Rrrrronda

Ensimmäinen aamu Rondassa valkeni kirkkaana. Niin tosin valkenivat kaikki aamut.

T-paitakeli alkoi siinä kymmenen maissa aamulla ja jatkui aina auringonlaskuun asti.

Espanjalaisen arkkitehtuurin kulmakiviä ovat koristeelliset kalterit, valkoinen julkisivu ja kivi. 

Puente Nuevo -silta on Rondan päänähtävyys. Pudotus sillalta oli aivan älytön, valitettavasti sitä ei oikein hahmota kuvista. Legendan mukaan sillalta heitettiin alas vankeja sisällissodan aikaan. Glup. Siltaa rakennettiin n. neljänkymmenen vuoden ajan 1700-luvulla. Ennen sitä siihen oltiin rakentamassa heppoisempaa versiota, joka kuitenkin romahti vieden mukaan 50 ihmisen hengen. Tupla glup.

Sillan alapuolella asusteli muun muassa kalliokyyhkyjä, alppivariksia ja sinirastaita (kuvassa).

Puente Viejo -silta oli hieman pienempi ja rakennettu jo 1600-luvun alussa.

Ulkona syöminen oli välillä ongelmallista Espanjassa. Olemme koko perhe kasvissyöjiä (muna ja maito ok), eikä ravintoloista (turistialueiden ulkopuolelta) oikein tahtonut löytyä kasvisvaihtoehtoja. Lähes kaikki tapaksetkin oli aina kyllästetty lihalla! Lyyrallekaan ei löytynyt kaupasta kasvissoseita, vaan jouduin tekemään ne itse. Tässä tyytyväinen sormiruokailija nauttii mikromunakasta.

Mielenkiintoista nähdä rantautuuko kasvissyönti joskus Espanjaan.

Kävimme myös paikallisessa "Luonnontieteellisessä museossa", joka mainosti itseään nimellä Wildlife Exhibition. Trophy Exhibition olisi ehkä ollut osuvampi nimitys... noh, tulipahan nähtyä.

En yleensä kaipaa kauheasti takaisin lomakohteisiin kotiutumisen jälkeen, mutta Rondaan voisin hyvin palata uudestaan. Ronda (tai niin kuin espanjalaiset sen lausuvat: Rrrrrronda) oli täydellinen paketti: sopivan pieni, söpö, pittoreski, historiallinen ja lämminhenkinen.

Espanjan auringon alla

Me piipahdimme tosiaan Espanjassa viikko sitten. Alun perin meidän piti käydä Irlannissa Owenin vanhempien luona, mutta päätimmekin sitten tavata kaikki porukalla Espanjassa. Loppupeleissä minunkin vanhempani lähtivät mukaan, joten Lyyralla riitti lulluttajia. :)

Tämä oli varsin toimiva konsepti, sillä isovanhemmat pääsivät näkemään lapsenlastaan, mutta samalla pääsimme nauttimaan auringosta, luontoretkeilystä ja hyvästä ruoasta (viiniä toki unohtamatta!). Koin aika suurtakin ilmastoahdistusta lentämisestä, mutta lentäminen on valitettavasti ainoa tapa nähdä appivanhempia.

Vuokrasimme Rondasta airbnb:n kautta aivan ihanan villan, mistä käsin teimme päiväretkiä lähialueille. Ronda on muuten äärimmäisen idyllinen kaupunki, joka hurmasi minut täysin. Teen Rondasta myöhemmin ihan oman postauksensa, jahka ehdin muokata kaikki kuvat.

Meidän villa, La Casilla del Barrio, Rondassa. 

Villan pihassa kasvoi oliivipuita. Keltahemppojen, mustarastaiden ja mustakottaraisten laulu oli välillä korviahuumaava.

Flamingoja piti tietenkin käydä katsomassa.

Rondan silta Puente Nuevo on kaupungin tunnetuin nähtävyys.

Korkkitammia

Parque Natural de la Sierra de Grazaleman maisemissa.

Miten helppoa olikaan liikkua paikasta toiseen kun ei koko aikaa tarvinnut säätä vauvan haalarin, välikerraston, töppösten, hanskojen ja pipojen kanssa!

Pronssi-iibis Doñanassa.

Lisää kuvia luvassa piakkoin. :)

Neitokainen 9 kk

 

Mamma vei kasvit pois ja naama meni heti ruttuun.

Huh, nämä kehityspostaukset alkavat muuttua raskaiksi, mutta onneksi niitä on enää kolme jäljellä (lopetan niiden ottamisen 1-vuotis pippaloihin). Ensin pitää imuroida lattia, sitten vaihtaa tahraiset vaatteet puhtaisiin, syöttää nälkäinen vauva, leikata ja asetella kukkaset numeroksi ja lopulta estää vauvaa syömästä niitä (note to yourself: ei enää jatkossa kukkia tähän hommaan). Onneksi Kuura käyttäytyi esimerkillisen kärsivällisesti kuvien oton ajan.

Lyyra kehittyy edeelleen tasaiseen tahtiin niin liikkumisen kuin puheen tuottamisen suhteen. Sekä ala- ja yläetuhampaat näkyvät nyt hymyillessä selvästi, ja saavat vauvan näyttämään jo taaperolta. Tukkakin on lähtenyt kasvamaan.

Yhdeksän kuukauden iässä Lyyra

- osaa melkin kontata. Hän menee jatkuvasti konttausasentoon, peruuttaa ja kääntyy oman akselinsa ympäri, mutta ei osaa mennä eteenpäin.

- nousee polvilleen tukea vasten.

- hokee vaipanvaihdon yhteydessä kakka kakka kakka :D. Osaa myös sanoa dädä kun sille päälle sattuu.

- on edeelleen hyvin kärsivällinen ja rauhallinen luonteeltaan. 

- rakastaa selailla (lue repiä) lehtiä ja kirjoja.

- osaa avata keittiön alakaappeja.

- nukkuu päivällä kolmet päikkärit ja herättää yöllä 2-4 kertaa. Yöunien pohjanoteeraus koettiin pari yötä sitten, kun neitokainen herätti peräti seitsemän kertaa. Onneksi tämä vaihe johtui räkätaudista, ja nyt kun tukkoisuus on helpottanut, ollaan siirrytty takaisin muutaman herätyksen taktiikkaan. 

Meillä ei ollut 9 kk neuvolaa, joten kasvusta en osaa muuta sanoa kuin että pituutta on ainakin silmämääräisesti tullut lisää. 

Pieniä kevään merkkejä

Aurinko lämmittää niin mukavasti, että laiturilla voi nauttia kaffet kesämekossa ja villasukissa.

Keittiön pöytää on koristanut tulppaanikimppu jo helmikuun alusta lähtien.

Talven aikana tippuneet neulaset ovat alkaneet paljastua lumien sulaessa. Kuura tykkää käydä piehtaroimassa koko komeuden keskellä, ja luonnollisesti nämä neulaset sitten variset kotona lattialle, josta Lyyra poimii ne suuhunsa. Huoh. Hirvittää jo nyt tuleva karvanlähtöaika, kun lattiat täyttyvät valkoisista pumpulikasoista...

Aurinko heijastuu niin kirkkaasti lumesta, että Lyyrallekin oli pakko hankkia kirpparilta aurinkolasit.

Olin aika ällikällä lyöty, kun reilu viikko sitten huomasin krookusten jo puskevan esiin pihalla! Eilisten lumisateiden myötä nämä peittyivät taas lumen alle, mutta ehkä ne sieltä viikonlopun kurakelien jälkeen taas pilkistävät.