Metsälintu

tiistai 22. marraskuuta 2016

Arki rullaa









Vietimme viime viikonloppuna Nannen polttareita. Hauskaa oli! Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi valvonut aamu kolmeen. Polttareiden jatkot pidettiin meillä ja voi kun tuo meidän karvaturri nautti kaikesta huomiosta! Rapsutuksia ja leikittäjiä oli tadon täydeltä eikä neiti hennonnut mennä nukkumaan ollenkaan. Sekä Kuura että emäntä olivat oletettavasti seuraavana päivänä aivan töttöröö, ja unirytmin palauttamiseen menikin se kolme päivää.

Meidän pihalla on pyörinyt hassun näköinen leukistinen peippo. Pikkutikka on taas taltioitu eräältä aurinkoiselta Ämmässuo-retkeltä. Aurinko olisi muuten kiva nähdä! Nyt ollaan taas siinä vuodenajassa, kun töihin mennessä ja palatessa on pimeätä. En onneksi ole kaamosmasennus-tyyppiä, mutta olisi kiva lenkittää Kuuraa auringonpaisteessa töiden jälkeen...

Perjantaina mökille, jee!

lauantai 19. marraskuuta 2016

Hääkuulumisia

Tässä kohotetaan tervetuliaismalja.

Kävimme porukoiden kanssa isänpäivälounaalla Bosgårdissa, Porvoossa. Samaisessa paikassa menemme 10.6.2017 naimisiin. Vähän alkaa jo jänskättää. Olen parin kuukauden ajan yrittänyt metsästää häämekkoa, sellaista boheemia, kevyttä pitsivintage-unelmaa. Valitettavasti tämän hetkinen muoti on jotakin täysin toista ja mekkoliikkeiden valikoima todella suppea. Liikkeissä ei muuta olekaan kuin muhkeita blingbling kermatorttuprinsessamekkoja. :D Toisille ne ehkä sopivat, minulle eivät. Kun kaupoista ei löytynyt mitään sopivaa, oli turvauduttava nettikauppoihin. Niissä on omat riskinsä, mutta kun muuta vaihtoehtoa ei ollut, tilasin (ainakin kuvissa) täydellisen näköisen mekon. Toimituksen pitäisi saapua perille parin viikon sisään ja pidän täällä sormia ja varpaita ristissä, että paketissa olisi se unelmien häämekko.


Vihkiminen tapahtuu yli 300-vuotiaan tammen alla (toivottavasti vähälumisemmissa maastoissa). Hääpäiväksi on tilattu aurinkoa. ;)



Söimme lounaan Bosgårdin vanhassa keltaisessa kartanossa, mutta hääjuhla pidetään navetan ylisillä.


Herkkuaterian jälkeen kävimme vähän jaloittelemassa perinnemaisemissa.




Ja sitten sormuksiin! Niiden suhteen ei ole mitään stressiä, ne ovat nimittäin pussukassa odottamassa ensi kesäkuuta. Molemmat sormukset ovat kulkeneet Owenin suvussa. Tuo minun kaunottareni on Owenin isoäidin vihkisormus. On kyllä suuri kunnia saada kantaa sitä ja jos ja kun minä joskus saan tyttären, siirtyy sormus aikanaan hänelle.  




Vuosi 2017 tulee olemaan todellinen häävuosi, koska tiedossa on ainakin neljät häät!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Piipahdus Porvoossa












Porvoo on ehkä kauneimmillaan lumisena sunnuntaina, kun lähitienoon lapset laskevat pulkkamäkeä ja pikkukahviloiden ikkunoihin on sytyttetty kynttilät. Jotenkin absurdia, että noissa upeissa puutaloissa edelleenkin asutaan. Herätään aamulla kouluun, luodaan lumet rappusilta ja tehdään illalla makaroonilaatikkoa. En yhtään ihmettele, miksi monen unelma on asua vanhassa Porvoossa. Tuolla vallitsee aivan erityinen tunnelma.

Kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa Isoon Linnamäkeen, keskiaikaiseen rauniolinnaan, joka sijaitsee kivenheiton päässä vanhasta Porvoosta. Paikka oli todella hieno! Kukkulan päältä avautui upea maisema Porvoon jokilaaksoon ja jyrkkäreunaisten vallihautojen päällä oli helppo siirtyä 800 vuotta ajassa taaksepäin. Noin upeita keloja ja petäjiä näkee harvoin Etelä-Suomessa. 

perjantai 11. marraskuuta 2016

Liesjärvi, koira ja sen emäntä


Jätimme autot lauantaina aamupäivällä Liesjärvelle parkkiin, nappasimme päiväreput mukaan ja lähdimme tarpomaan kohti Korteniemen perinnetilaa. Liesjärvellä oli yllättävän paljon vanhaa metsää. Metsät olivat kuitenkin hiljaisia (tai me vain äänekkäitä) eikä mainittavia eläinhavaintoja kertynyt.




Korteniemi uinui hiljaisena ohuen lumikerroksen alla. Olen joskus vuonna nakki ja muusi ollut täällä Luonto-Liiton talkooleirillä riehumassa viikatteen kanssa, nyt tunnelma oli todella seesteinen. Aika oli pysähtynyt.


Maistoimme muutamaa jäistä omenaa. Ei hassumpia!




Kuura taisi olla retken kuvatuin kohde. :D


Tässä Teemu Saloriutan otos hauvasta ja sen emännästä. Teemu on sellainen nuuskamuikkunen, joka ottaa hurjan hyviä luontokuvia ja kirjoittaa blogia täällä.



Pihkaa ja lumihiutale.






Olihan sitä oltava hautakynttilä maastossakin näin pyhäinpäivänä! Telttailu Kuuran kanssa onnistui paremmin kuin olin osannut toivoa. Kuura nukkui absidissa yli viiden asteen pakkasessa ilman valituksen haukahdustakaan. Olin vuorannut neidille alustan untuvatakistani ja siinä se tuhisi tyytyväisenä melkein kymmenen tuntia. Ihanaa, kun on kaverina tuollainen maastokelpoinen karvaturri! Emäntäkin nukkui makeasti tuplamakuupussissaan, melkein tuli hiki. 


Takki ja kaulaliina tuoksuvat edelleenkin savulta...


Seuraava aamu valkeni osittain selkeänä. Liesjärvellä oli jo ihan kunnon jää, joka välillä paukkui ja natisi hauskasti.




Laulujoutsenet matkalla etelään.



Tästä reissusta jäi kyllä hyvä kutina. Ensi kertaan LUP (Luonto-Liiton Uudenmaan piiri)! Kiitos Teemulle tästäkin kuvasta.