Tässä muutama hetki, jolloin olisin halunnut pysäyttää ajan hetkeksi. Ihan vain ihaillakseni peilityyntä järveä, tyttäreni hymyä, sumuista aamua tai hellyyttävää hetkeä lintutornissa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Egokuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Egokuvat. Näytä kaikki tekstit
maanantai 10. syyskuuta 2018
maanantai 27. elokuuta 2018
Pienen vauvan suuri päivä
Lyyra-palleron nimiäisiä vietettiin lauantaina. Olipas ihana päivä, josta jäi upeita kuvia muistoksi! Juhlia edelsi hurja siivous- ja leipomishässäkkä, josta selvittiin onneksi ilman suurempaa stressiä. Ilman mammaa en kyllä olisi selvinnyt. <3
Juhlien jälkeen on toisaalta ihana palata arkeen. Syksy kolkuttaa jo oven takana!
sunnuntai 15. heinäkuuta 2018
Onni on oma ranta
keskiviikko 13. kesäkuuta 2018
Odotusta
Se siitä energisestä ja mukavasta loppuraskaudesta. Päivä päivältä on elo käynyt epämukavammaksi ja väsyneemmäksi. Herään usein yöllä napakoihin supistuksiin, jotka kuitenkin häviävät parin tunnin päästä. Kyljen kääntäminen on parin minuutin kivulias prosessi, jossa lonkkien liitokset rutisevat ja sisäelimet tuntuvat heittävän kärrynpyörää vatsassa. Yöunet ovat siis olleet melko katkonaisia ja päivisin olen useasti joutunut ottamaan päikkärit (tai kahdet). Tänäänkin otin aamupäivällä kevyet kolmen tunnin tirsat...
Nyt eletään 39. raskausviikon loppua ja huomenna torstaina on tasan viikko laskettuun aikaan. Alan ymmärtää odottavia äitejä, jotka ovat hulluuden partaalla, kun vauva viihtyy vatsassa pahimmillaan kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Tuntuu kuitenkin hiukan väärältä valittaa tällaisista pienistä krempoista, kun vauva on kuitenkin terve ja synnytyksen lähtökohdatkin ovat erinomaiset. Tässä ollaan siis oltu hieman ristiriitaisissa fiiliksissä viime aikoina, mutta päällimmäisenä tunteena on kuitenkin ääretön kiitollisuus ja jännitys tulevasta.
Ei tässä ihan vielä vuodepotilaita onneksi olla, koska olemme touhunneet kesäkuun aikana kaikenlaista kivaa. Viime viikonloppuna olimme mm. Helsingissä viettämässä mamman merkkipäivää opastetulla jugend-kierroksella, minkä jälkeen kävimme syömässä Helsingin parhaassa ja vanhimmassa nepalilaisessa ravintolassa Luotsikadulla. Lisäksi poikkesimme Kaisiksen kasvitieteellisessä puutarhassa kaffella.
torstai 31. toukokuuta 2018
Täysiaikainen
Vointi on edelleen pysynyt hyvänä ja olen välillä pelottavankin energinen. Kaikkialla toitotetaan, että viimeisillään raskaana olevan äidin pitäisi levätä aina kun voi. Minä sen sijaan täytän kalenteriani hauskoilla riennoilla ja pörrään milloin ulkona pihahommissa ja milloin sisällä siivous-, kokkaus- ja sisustusaskareiden parissa. Kuuran lenkitykset hoituvat nyt jopa helpommin kuin vajaa kuukausi taaksepäin.
Kuulostelen jatkuvasti kroppaani, josko se antaisi mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Supistukset loistavat poissaolollaan, mutta pientä menkkamaista jomotusta on välillä havaittavissa. Vauva tuntuu laskeutuneen viime päivinä melko alas (pää tökkii mukavasti virtsarakkoa ja peräsuolta), mutta en usko, että kiinnittymistä on vielä tapahtunut. Tällä hetkellä neiti kasvaa tismalleen keskikäyrillä ja painoa neitokaisella on kolmisen kiloa. Vatsasta on tullut oikein soma pallo. <3
maanantai 28. toukokuuta 2018
Viikonlopun väripaletti
Kävimme taas piiitkästä aikaa Hämeenkyrön huvilalla. Viikonloppu oli lyhykäisyydessään kovin värikäs, aurinkoinen, kesäinen ja makea. Mansikkajuustokakku oli aivan ihana! Käytin tätä ohjetta, mutta korvasin liivatteen vegegeelillä ja pohjaan laitoin minttu-dominoita. Tuota samaa ohjetta voisi soveltaa vaikka mustikkaan, mustaherukkaan tai raparperiin mmmm.
Kaksi huonosti nukuttua yötä vei kuitenkin voimat ja oli ihana loikata sunnuntaina omaan sänkyyn nukkumaan kunnon yöunet. Eikun kohti uutta lomaviikkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


























































