Metsälintu

maanantai 23. marraskuuta 2015

Taas on maanantai







Aurinkoa, kirppistelyä, kissojen rapsuttamista, kuppikakkuja ja yhden ihanan rakkaushöpinöitä. Tästä ei maanantai parane.

Kauhiata, ku aika juoksee! Olen viime viikkoina sekoillut viikonpäivien kanssa harvinaisen paljon, ja tänäänkin olin ihan vakuuttunut, että on lauantai. 

torstai 19. marraskuuta 2015

Niitä näitä










Vapaapäivä on ollut ahdistava. Vein auton katsastukseen ja siinä oli joku vempain löysä ja vaatii kuulemma pientä huoltoa. Minun piti ostaa uudet sulat lasinpyyhkimiin, mutta en osannut irrottaa vanhoja (blondi). Autot on masentavia.

Kävin lohdutukseksi pienellä kävelyllä Suomenojalla. Pähkinänakkeli ja peukaloinen ilahduttivat, kukat kukkivat kuin kesällä konsanaan. Kotona kukkivat kohta hyasintit, jess!

Leuto sää on toisaalta ollut masentava (koska lumi!), toisaalta juuri sopiva työmatkapyöräilyyn. Koin muuten masokistisimman pyöräilykokemukseni tiistaiaamuna. Klo 7.30 oli vielä pilkkopimeää, vettä tuli vaakatasossa ja kylmä tuuli puhalsi edestä päin, luonnonllisesti. Välillä vesi muuttui jäätäväksi tihkuksi, joka neulojen lailla pisteli poskiin. Muutama muukin hullu oli uskaltautunut pyöräilemään. Tuli vaihdettua hullunkurisia virnistyksiä puolin ja toisin.

Päivät ovat kuluneet töissä ja illat kokouksissa tai iltatöissä. Museosta on tullut melkein kakkoskoti. Tänäkin aamuna olisin halunnut mennä töihin enkä viettää vapaapäivää autoromun kanssa. :D Huomenna on uuden Muutosta ilmassa -näyttelyn avajaiset, joten seuraava viikko tulee olemaan yhtä hulinaa. Tulkaahan katsomaan mammutteja ja kuuntelemaan kurkkulauluörinää muinaiseen asumukseen!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Vapaapäivä


Ensimmäinen viikko töitä takana ja on niin hyvä fiilis! Olen saanut töistä kauheasti energiaa ja koko ajan on hirveä draivi päällä. En ole vielä keksinyt mihin tämä lisäenergia kannattaisi suunnata. Pappakin sanoi eilen, että odottaa mielenkiinnolla, minkä projektin kimppun seuraavaksi käyn. :D

Duunin ainoa huono puoli on epäsäännölliset työvuorot. Maanantait olen usein vapaalla (museo on silloin kiinni) ja viikonloput töissä. Yhteisiä vapaapäiviä Owenin kanssa tulee viikossa yksi tai ei ollenkaan, joten täytyy keksiä jotakin mielekästä tekemistä niille päiville, kun koko muu maailma tuntuu olevan töissä.

Isänpäivä-sunnuntai oli onneksi tällä kertaa vapaapäivä, joten leipaisin papalle syntisen kakun. Liian tuhti siitä minusta tuli, mutta muut tykkäsivät kovasti.



Ja mitä tekee Hanna, kun maanantai koittaa ja muu maailma ajaa aamuruuhkassa töihin? Siivoaa koko talon tietysti. Meillä näkee heti kotona jos minulla on luppoaikaa - mitä enemmän luppoaikaa sitä hohtavampi vessanpytty ja sitä vähemmän villakoiria nurkissa.

Tänään innostuin myös hieman sisustamaan. Piipahdin sunnuntaina Korjaamon Designmarkkinoilla ja mukaan tarttui puisia Mooncaken joulukuusenkoristeita. Laitoin ne meidän pikkuiseen huonekuuseen/Araucariaan, toivottavasti se ei ota pahasti nokkiinsa.






Olen heikkona värikkäisiin kortteihin. Erityisesti Muumurun kortteihin, jotka myös tarttuivat mukaan markkinoilta.



Kipaisin vielä kirjastossa (lainaamassa lisää talo maalla-tyyppisiä lehtiä, heh) ja ruokakaupassa. Iltapäivä kuluikin sitten vaarin pihalla lehtiä haravoiden ja ruusupuskia apinan raivolla leikaten. Riehuin piikkipuskien kimpussa vielä pilkkopimeässäkin, mutta tulipahan siistiä! 

maanantai 2. marraskuuta 2015

Arkiaamut koittavat

Huomenna alkaa minunkin osaltani työntäyteinen arki. Viimeiset pari kuukautta ovat menneet puoliksi lomailun ja puoliksi töiden merkeissä, mutta huomenna aloitan uudessa työpaikassa Luomuksella. Pikkuisen jännittää, vaikka työkaverit ovat ennestään tuttuja (ja huippumukavia!) ja museo tutumpaakin tutumpi. Täytyy sanoa, että olen äärettömän kiitollinen tästä työpaikasta, koska tällaisina aikoina ei biologin työllistyminen ole mitenkään itsestäänselvyys. Kiitän ylempiä voimia ja huokaan helpotuksesta. Puhhhh!



Tällaiselta näytti eräs aamu viikko sitten.




Huomaan jotenkin muuttuneeni viimeisten viikkojen aikana. En oikein osaa kuvailla sitä. Ehkä olen jotenkin siirtymässä uuteen elämänvaiheeseen. Voi sitä kai aikuistumiseksikin sanoa. :D Tätä muutosta luonnehtii se, että olen suunnitellut häitä, tutustunut asuntolainojen korkoihin ja marginaaleihin ja selannut kaikki pk-seudun ja lähikuntien omakotitalot läpi. Kyllä, kaikki.

Ja siis tarkennuksena vielä, että emme ole lähiaikoina muuttamassa minnekään. Tämä akka vaan tykkää uppoutua maaseudun pumpulilinnaunelmaansa. Ja selata Lantliviä, Maalla-lehteä, Avotakkaa, Viherpihaa ja mitä näitä nyt on. Owen on seurannut epäuskoisen huvittuneena maanista kanssaeläjää ja välillä pudistanut päätään.


Hankin muuten aikas hienot tunnelmavalot Stockalta. Ensin ajattelin etsiä metsästä oksan, johon ne kietoisin, mutta väliaikaratkaisuna sai toimia keittiön hyllyt. Väliaikaratkaisusta taisi tulla pysyvä.


Sain myös vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja istutettua kukkasipulit. Raahasin vaarin pihalta pari säkillistä multaa, iskin sipulit ruukkuihin ja heitin multaa päälle. Tämä olisi siis pitänyt tehdä puolitoista kuukautta sitten. Hups.

En yhtään tiedä lähteekö yksikään sipuleista juurtumaan ja kasvamaan parvekkella. Palaan asiaan ensi keväänä.


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Khaleesi & Khal Drogo

Tiedossa oli Halloween-synttäripirskeet. Sanoin Owenille, että tänä vuonna panostetaan astetta enemmän ja yritetään keksiä "pariasut". Alkoi hirmuinen googlettaminen. Kävin myös läpi kaikki Pinterestin "Halloween couple costume" hakutulokset, mutta mikään ei natsannut. Owen ehdotti Star Wars hahmoja ja minä olin että no way

Sitten kesken yhden työpäivän keksin sen. Khal Drogo ja Khaleesi, jooooo! Lähetin Owenille viestin, että käykö. 

"I approve" kuului vastaus.


Lähdin melkein saman tien koluamaan kirppareita. Kierrätyskeskuksesta löytyi melkein kaikki tarvittava muutamalla eurolla. Score! Peruukin ja muskelipaidan jouduimme ostamaan Punanaamiosta.

Tein peruukista myös pukinparran Drogolleni, mutta emme mitenkään saaneet sitä kiinnitettyä oikeaan partaan. Pukinparta sai siis jäädä.



Tadaa! Aika hurja otus.


Khaleesi oli vähemmän hurja hellyyttävän lohikäärmeen seurassa.



Khal Drogon kanssa oli hilpeätä kävellä Tapiolan halki. Vastaan tuli äiti kahden pienen tyttönsä kanssa. Tytöillä loksahtivat suut auki ja he jäivät tuijottamaan ilmestystä pitkän aikaa. :D


Khal Drogo odottamassa dösää.


Sitten saavuttiin ihaniin pirskeisiin, jossa kauris-emäntä otti meidät iloisena vastaan.



Lohikäärme roikkui loppuillan hirttosilmukassa.