Metsälintu

torstai 29. syyskuuta 2016

Aamupissa parhaimmillaan









On se nastaa, kun tällaiset koiranpissitysmaastot löytyvät ihan kodin kulman takaa. Kun tähän lisätään vielä selkeä sää ja ripaus sumua, on täydellinen aamupissa taattu.

Tänä aamuna en kyllä ollut ihan noin aikaisin hereillä. Yleensä heräilen viimeistään puoli kahdeksan maissa, tänä aamuna puoli yhdeltätoista!! Nyt on kaikki univelat kuitattu ja olo kuin vastasyntyneellä.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Villapaitalenkkeilyä













Minä sitten rakastan syyskuuta! Ja aamukastetta! Ja tuota maailman kauneinta hauvaa!

Olen vielä tämän viikon puolittain lomalla, joten minulla on ollut aikaa viedä Kuuraa pitkille lenkeille. Olemme olleet kolmisen tuntia päivittäin ulkona. Yleensä suuntaamme läheisiin metsiin tai puistoihin, eilen kävimme Laajalahdella.

Ja hei, Owen tulee tänään takaisin Irkkulandiasta. Meikäläinen ehti olla lähes kolme viikkoa yksinhuoltajaäitinä. Ihana saada tuo partanaama takaisin kotiin.


lauantai 24. syyskuuta 2016

Kurjenrahka vol. 2


Pitkokset (heikossa hapessa olevat) johdattivat meidät Kurjenpesän luontotupaan ja sieltä länteen päin. Kurjenpesä oli oikea turistikeskittymä, josta ei tullut otettua yhtäkään kuvaa. Poutainen syyslauantai oli houkutellut paikalle paljon perheitä ja koiria. Söimme nopeasti eväät, täytimme juomapullomme vesipisteellä ja palasimme huojentuneina rauhalliselle suolle.



Vajosuon vaellusreitti vei välillä ihan hienojen metsien halki, välillä taas tarvoimme karmeassa talousmetsässä tai maantiellä. En ehkä lähtisi uudestaan kiertämään samaa reittiä, vaan tekisin täsmäiskuja kaikkein hienoimpiin kohteisiin.


Puolukkapöhö (Exobasidium vaccinii) on puolukan kaunis riesa.



Tämä oli jotenkin tosi hieno kohta. Pitkokset johtivat synkkään metsäsaarekkeeseen, jota ympäröi kauniit keltaiset koivut. Tuolla voisi hyvin asustella peikkoja ja maahisia...


Tarkoitus oli yöpyä Lakjärven laavulla, mutta jo Kurjenpesällä aloimme epäillä tulisiko siitä mitään. Ihmisiä oli nimittäin paljon liikkeellä ja seuraavana yönä olisi myös Suomen ladun järjestämä tempaus "Nuku yö ulkona". Varauduimme henkisesti kohtaamaan tungosta. Tungos oli kuitenkin pahempaa kuin olimme kuvitelleet. Lakjärven molemmat laavut oli varattu ja lisäksi ympäristössä oli ainakin kolme telttaa! Niin, ja kolme koira räksytti kilpaa keskenään. Tässä vaiheessa olimme kävelleet 17 km painavien rinkkojen kanssa eikä paljoa naurattanut. Emme missään nimessä halunneet jäädä Lakjärvelle, joten otimme käyttöön suunnitelma B:n. Kävelisimme vielä vajaat 3 km Takaniitunvuoren näköalapaikalle. Toivottavasti kukaan muu ei olisi yhtä hullu, että menisi kalliolle nukkumaan tähtitaivaan alle. :D


Hämärä jo metsään hiipi, kun rättiväsyneinä pääsimme määränpäähämme. Ja kyllä kannatti! Ei ristin sielua. Mäntyvanhusten takaa avautui huikea maisema suolle ja aurinkokin väläytti meille hymynsä päivän päätteeksi. Kun olimme saaneet päivällisen syötyä, alkoi varpuspöllö äännellä läheisen kuusen latvassa. Oli varsin erikoista nukkua näköalakalliolla, mutta rankan päivän päätteeksi nukuimme kaikki sikeästi.



Aamu alkoi venytyksellä. Kaikki paikat olivat aivan jumissa, erityisesti hartiat ja reidet.


Näköalapaikan penkin taidetta.


Kaarnakuoriaisen taidetta.


Ja eikun nassut kohti Vajosuota ja retken aloituspistettä!






Kuuran nassu oli välillä vaikka missä. Tällä kertaa rahkasammalmättään sisällä.




Viimeisen lepotauon pidimme Vajosuolla, juuri ennen vaelluksen loppua.




Kurjenrahkan kansallispuisto - check!

tiistai 20. syyskuuta 2016

Kurjenrahka vol. 1 ja paluu blogimaailmaan


Hellurei! Tuntuu, että kahden viikon aikana on tapahtunut ihan kauheasti. Tuntuu myös siltä kuin olisin kääntänyt uuden sivun elämässäni eikä tämä johdu pelkästään uudesta kamerasta ja syksystä. ;)

Tiedättekö sen käsittämättömän tunteen, kun tuntee olevansa yhtä luonnon kanssa? Täydellisen onnellisuuden tunteen, kun elää täysillä hetkessä ja mikään ei häiritse mieltä? Tämän pääsin kokemaan moneen otteeseen Kurjenrahkassa viime viikonloppuna. Nukkuminen tähtien ja täysikuun alla, suopursun tuoksu ja helmipöllön ja varpuspöllön kutsuäänet pimeydessä - ei siihen oikeastaan muuta tarvita. Oli myös mahtavuutta laittaa kännykkä pois päältä ja uppoutua syvällisiin keskusteluihin hyvän ystävän kanssa.


Aloitimme vaelluksen Vajosuolta myöhään perjantai-iltana. Tarkoitus oli jäädä yöksi Vajosuon laavulle, mutta joku jappe oli linnoittautunut sinne, joten päätimme yöpyä lintutornissa! Sääennuste oli luvannut poutaa koko viikonlopuksi ja olimme siksi uskaltaneet jättää teltan kotiin. Lintutornissa yöpyminen on ehkä hieman kyseenalaista kansallispuiston järjestyssääntöjen kannalta, mutta vitsit siellä oli tunnelmallista nukkua. Heräsin joskus kolmen aikaan siihen, että täysikuu loisti suoraan silmiin. Vieressä tuhiseva Kuura hohti hopeisena kuutamossa. Ai että.


Tornissa oli hyvä budjata!


Aamua Vajosuolla.





Tällä puurolla pötkii pitkälle!




Kuura näytti intiaaniprinsessalta keltaisen silmänsä kanssa. Keltainen väri tuli silmätipoista, joita tarvittiin silmätulehduksen hoitoon. Onneksi tulehdus hävisi yht nopeasti kuin oli tullutkin.


Betula nana syksyisessä asussa.


Waaaa, maailman kauneimpia rahkiksia!


Välillä oli hyvä piehtaroida mättäällä...


...välillä pysähtyä mustikkaan.






Samojedi sammahti.


Vajosuolta lähdimme kiertämään Vajosuon vaellus -reittiä vastapäivään eli kohti Kurjenrahkan luontotupaa. Tarkoitus oli yöpyä seuraava yö Lakjärven laavulla, mutta kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan... Tästä lisää seuraavassa postauksessa. :)


Hauva ja sen onnellinen emäntä.