Metsälintu

maanantai 13. marraskuuta 2017

Marraskuinen morjens


Tässä tuli pidettyä pientä sometaukoa, kun läppärin näyttö sanoi sopimuksensa irti ja marraskuinen pimeys peitti kaiken alleen. Joitakin satunnaisia kamera- ja kännykkäräpsyjä olen kuitenkin parin viikon aikana ottanut.


Käväisimme ensilumiretkellä mökillä. Lumet sulivat kyllä saman tien pois, kun pääsimme perille.



Mökki kuorrutettiin jouluvaloilla (eli meidän häävaloilla, hih).


Mikäs se siellä kuikuilee?



Viirupöllöhän se!


Luonnontieteellinen museokin sai hetkeksi lumihunnun ylleen.


Kotona koettiin draaman hetkiä, kun mustarastas tömähti ikkunaan ja jäi tajuttomana retkottamaan parvekkeelle. Nostimme linnun pöydälle kylmältä lattialta ja jäimme (Kuura etunenässä) seuraamaan sen virkoamista. Parin tunnin päästä lintu oli taas pirteä ja jatkoi matkaansa.


Kuura sulostuttaa loskalenkkiä muikealla hymyllään.


Lenkillä Herttoniemen näköalakalliolla.

Torstaina onkin sitten edessä pitkään ja hartaasti odotettu Irlannin reissu! Tiedossa on Owenin veljen häät ja jonkin verran sukulointia, retkeilyä ja Dublinissa käyskentelyä. Muuta emme oikeastaan neljän päivän aikana ehdi tekemäänkään. :)

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Eteläkärkeen ja takaisin

Tätä päivää muistelen lämmöllä. Molemmilla oli kerrankin vapaapäivä samaan aikaan, taivas loisti sinisenä, meri lainehti rauhallisesti Hangon kallioita vasten ja aurinko kutitti kasvoja. Tulliniemen luontopolku Suomen eteläkärjessä tarjosi parastaan sään osalta, lintumuutto olisi kuitenkin voinut olla vilkkaampaa.






Meillä oli Kuuran kanssa teemaväripäivä.






Valkoselkätikka





Kärjessä kävin katsomassa, kun Tatu-rengastaja kävi irrottamassa rengastamassa valkosekätikan. Hän vei tikan saman tien lintuasemalle, jossa se sai metallirenkaan lisäksi värirenkaat koipeensa.




Tikka on nätti ja äänekäs otus. Samaa voisi välillä sanoa Kuurasta... ;D





Tämä olisi hyvä profiilikuva hauvalle!






Pikkutikkakaverukset



 Tulliniemestä jatkoimme matkaa Hangon kaatikselle (joka oli täydellinen lintutyhjiö sinä päivänä) ja Täktomin kentälle (jossa nähtiin maakotka ja vino pino merikotkia). Jess, kiva päivä kaiken kaikkiaan!

maanantai 23. lokakuuta 2017

Vielä kerran Korkberget

Oli tiistai, minulla vapaapäivä ja sääennuste lupasi hyvää. Päätin lähteä Kuurankukan kanssa parin tunnin ruskaretkelle Kirkkonummen Korkbergetille. Tällä kertaa ei sumu ollut ongelma, vaan pääsin ihailemaan kallion laelta avautuvaa maisemaa. Huikeiden maisemien lisäksi sain vielä bonuksena ihmetellä punaista valoilmiötä taivaalla. Kuulin myöhemmin päivällä, että punaisen auringon aiheutti etelästä puhaltanut pöly,joka koostui Saharan hiekasta ja Portugalin metsäpalojen hiukkasista. Jännää.










Edelleenkin Korkberget jaksaa hämmästyttää minua. Tuollainen erämainen paikka aivan pääkaupunkiseudun kupeessa ja paljon lähempänä kuin Nuuksio.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Aurinkoa kiitos!












Arki on lokakuussa junnannut paikoillaan. Tuntuu kuitenkin siltä, että kohta alkaa tapahtua ja rytinällä, mutta sitä ennen on kaiken rauhoituttava ja ajan pysähdyttävä. On ollut vähän lugnet före stormen -fiilis. Tässä kai lähinnä viittaan mahdolliseen muuttoon ja sen tuomiin mullistuksiin. Kaikki on kuitenkin vielä epävarmaa ja tämä epävarmuus on vähän ahdistanut viime aikoina. Kärsivällisyys kun ei ole vahvimpia puoliani. ;)

Sateiset päivät ovat seuranneet toisiaan, mutta väliin on mahtunut värien ilotulitusta ja auringonpilkahduksiakin. Ensimmäiset jouluvalot on viritetty ja tuikkukipot kaivettu esiin komerosta. Teetä on tullut litkittyä laittoman paljon ja saatoinpa nauttia jo ensimmäisen lasillisen glögiäkin.