Metsälintu

perjantai 21. helmikuuta 2014

Menneen talven herkkuja

Olen pullahiiri, myönnän sen. Olen myös kulinaristi ja ehkä hieman pakkomielteinen ruoasta. Huomaan usein miettiväni tulevia ja menneitä aterioita, mitä tänään laitetaan päivälliseksi, mitä huomenna laitetaan lounaaksi ja mitä slow foodia sunnuntaille keksisi. Leipominen on erityisen lähellä sydäntä. En suostu ostamaan kaupan leipää (paitsi ruisleipää retkievääksi) vaan leivon kaiken itse. Parasta leivän tekemisessä on taikinan vaivaaminen ja taikinajämien syöminen sormista ja kulhon reunoista. :D Onko kellään muulla taikinafiksaatiota?

Siirsin ensimmäistä kertaa kännykuvia tietokoneelle. Sain joululahjaksi Nokia Lumia 625, mutta sitä ennen ainoa varsinainen puhelimeni oli Nokian 3310. Rakastan vintage-kännyäni, mutta tarvitsin kipeästi älypuhelinta. Lumiani kamera on ihan ok, mutta jos on vähänkään hämärää ei kuvista tahdo tulla yhtikäs mitään.

Tässä kuitenkan menneen talven gourmet-kuvia kännykällä otettuna. Pahoittelen joidenkin kuvien huonohkoa laatua. Ei tuo kännykamera järkkäriä voita.

Tein peruna-rosmariini-tuorejuusto pizzaa yhtenä iltana. Nam.



Tässä puolestaan jäädytettyä suklaamoussekakkua.



Tein blinejä ensimmäistä kertaa elämässäni. Lisukkeina toimivat perinteinen sipuli, herkkukurkku ja smetana sekä merilevästä tehty kasvismäti. Kasvismäti sopii myös loistavasti sushin täytteeksi ja koristeeksi!


Irlannin pubeissa ei vain juoda ja seurustella, sieltä saa myös loistavaa ruokaa. Käytiin herran perheen kanssa Snail Box - nimisessä pubissa illallisella. Minun annoksestani löytyi juustosalaattia ja aivan ihanaa kuorrutettua perunamuusia, jota tarjottiin etikkaisen kermavaahdon kanssa. Yhdistelmä kuulostaa hassulta, mutta se oikeasti toimi! Salaatti olisi tosin tarvinnut enemmän makua.


Galwaysta löytyy Irlannin paras chipper. McDonagh´s fish and chips-ruokala äänestettiin taannoin Irlannin parhaaksi ja pitihän se käydä testaamassa, vaikka en kauheesti ranskalaisista välitä. Tuomio: yök! Ranskikset oli ihan raa'an oloset, ei kunnon makua, ei rapeaa ulkokuorta ja jauhoiset sisältä. Ja toi currykastike oli kauheeta bulkki-umamimössöä. Hyihyi, McDonagh´s fish and chipsiin en mene enää toiste.


Mutta, mutta. Eilen söin elämäni PARHAAT RANSKIKSET ja PARHAAN SALAATIN samalla aterialla! Voi herranjestas sitä ruokafiilistelyn määrää, kun herran kanssa käytiin syömässä Ashbournin Donkey Shedissä. Tilasin italialaisen salaatin, joka osoittautui elämäni parhaaksi salaatiksi. Grillatut juurekset yhdistettynä salaattipetiin, mozzarellaan ja valkosipulileipään oli kerrassaan taivaallinen yhdistelmä. En nyt löydä muita sanoja kuvaamaan salaattia, se oli yksinkertaisesti täydellinen. Ja ne maalaisranskikset. Parhaat. Ikinä. Kaikkea sitä, mitä nuo edelliset ranskikset eivät olleet.



Herra ylisti myös itämaista ankkasalaattiaan täydelliseksi.


Kun pääruoka oli noin hyvää, niin pitihän jälkkäriäkin testata. Otimme paikan erikoisen, eli paikalla leivotun ranskalaisen omenatortun. Kuten arvata saattaa, pöydästämme kuului ihastuneita huokauksia ja tyytyväistä muminaa. OMNOMNOMNOM.


Donkey Shedin ruoka oli niin uskomattoman hyvää, että menemme sinne uudestaan lauantaina. Kuola valuu jo pelkästä ajatuksesta. :P 

Tässä linkki Donkey Shedin sivuille, jos joku sattumalta liikkuu Dublinin seuduilla.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti