassa Luotsikadulla. Lisäksi poikkesimme Kaisiksen kasvitieteellisessä puutarhassa kaffella.