Metsälintu

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Viime aikoina olen...


... ulkoiluttanut kahta valkoista karvaturria.


... tutustunut metsähiireen lähietäisyydeltä. Poppelin siemenhöytyvät muodostivat ihanan pumpulitaustan.


... löytänyt vähemmän hehkeitä jyrsiöitä pihavajan siivoamisen yhteydessä. Yllä rotta ja alla metsähiiri.



.... nauttinut pioneista.



... ehkä vähän pelleillyt töissä. Kröhöm.



... nauttinut maailman parasta Gin & Tonicia.


... ihaillut maailman ihaninta koiraa ja tuntenut pohjatonta kiitollisuutta siitä, että saamme viettää joka päivä tämän turren kanssa.


...  mutta ennen kaikkea olen täysin hurahtanut puutaloihin ja oman talon metsästämiseen. Asuntoilmoitusten selaamisesta on tullut lähes maanista. Nyt pitäisi kuitenkin vähän rauhoittua, koska muutto olisi ajankohtainen vasta ensi keväänä. Tässä olemme asuntonäytöllä Pohjois-Espoossa.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Viikonlopun irtiotto







 


 





Kylläpä teki hyvää nollata aivot pariksi päiväksi mökillä. Viikonlopun ohjelmaan kuului mm. linturetki, kirppisretki, kukkakaupparetki ja monen monta Kuuraretkeä (muun muassa yksi karkuretki, argh). Lopputulos: kaksi onnellista auringon paahtamaa kaksijalkaista sekä järvimudalta haiseva nelijalkainen. Pahoin pelkään, että seuraavan kerran pääsemme mökille vasta syksyllä. :/

Post-mökki depression is back...

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Suomenlinnaan ja takaisin

Olipa kerran vapaapäivä ja aurinkoinen sää. Me päätimme lähteä koko pieni ydinperheemme Suomenlinnaan lintupiknikretkelle. Olimme kuulleet huhuja saaressa pesivästä huuhkajaparista ja lähdimme katsomaan oliko huhuissa perää. No olihan niissä!





Samojedinkoira on harvinainen näky Helsingin ydinkeskustassa. Karvaturri keräsi paljon iloisia hymyjä ja katseita. Piristimme varmasti monen (turistin) päivää!






Ei, tämä ei ole kaupallinen yhteistyö Jaffan kanssa. Oli vaan niin mahtava värikimara, että oi otettava kuva!




En edes muista olenko koskaan käynyt Suomenlinnassa keskikesällä lämpimällä säällä. Laskin täällä kuuden vuoden ajan talvilintulaskentareittiä marraskuussa, joulu-tammikuussa ja helmi-maaliskuussa, joten oli ihmeellistä nähdä saari täydessä kukassa ja upeassa auringonpaisteessa.


Keltakukkaisia ukonpalkoja kasvoi kaikkialla.




Ja löytyivät ne huuhkajanpojatkin! Hurjan lutusia otuksia, joiden oranssi katse porautui syvälle silmiin. Emoja ei näkynyt ja ilmeisesti lähettyvillä piilotteli kolmaskin menninkäinen.



Ansaittu olut- ja kahvitauko.


Viiden tunnin retken jälkeen palasimme kotiin ja minne menee Kuura? Suoraan karviaispuskan alle kaivamaan viileää makoilukuoppaa, jossa karvakuono viettikin sitten seuraavat kolme tuntia tyytyväisesti tuhisten.