Metsälintu

lauantai 30. elokuuta 2014

Miss Tanzania

Se alkoi pihlajanmarjaisesta otsakorusta. Halusin sen kaveriksi jotain syksyistä ja värikästä. Kaivoin komeron kätköistä hameen ja mallasin siihen lilan paidan. Owen kommentoi asuani näin: "You look like Tanzania, Miss Tanzania." :D Kyllä tuossa asukombossa on aika paljon afrikkalaisia värielementtejä, joten en yhtään ihmettele mielleyhtymää.



 Tunsin itseni äiti aurinkoiseksi, kun kävelin katuja pitkin helmat hulmuten, korot kopisten ja häikäisten vastaantulijoita väreillä. Väriterapiaa minulle ja muillekin. :)



Sain vihdoin varpaatkin lakattua. Ei siinä mennyt kuin neljä kuukautta... :D


Ah, mitkä värit. Siis oikeesti!


Tänään kävimme vaarin luona synttärikahveilla. Vein juhliin bataattipiirakkaa, joka oli tehty tällä ohjeella. Tuli ihan mielettömän hyvää! Kannattaa maustaa bataattisose garam masalalla ja chilillä, omnomnomnom.

Värikästä viikonloppua kaikille!

perjantai 29. elokuuta 2014

Aurinkoinen Jurmo














Hiphei! Jurmo on nyt jätetty taakse ja paluu Espooseen koittanut. Kaikesta sateesta huolimatta näimme auringon vilaukselta aina silloin tällöin.

Elokuu on kyllä ihanaa retkeilyaikaa: sopivan lämmintä, (yleensä) vähäsateista ja luonto on täynnä sadonkorjuun antimia. Elokuun yöt ne vasta ihmeellisiä ovatkin! Eilen ihailimme tähtitaivasta lehto- ja pensashepokattien sirittäessä taustalla. Tähdenlento maalasi taivaaseen loistavan valojuovan. Aaltojen pärske rantakallioissa ja tuulen hiljainen ujellus siivittivät uneen.

Jurmo, jään kaipaamaan sinua.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Sateinen Jurmo


Täällä ollaan ja pidellään sadetta sisällä. Äsken iski sellainen myrsky, että huhhei. Vesi tunki alusvatteeisiin asti ja saappaat hölskyivät vettä. Onneksi sade ei viime päivinä ole ollut yhtäjaksoista, vaan aurinkokin on välillä näyttäytynyt.



Yksi veikeimmistä löydöistä oli valkoisen muodon kanerva, jota en ole luonnossa koskaan nähnyt.


Pikkulepinkäinen sadekuuron jälkeen. Pikkulanttuja näkee siellä täällä pitkin saarta.







Yllä olevaan kuvaan olen erityisen tyytyväinen. Upea musta maa, johon kivet ja ruosteenväriset kanervat luovat kontrastia. Jurmossa on tänä kesänä kulotettua laajoja alueita katajan leviämisen estämiseksi. Seuraan mielenkiinnolla tulevina vuosina kuin kasvillisuus hiljalleen palaa aukkoihin.

Owen löysi eilen kaksi huippuaikaista merisirriä ja yhden huuhkajan. Merisirreistä hän ei ollut moksiskaan, mutta huuhkaja (elis) aiheutti riemunkiljahduksia. Muita maininnanarvoisia havaintoja olivat 19 kuovisirriä, kaksi kirjokerttua, luoto- ja lapinkirvinen sekä 337 keltavästäräkkiä.

Nyt odotamme kelin paranemista ja rupeamme kohta lämmittämään saunaa.

maanantai 25. elokuuta 2014

Värikimara ja marjakorut







Tänä vuonna pihlajat notkuvat marjatertuista. En ole varmaan koskaan nähnyt yhtä paljon marjoja. Heti palattuamme kotiin Lapista kirmasin läheiseen puistoon keräämään marjoja ja palasin hymyssä suin oranssin kiilto silmissäni. Joka syksyinen traditioni on tehdä kaulakoruja marjoista, alkusyksystä oransseja ja myöhemmin syksyllä syvän punaisia. Kaulakorut ovat näyttävimmillään pari ensimmäistä viikkoa, mutta väri säilyy yllättävän hyvänä kuukausienkin jälkeen. Suosittelen kokeilemaan! :)

Eilinen oli yhtä oranssin ja punaisten sävyjen juhlaa. Väliaikaisena kukkarona toimi kirpparilta löytämäni pussukka ja kädet olivat täynnä heliseviä rannekoruja. Kun päällä oli vielä söpönvärinen esiliina, oli pakko ottaa kuva. Muutenkin oli ihana päivä. Tein pullabrowniesia (leivoin pullataikinan sisään browniesia = NAM!), kävimme perheen luona lounaalla, juttelimme auringonpaisteessa ja teimme pitkän kävelylenkin.

Nyt istun Eivorissa matkalla Jurmoon. Viime käynnistä onkin jo vierähtänyt 4 kuukautta, joten visiitti on kyllä paikallaan. ;) Toiveissa on nähdä paljon kahlaajia. Owen sanoi haluavansa nähdä kultasirkun. Minä vastasin siihen, että dream on... :D

lauantai 23. elokuuta 2014

Päivä huvipuistossa


Saimme ilmaiset rannekkeet Lintsille ja vietimme lauantai-päivän nauraen, kiljuen, jonottaen, pitäen sadetta ja syöden maittavan lounaan ystävien luona. Siitä on vuosia, kun viimeksi kävin Lintsillä. Moni asia oli muuttunut, mutta oli myös paljon nostalgisia laitteita, tuoksuja ja ääniä.

En raaskinut ottaa järkkäriä, joten oli pärjättävä pokkarilla. Lintsillä oli yllättävän vähän mielenkiintoista kuvattavaa. Ainoastaan kummitusjuna (nykyinen Kyöpelinvuori Hotelli (wtf??!!)) ja Kauhukuja vetosivat ja viehättivät. Laitteista ykkösiä ovat Space Shot ja Kingi: sopivasti jännitystä ja vauhtia yhdistettynä hienoihin maisemiin.



Sää oli loppua kohden sateinen ja kolea = lyhyet jonotusajat :D. Vekkulan jono oli kuitenkin jotakin aivan hirvittävää ja jätimme sen suosiolla väliin.





 Voi sitä ilon ja riemun määrää, kun sain aamulla päälleni korkkarit ja hameen! Eikä hyttysen hyttystä! Tämäkin asukokonaisuus on kokonaan second hand. Huivi on tosin ryövätty mammalta ja kaulakoru saatu.



torstai 21. elokuuta 2014

Jylhissä maisemissa

Terveisiä Rovaniemeltä! Odottelemme juna-asemalla junan lähtöä kohti Helsinkiä. Olo on hiukan haikea. Takana on mitä upein kesä ja tiedän, että Sodankylää (ja Lappia ylimalkaan) tulee ikävä. Toisaalta on mukava palata kotiin ja nähdä taas perhettä ja ystäviä.

Tässä kuitenkin vielä kuvasatoa Norjasta, Kilpisjärven luoteispuolelta. Minun Lapin seikkailuni päättyvät tältä erää näihin kuviin, mutta toivottavasti pääsen takaisin pohjoiseen hiihtelemään ensi vuonna.


Yllä oleva kuva on vielä Kilpisjärven puolelta. Taustalla näkyy Pikku- ja Iso-Malla. 


Tässä ollaankin sitten Norjassa, Skibotnissa. Skibotnissa pitää perinteisesti tehdä kävelyretki biitsillä. Laskuveden aikaan rannalta voi löytää maneetteja, maihin ajautuneita raatoja ja muuta mielenkiintoista.


Vilukko kasvaa runsaana Skibotnin rannoilla. Täällä kannattaa myös bongata pensaskanerva, jota ei Suomesta löydy muualta kuin Utsjoen Pulmankijärveltä.




Retkestä ei selvitty ilman dramatiikka. Koko Skibotnin satama oli yhtä huutoa ja mylvintää, kun merikotka nappasi lokkikoloniasta nuoren lokin. 



Retkivinkki heille, jotka suunnittelevat päiväretkeä Norjaan Kilpisjärveltä käsin: ajakaa Skibotnista pohjoiseen Birtavarren kylään ja sieltä hiekkatietä kaakkoon. Tie vie ylös kohti taivasta ja yltää kirjaimellisesti pilviin. Matkan varrella voi tutustua lakkautettuihin kaivoksiin, vesiputouksiin ja MIELETTÖMIIN maisemiin. Emme ehtineet viettä paikassa kuin muutaman tunnin, ja lupasinkin itselleni palata tänne vielä viikon vaellukselle. Tie päätty järven rantaan, jonka toisella puolella kohoaa Halti.



Kapustarinta





Ps. Emme nähneet peikkoja yrityksestä huolimatta. ;)