Metsälintu

perjantai 28. helmikuuta 2014

Pieniä löytöjä uuteen kotiin

Ystäväni kirjoitti hyvän postauksen Luontokudelmia-blogiinsa tavarapaljoudesta ja sen vähentämisestä. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen meidän kulutusta lietsovassa yhteiskunnassamme. Minä koen päässeni irti tuosta ostohysteriasta, mutta välillä houkutukset (ja tarve?) käyvät liian suureksi ja minäkin sorrun ostamaan. 

Nyt, kun muutto uuteen kotiin alkaa lähestyä, sitä huomaa selaavansa sisustuslehtiä ja vaeltavansa kaupoissa ja kirpputoreilla ajatellen "haluan ton ja ton, oiiii toi hylly sopis niin hyvin makkariin ja toi matto taas eteiseen ja ton keittiöpyyhkeen mä haluun ehdottomasti...". Hannan sisäinen ekoterroristi itkee verta samalla kun Kulutus-Hanna hyppii tasajalkaa innostuksesta. Sisälläni kirpaisee joka kerta, kun joudun ostamaan jotakin uutta kaupasta. Harkitsen jokaista ostosta tarkoin, mutta jos teen ostopäätöksen, yritän ottaa ostoksesta kaiken ilon irti.

Alla olevat löydöt ovat ehkä turhia, mutta en vain voinut vastustaa niiden kauneutta. Lasinalusia tarvitsemme kyllä oikeasti ja nestesaippuan täyttöpullokin tulee tarpeesen, mutta pöllökoriste? 

Mutku pöllö! O,O 













Pöllötrion löysin Tigeristä neljällä eurolla ja tiesin heti kun näin ne, että ne lähtevät mukaan. Nestesaippuapullo on Irlannista ja Orlan Kielyn käsialaa. Orla Kiely on vähän kuin Irlannin Marimekko. Irlannista tarttui myös mukaan lintuaiheiset lasinaluset. Ruusuiset ovat sentään kirpparilta, kaksi euroa yhteensä.

Huomenna mä pääsen kuulkaas telttaretkelle! Jeeee! Porkkala, kevätlinnut, saaristo, tunnelmallinen nuotio, metsät ja pöllöt: Here I come! 


torstai 27. helmikuuta 2014

Peikkometsässä











Ihanaa, kun ulkona on niin lämmintä, että tarkenee villapaidalla. Kuvassa näkyvän ihanan villapaidan ostin herralle kierrätyskeskuksesta viidelläkymmenellä sentillä (!), mutta voi olla, että se nähdään useammin minun päälläni kuin herran. ;)

Kelossa oli limasienen näköistä kasvustoa. Tiesittekö, että limasienet eivät oikeasti ole sieniä vaan niillä on yhteinen kehityshistoria amebojen kanssa?

Ei mulla muuta. Menkää ihmiset metsään. :)






keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Teetä ja sitruunaleipää


Tämä päivä on kulunut tenttikirjan kanssa sohvalla röhnäten. Oppimista helpottamassa on ollut monta kupillista teetä. Minähän opin juomaan teetä vasta vuosi sitten Irlannissa. Tajusin, että teehän on oikein hyvää, kun siihen lisää maitoa. Miksei kukaan kertonut tätä aikaisemmin?! Lehmänmaito ei minusta sovi teeheen, vaan soijamaitoa sen olla pitää! Eikä mitä tahansa soijamaitoa, vaan Alpron luomusuoijamaitoa. Se on tarpeeksi täyteläistä eikä siihen ole lisätty keinotekoista vanilja-aromia. Nyt en osaa juoda teetä ilman tuota soijamaitoa.



Ja mitä teetä minä sitten juon? Irish Breakfast Teatä. Aina. Sitä saa vain Irlannista, joten viime vuonna herra toi sitä minulle Suomeen 800 pussia. Pitäisi riittää pariksi vuodeksi. ;) Kuvassa näkyvä kuppi on  muuten Keramiikkastudio Envaldsin.

Tein sitruunaleipää teen kaveriksi (en suinkaan toisin päin). Tämä on yksi suosikkileipäohjeistani. Lopputulos on samettisen pehmeä leipä, joka suorastaan sulaa suuhuun. Sitruuna ei tule liian vahvasti läpi, vaan antaa leivälle hyvän vivahteen. Leipien paistuessa leviää keittiöön huumaava tuoksu... 


SITRUUNALEIPÄ (2 kpl)

5 dl kädenlämpöistä vettä
1 ps kuivahiivaa
2 tl suolaa
2 rkl sokeria
1/2 dl rypsi- tai oliiviöljyä
12 dl vehnäjauhoja
1 sitruunan raastettu kuori

Lisää suola, sokeri ja kuivahiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita, kunnes sokeri ja suola liukenevat. Lisää jauhoja vähän kerrallaan ja alustuksen loppuvaiheessa öljy ja sitruunaraaste. Taikinaa ei tarvitse vaivata pitkään, n. 5 min. käsin riittää. Varo laittamasta liikaa jauhoja ettei leivästä tule kuivaa kökköä. :) 

Kohota liinan alla 1 tunti. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja muotoile kaksi leivänmuotoista pötkylää tai sämpylöitä. Laita uuni päälle ja kohota leipiä liinan alla, kunnes uuni on valmis.

Paista leipiä 200 asteessa uunin keskitasolla 20-30 min, sämpylöitä 225 asteessa 15 min. Valmiin leivän pohja kumahtaa ontosti, kun sitä kopsauttaa. Anna valmiiden leipien vetäytyä  hetki ennen leikkaamista. Minusta nämä ovat parhaita pelkän voin kanssa. :p





tiistai 25. helmikuuta 2014

Hongankolistaja

Kauan sitten kysyin ystävältäni "Jos minä olisin puu, niin mikä puu?" Hetken mietittyään ystäväni vastasi "Olisit mänty. Sellainen pitkä ja kilpikaarnainen. Mänty, jonka juuret ulottuvat syvälle maahan ja joka pysyy tukevasti paikoillaan. Sitä mäntyä eivät tuulet helposti kaada." Minusta se oli kauniisti sanottu.




Kuvassa näkyvä koru on suosikkikoruni. Se on Helena Ruskosammalen käsintehty puukoru. Niin minun näköiseni.

Olen ollut ihmeellisen energinen viimeiset kaksi päivää. Kevät on saanut minut hymyilemään niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Kävin eilen lenkillä tähtitaivaan alla ja nautiskelin tänään kauniista ulkoilmasta. Haahuilin lintu- ja kuvausretkellä Soukan Kasavuorella ja omassa puutarhassani. Tiaiset ja viherpeipot laulavat kuin viimeistä päivää ja näin ensimmäisen muuttolinnun, uuttukyyhkyn! Näin minä räkättirastaankin, mutta se on hyvin voinut talvehtia täällä Suomessa, joten sitä ei lasketa. :)

Ilmoittaudun myös Mikael Rantalaisen vetämälle maisemavalokuvauskurssille, joka alkaa parin viikon päästä. Olen aina pitänyt valokuvaamisesta, mutta järjestelmäkameraa olen käyttänyt vasta tämän talven. Toivottavasti kurssilta saa hyviä teknisiä vinkkejä ja paljon inspiraatiota. Minulla on perustekniikka kyllä hallussa, mutta olen innokas syventämään osaamistani. Kurssille oli vielä äsken 6 paikkaa vapaana, joten jos jotakuta kiinnostaa, niin kipinkapin ilmoittautumaan! Kurssi järjestetään Helsingissä.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kesä mielessäin

Aurinkoista päivää kaikille!

Tuolla ulkona kevät tekee tuloaan ja aurinkokin yrittää pilkottaa pilviharson läpi. Talven loppupuolella alan aina haaveilla tulevasta keväästä ja kesästä. Loppukevät on minusta paras aika vuodesta. Se on sitä aikaa, kun koivujen hiirenkorvat aukeavat, lehtokasvit kukkivat ja lintumuutto huipentuu arktikaan. Toisaalta kevään ensimmäinen kiuru ja mustarastaan laulu ovat aina sykähdyttäviä hetkiä.

Mutta se kesä. Kesässä parasta on kesäkuun lintukonsertit ja vehreys sekä elokuun pimenevät illat, mustikat, vadelmat ja hyönteismaailma. Heinäkuu on minusta vähän turha kuukausi. Silloin kaikki pysähtyy, linnut pysyttelevät piilossa ja ystävät ovat joko töissä tai korvessa. Luonto jotenkin hengähtää ja kerää voimiaan ennen syksyn tuloa.

Kaivoin kuva-arkistoistani kesäisiä kuvia, jotka jaan tässä teidän kaikkien iloksi. 


Yllä oleva kuva on otettu Irlannin etelärannikolta kesäkuussa. Silloin on rantaniittyjen kukkaloisto kauneimmillaan ja esimerkiksi laukkaneilikat (kuvassa) täplittävät maisemaa.


Tämäkin on Irlannista kesäkuulta, Dublinin Phoenix Parkista. Silloin siellä on todella vehreää.


Tässä on elämäni ensimmäinen raakakakku joka onnistui yli odotusten. Koristelin sen pihan kukkasilla. Vasta jälkeenpäin kuvia katsellessani huomasin pienen pienen toukan ruusun terälehdessä. Löydätkö toukan kuvasta? :)


Heinäkuinen ilta Nuuksiossa, jossa olin kokkina lasten luontoleirillä. Huippuihana viikko!



Ahh, Lappi! Minua puri jo pienenä lapinkärpänen, ja lappikuumotus on vain pahentunut iän myötä. Paljastettakoon, että vietän koko ensi kesän Lapissa, Sodankylässä, maastotöitä tehden. Sain unelmakesätyöpaikan, jossa tutkin suokasvillisuutta ja suon metaani- ja hiilidioksidivaihtoa. Työn ohessa aion retkeillä lähiseuduilla ahkerasti. Varokaa vaan, kesällä saatte yliannostuksen Lapista blogin kautta! :D


Hanna mustikassa.


Elokuun pimenevät illat ovat värejä täynnä.


Elokuun alku on paras aika nähdä sudenkorentoja. Yllä naaras tummasyyskorento.


Ruskohukankorento

Yksi mieleenpainuvimmista luontokokemuksistani oli karhun ja suden näkeminen Kuhmossa. Olimme piilokojuissa yön yli tarkkailemassa suurpetoja. Muistan, kun sinä iltana näin ensimmäistä kertaa suden: se oli niin kaunis hetki, että tirautin muutaman kyyneleen. 








sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Illaksi kotiin



Terveisiä täältä Oslon lentokentältä harmauden keskeltä.  Istun kuppilassa juomassa teetä ja ikkunan takaa avautuu +3 asteen räkäinen sohjoharmaus, joka kuvastaa hyvin mun mielentilaa. Masentaa. Kaukosuhteessa eläminen ei ole helppoa. Kun toista näkee vain joka toinen kuukausi, on eläminen todella raskasta. Sitä vain laskee päiviä, että milloin saa nähdä toista, ja sitten kun eron hetki koittaa, tulee tyhjä olo. Siis todella tyhjä olo. Olen kesäkuusta asti elänyt tällä tavoin. Nyt olen taas siinä "tyhjän olon -vaiheessa", mutta tiedän tilanteen helpottuvan parin päivän päästä. Ensimmäiset eron jälkeiset päivät ovat aina vaikeimmat.

Mutta ensi kuussa tilanne muuttuu! Neljän viikon päästä alkaa yhteiselämä irkkumiehen kanssa. Asuntoa on jo rempattu aika paljon, mutta jonkin verran on vielä tekemättä. Tulen lähiviikkoina kertomaan rempan etenemisestä ja luvassa on myös jonkin verran sisustusjuttuja. 

Alla lentotunnelmia ja Irlannin itärannikkoa.




Ps. Huomasitte varmaan, että vaihdoin banneriani. Värit ja kuvat ovat nyt kohdallaan, mutta yritän vähentää rakeisuutta lähipäivinä. Ilmeisesti alkuperäiset kuvat olivat liian pieniä tai sitten en vain tajua blogspotin ihmeellistä maailmaa...


lauantai 22. helmikuuta 2014

Viimeinen päivä rannalla

Irlannin linturetkeilystä noin 95 % keskittyy rannikolle. Näin kevättalvella sesongissa ovat lokit ja sorsat, erityisesti jenkkilajeja etsitään ahkerasti. Valitettavasti Irlannista löytyy vain parisen sataa aktiivista lintuharrastajaa. Suomeen verrattuna tämä on säälittävä luku ottaen huomioon, että Suomessa ja Irlannissa on kuitakuinkin sama asukasluku. Jos harrastajia olisi enemmän, Irlannista löytyisi varmaan ties mitä tipuja. Sen lisäksi lajit, joita nyt pidetään harvalukuisina, voisivatkin osoittautua luultua yleisemmiksi.

Sitä odotellessa, näytän tässä minkälaisia maisemia ja otuksia Irlannin itärannikolta löytyy. Meidän päivämme rannalla kuvin, olkaa hyvä.



Etelänkiisla




Halli fiilistelee auringossa.




Nuori isolokki on kaunis.


Kulta ja isolokki


Isolokki-enkeli


Pikkukajavia yllä ja alla



Leikin Lightroomin kanssa ja tein samasta simpukkakuvasta kolme versiota. Mikä niistä on mielestänne paras?




Ja lopuksi pakolliset auringonlaskukuvat :D




Minä lennän huomenna takaisin Suomeen (noooooo!) ja sitten koittaa karu arki. Tämä oli viimeinen postaus Irlannista vähään aikaan. Syksyllä tai viimeistään jouluna olisi tarkoitus tulla lomailemaan uudestaan. Herra jää Irlantiin kuukaudeksi paiskimaan töitä, mutta muuttaa Suomeen maaliskuun loppupuolella. Lopullisesti. <3