Metsälintu

lauantai 29. marraskuuta 2014

Henkireikä hautojen keskellä

Tulipas keksittyä dramaattinen otsikko, mutta se pitää hyvin paikkansa. Kävin eräänä marraskuisena iltapäivänä Hietaniemen hautausmaalla hiljentymässä ja puhdistamassa mieltä. Maisema oli aavemaisen synkkä, mutta samalla kaunis.









Kuvat voivat vaikuttaa masentavilta, vaikka mieli ei ole lainkaan allapäin, päinvastoin! Tuplatyöt yhdistettynä gradun kirjoittamiseen on aika hektistä touhua, mutta minulla on riittänyt virtaa. Johtuu varmaan ihanasta työpaikasta. :)

torstai 27. marraskuuta 2014

Torstai


Herään aamulla 6.40 Owenin herätyskelloon. Murr. En saanut enää unta, joten nousin ylös ja raahauduin keittiöön. "You look zombified" Owen toteaa. Ehhh, thanks kulta. Huomaan herääväni vasta kahden kahvikupillisen jälkeen.


Mutta hei, tänään on sentään etäpäivä! Ei tarvitse raahautua työpaikalle asti, vaan riittää, että heittäytyy olohuoneen sohvalle värikkäiden tyynyjen sekaan.


Aamu alkoi DNAlla ja restriktioentsyymillä.


Oli hassua olla pitkästä aikaa kotona seuraamassa aamun valkenemista.


Lounaan jälkeen oli aika vaihtaa reikäinen yöpaita ja verkkarit johonkin astetta edustavampaan. Tukka oli yön jäljiltä kaameina rastoina. En ollut harjannut sitä kahteen päivään. Hups.


3 min. myöhemmin: Tadaa!


Hyppäsin bussiin ja suuntasin museolle.


Vedin abiryhmälle hengästyttävän kierroksen maapallon historiasta. Ihan mukavan oloisia nuoria, mutta on aina yhtä hassua olla "asiantuntijan" roolissa, kun itsekin tuntee olevansa vielä pikku-lukiolainen. :D Aika menee niin nopeasti. 


Opastuksen jälkeen menin katsomaan supersuosioon nousseen Rasvaletti-näyttelyn Hakasalmen huvilalle. En yhtään ihmettele, että siellä on käynyt niin paljon porukkaa: 50-luvun valokuvat oli aivan ihania! Näyttely on auki sunnuntaihin asti, joten kipinkapin sinne, jos et ole vielä kerennyt.


Glögitauko Owenia odotellessa. 


Illalla menimme Tuomiokirkkoon Citymarketin perinteiseen joulukonserttiin. Konsertti ei tänäkään vuonna pettänyt, taisi olla minun kuudes cittarikonsertti. Ensi vuonna uudestaan!


Kello on 21 ja on aika suunnata kotiin. Kampin jouluvalot eivät ole siitä kauneimmasta päästä. Aleksanterinkadun lamput ovat sitä vastoin erittäin tunnelmalliset. 

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Lumiukkoja

Ah, mikä valkeus! Kyllä sitä lunta on jo odotettukin. Olen aina suhtautunut lumeen pikkulapsen innolla. Muistan kun pienenä oikein odotin pimeneviä syysiltoja ja seurasin tarkkana Petri Takalan ja Pekka Poudan (taipuuko se noin?!) sääennusteita, että milloin se ensilumi oikein tulee.

Hihkuin torstaina innosta, kun sääennuste edelleenkin lupasi lunta seuraavaksi päiväksi. Perjantaina kurkkailin sitten vähän väliä työpaikan ikkunasta ulos, että joko ne ensimmäiset lumihiutaleet jo näkyisivät. Ja sitten koitti valkeus! Owenille lumi oli pienoinen shokki, mutta shokista selvittiin hankkimalla herralle kunnon karvahattu ja lämpimät tumput Varustelekasta. 




Lumiukkoja ilmestyi metsiin ja pihoille kuin sieniä sateella.



Tällä ukolla oli innovatiivinen hattu...


... ja tällä puolestaan Venäjän armeijan vanha karvahattu. Owen on ollut ihan fiiliksissä uudesta hatustaan ja olen useammin kuin kerran yllättänyt hänet peilin edestä tyytyväinen virne kasvoillaan. :D Olemme viime päivinä naureskelleet mediassa pyörivälle lumbersexual- eli metsuriseksuaali-käsitteelle. Owen oli partoineen jo valmiiksi metsurin näköinen, mutta karvahattu oli kyllä piste iin päälle. Nyt puuttuu enää flanellipaita.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Arkisia kuulumisia


Suomenlinnan talvilintulaskennan jälkeisenä päivänä menime serkkuni synttäripirskeisiin seurustelemaan ja syömään erinomaista ruokaa. Päivä oli kaikin tavoin ihana, niin täynnä valoa ja kauniita värejä ja iloisia tapahtumia.



Owen ei ole linssilude-tyyppiä. ;) 


Veimme Lilyn samalla lenkille. Neiti oli niiiiiin iloinen nähdessään meidät! Ja me olimme vielä iloisempia kuullesamme, että saamme Lilyn taas hoitoon hiihtolomalla.


Laajasalon maisemia


Synttäripirskeillä korkkasimme vuoden ensimmäiset kotitekoiset siiderit. Aloitimme Tervamäen alamäestä (koska sen maku ei kuulemma ole niin hienostunut) ja etenime Tervamäen parempaan. Hmmmm. Sanotaanko näin, että olen maistanut parempiakin siidereitä. x)


Tähdenlento, eiku lentokone.


Seuraavana maanantaina minä suuntasin uudelle työpaikalle. Kävi nimittäin niin, että se työhaastattelu, mistä mainitsin joskus aikaisemmin, meni oikein hyvin ja sain paikan! Nyt minä piirtelen kahdeksan tuntia päivässä biologia-aiheisia kuvia ja natin siitä ihan täysillä! Uskomatonta, että piirrustustaidon ja biologisen osaamisen voi yhdistää näin hauskalla tavalla ja saada vielä palkkaakin siitä! :D



Keskeneräinen kloroplasti

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Suomenlinnassa

Talvee pukkaa, talvee pukkaa. Varma talven merkki on talvilintulaskentojen alkaminen. Kävimme viime lauantaina Suomenlinnassa laskemassa lintuja 8 kilometrin matkalta. Lauha syksy ja hyvä pihlajanmarjavuosi näkyi laskennassa selvästi - räkättirastaita oli toista sataa ja joukkoon mahtui myös peippoja ja järripeippoja. Saaren pikkuvarpuskanta jatkoi kasvuaan. Teimme lauantaina reitin ennätyksen: 10 yksilöä! Niin, ja superharvinainen fasaanikin näyttäytyi! ;)



Harmaana marraskuun päivänäkin voi löytää yllättävän paljon värejä.




 Ihan mahtavuutta nuo takkien värit. Harmi vaan, ettei Owenilla ollut sinistä takkia. :D



Kaunokaiset olivat täydessä kukassa. Olen nähnyt niitä kukkivana tammikuussakin.



Ihana Nora vihreissä tamineissaan. Huomaa taustalla mätsäävät vihreät roskikset! 


Tuulisella Kustaanmiekalla pidämme aina perinteisen lounastauon. Itsetehty kuuma omenamehu lämmitti mukavasti sisuskaluja.



Salamointia bunkkerin seinällä. 


Laskennan lopussa törmäsimme Hemuliin.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Paris romantique













Pariisi on romanttinen kaupunki, sitä ei käy kieltäminen. Jos kaupungista pitäisi mainita kolme mieleenpainuvinta asiaa olisivat ne 

1) Eiffeltorni (klisee, tiedän) 
2) Taidenäyttelyt ja 
3) Kahvila-/leipomokulttuuri. 

Näin valtavaa kaupunkia ei mitenkään ehdi nähdä kahdessa päivässä. Joidenkin mukaan siihen ei riitä edes kokonainen elinikä. Olisi kiva joskus kokea tai ymmärtää minkälainen Pariisi (tai Ranska ylimalkaan) on turistikohteiden ulkopuolella. Kuinka ihmiset siellä oikeasti elävät ja miten heidän elämäntapansa eroaa suomalaisesta. Viidessä päivässä ehti nähdä vain vilauksia sieltä täältä ja loput jäivät arvailujen varaan.

Tähän päättyy nyt ranskalainen blogiviikko. Nyt jatketaan vähän arkisemmilla teemoilla ja kuvilla. Tässä on viikon aikana nimittäin ehtinyt tapahtua sitä sun tätä. :)