Metsälintu

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Egokuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Egokuvat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. syyskuuta 2018

Kuka voisi kellot seisauttaa










Tässä muutama hetki, jolloin olisin halunnut pysäyttää ajan hetkeksi. Ihan vain ihaillakseni peilityyntä järveä, tyttäreni hymyä, sumuista aamua tai hellyyttävää hetkeä lintutornissa. 

maanantai 27. elokuuta 2018

Pienen vauvan suuri päivä












Lyyra-palleron nimiäisiä vietettiin lauantaina. Olipas ihana päivä, josta jäi upeita kuvia muistoksi! Juhlia edelsi hurja siivous- ja leipomishässäkkä, josta selvittiin onneksi ilman suurempaa stressiä. Ilman mammaa en kyllä olisi selvinnyt. <3

Juhlien jälkeen on toisaalta ihana palata arkeen. Syksy kolkuttaa jo oven takana!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Onni on oma ranta















Joka kerta käydessäni kotijärven rannalla minut valtaa epäusko - asummeko oikeasti täällä?? Voiko koti olla näin idyllisessä paikassa? Järvi on nyt kesähelteillä tarjonnut maiseman lisäksi helpotusta tukalaan kuumuuteen. Olemme harva se päivä käyneet pulikoimassa (Lyyra on tosin ihmetellyt touhua vielä rannalta käsin) tai sitten ihan vain istumassa iltaa laiturilla. Siinä on myös mitä oivallisin paikka imettää. :D Nyt odotan kauhulla, milloin sinilevämassat valtaavat meidänkin järvemme. Vielä tänään vesi oli kirkasta...


keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Odotusta


Se siitä energisestä ja mukavasta loppuraskaudesta. Päivä päivältä on elo käynyt epämukavammaksi ja väsyneemmäksi. Herään usein yöllä napakoihin supistuksiin, jotka kuitenkin häviävät parin tunnin päästä. Kyljen kääntäminen on parin minuutin kivulias prosessi, jossa lonkkien liitokset rutisevat ja sisäelimet tuntuvat heittävän kärrynpyörää vatsassa. Yöunet ovat siis olleet melko katkonaisia ja päivisin olen useasti joutunut ottamaan päikkärit (tai kahdet). Tänäänkin otin aamupäivällä kevyet kolmen tunnin tirsat...

Nyt eletään 39. raskausviikon loppua ja huomenna torstaina on tasan viikko laskettuun aikaan. Alan ymmärtää odottavia äitejä, jotka ovat hulluuden partaalla, kun vauva viihtyy vatsassa pahimmillaan kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Tuntuu kuitenkin hiukan väärältä valittaa tällaisista pienistä krempoista, kun vauva on kuitenkin terve ja synnytyksen lähtökohdatkin ovat erinomaiset. Tässä ollaan siis oltu hieman ristiriitaisissa fiiliksissä viime aikoina, mutta päällimmäisenä tunteena on kuitenkin ääretön kiitollisuus ja jännitys tulevasta.

Ei tässä ihan vielä vuodepotilaita onneksi olla, koska olemme touhunneet kesäkuun aikana kaikenlaista kivaa. Viime viikonloppuna olimme mm. Helsingissä viettämässä mamman merkkipäivää opastetulla jugend-kierroksella, minkä jälkeen kävimme syömässä Helsingin parhaassa ja vanhimmassa nepalilaisessa ravintolassa Luotsikadulla. Lisäksi poikkesimme Kaisiksen kasvitieteellisessä puutarhassa kaffella.













torstai 31. toukokuuta 2018

Täysiaikainen

Vauva on nyt täysiaikainen! Tänään poksahti 38. raskausviikko (37+0) käyntiin ja laskettuun aikaan on jäljellä kolme viikkoa. Periaatteessa vauva voi syntyä huomenna tai viimeistään viiden viikon päästä. Jännää! Täällä odotetaan jo malttamattomina, että päästään tutustumaan pieneen nyyttiin. Toisaalta neiti voi minun puolestani hengailla vatsan sisällä vielä parikin viikkoa, ei tässä mikään kiire ole. :)

Vointi on edelleen pysynyt hyvänä ja olen välillä pelottavankin energinen. Kaikkialla toitotetaan, että viimeisillään raskaana olevan äidin pitäisi levätä aina kun voi. Minä sen sijaan täytän kalenteriani hauskoilla riennoilla ja pörrään milloin ulkona pihahommissa ja milloin sisällä siivous-, kokkaus- ja sisustusaskareiden parissa. Kuuran lenkitykset hoituvat nyt jopa helpommin kuin vajaa kuukausi taaksepäin.

Kuulostelen jatkuvasti kroppaani, josko se antaisi mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Supistukset loistavat poissaolollaan, mutta pientä menkkamaista jomotusta on välillä havaittavissa. Vauva tuntuu laskeutuneen viime päivinä melko alas (pää tökkii mukavasti virtsarakkoa ja peräsuolta), mutta en usko, että kiinnittymistä on vielä tapahtunut. Tällä hetkellä neiti kasvaa tismalleen keskikäyrillä ja painoa neitokaisella on kolmisen kiloa. Vatsasta on tullut oikein soma pallo. <3





maanantai 28. toukokuuta 2018

Viikonlopun väripaletti













Kävimme taas piiitkästä aikaa Hämeenkyrön huvilalla. Viikonloppu oli lyhykäisyydessään kovin värikäs, aurinkoinen, kesäinen ja makea. Mansikkajuustokakku oli aivan ihana! Käytin tätä ohjetta, mutta korvasin liivatteen vegegeelillä ja pohjaan laitoin minttu-dominoita. Tuota samaa ohjetta voisi soveltaa vaikka mustikkaan, mustaherukkaan tai raparperiin mmmm.

Kaksi huonosti nukuttua yötä vei kuitenkin voimat ja oli ihana loikata sunnuntaina omaan sänkyyn nukkumaan kunnon yöunet. Eikun kohti uutta lomaviikkoa!