Metsälintu

torstai 26. huhtikuuta 2018

Kaikki suli!













Jäät lähtivät järvestä kertarytinällä viime viikonloppuna. Lauantaiaamuna näkyi ensimmäisiä suurempia sulia, iltapäivällä koko järvi oli paloina ja reilua vuorokautta myöhemmin viimeiset jäät olivat hävinneet. Hengästyttävän nopea muutos.

Meillä alkoi molemmilla tänään viiden päivän wappuloma! Suuntaamme huomenna Viroon linturetkelle ja Kuurakin pääsee mukaan ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen. Kun kuukausi sitten ostin meille lauttaliput ja varasin majoituksen, jännitin hiukan, että mitenköhän oma fysiikka kestää matkustelua tuossa vaiheessa. Onneksi vointi on edelleen hyvä, enkä mitenkään jaksa uskoa, että kettutyttö päättäisi syntyä lahden toisella puolella (*koputtaa varmuuden vuoksi puuta*). Laskettuun aikaan on kuitenkin vielä vajaat kaksi kuukautta.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Rv 32 ja hankintoja

Rv 31 eli pallomaha puolitoista viikkoa sitten.
Raskausviikot etenevät hurjaa vauhtia! Tasan 60 päivää laskettuun aikaan ja 3,5 viikkoa mammaloman alkuun. Baba kasvaa n. 200 g/viikko ja se alkaa kyllä näkyä ja tuntua vatsassa. Potkusarjat ovat vaihtuneet suuriin muljahduksiin, mölskähdyksiin ja venytyksiin. Vauva on käytännössä ollut aina poikittain vatsassa varpaat sojottaen alavasemmalle, mutta rv 31 alussa hän päätti, että nyt käännytään ympäri! Nyt rv 32 tuntuu siltä, että pää on jossakin alhaalla ja potkut osoitetaan rintakehään päin. Asento on välillä vielä aika poikittainen, mutta tästä on lyhyt matka raivotarjontaan, joka on optimaalisin asento synnytystä ajattellen. Ei siis kuperkeikkoja enää, kiitos!

Liitoskivut vaivaavat varsinkin liikunnallisten päivien päätteeksi. Päiväsaikaan kipua tuskin tuntee, mutta yöllä, kun pitäisi kääntää kylkeä tai käydä pissalla, on liikkuminen täyttä tuskaa. Liitoskipuilun lisäksi minulla ei onneksi ole ollut muita kremppoja, joten aika helpolla olen toistaiseksi päässyt. 

Mutta nyt hankintoihin!


Äitiyspakkaus saapui viimein n. 5 viikon odottelun jälkeen. Sain vuoden 2017 boxin höystettynä joillakin vuoden 2018 laatikon uutuustuotteilla, koska äitiyspakkauksen arvoa nostettiin tänä vuonna. Minulle oli oikeastaan se ja sama kumpi laatikko osuisi kohdalle. Tässä laatikossa oli ehkä himpun verran enemmän värejä ja makuupussissa söpö pöllökuosi. :D


Kuura oli vähintään yhtä innoissaan pakkauksen sisällöstä kuin minä. Huopatossut ja koiraunilelu olivat erityisen rakkaita, ja hauva yritti viedä ne mukanaan aina kun silmä vältti. Luulenpa, että tulevaisuudessa vauva ja hauva jakavat lähestulkoon kaiken, oli kyse sitten leluista, sukista tai kengistä. :D




En tiedä voiko Kasvikunta-kirjaa sanoa vauva-hankinnaksi, mutta tätä olisi mamman ja baban tarkoitus ihmetellä yhdessä. Hanna kuolaten upeiden kuvien perään, baba nyt muuten vain kuolaten.


Sitten todellinen must ostos, eli pinkki "Kulta-aika lapsuuden" -vauvakirja. Minulla ja äidilläni oli samanlaiset, ja nyt Kettutyttökin saa omansa. Ja tiedän, onhan se ärsyttävän stereotyyppinen pinkkityttöhöpökirja, mutta niiiiin nostalginen.


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kukkamania

Jokakeväinen kukkamania on iskenyt! Helsingin Kevätmessut oli oikeastaan se viimeinen niitti - kukkia oli saatava, HETI!





Messuseurana minulla oli Mira-mamma. Meillä on laskettu aika muutaman päivän erolla, joten kuljimme molemmat ylpeästi vatsat pystyssä. :)





Mukaan tarttui tämä 'Coral Charm' -pioni. Minulla oli samanlaisia korallinsävyisiä pioneja hääkimpussa, joten pitihän tämä kaunotar saada pihalle. Lisäksi ostin koristelaukan sipuleita ja jaloangervon juurakoita. Nyt täytyy odottaa kuukauden päivät ennen kuin uskallan istuttaa ne ulos...

Pari päivää messujen jälkeen poikkesin Bauhausissa matkalla töistä kotiin. Ahhh, se tunne kun saa yksin kiertää puutarhaosastoa ja mallailla eri sommitelmia ja väriyhdistelmiä kaikessa rauhassa. 



Väkersin juuttinarusta muutaman ruukkuamppelin maailman yksinkertaisimmalla ohjeella. Seuraavaksi voisin kokeilla makramee-tekniikkaa ja puuhelmiä.





Terassin edessä kasvaa pieni krookuskolonia! Muita kevätkasveja ei pihalla pahemmin ole, joten täytyy ensi syksynä pitää sipulitalkoot.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Sula!







 






Olen maanitellut, manannut ja lirkutellut lumelle ja jäälle, että sulaisivat jo pois. Aika hyvin ne ovat totelleetkin. Kuuran lenkitykset onnistuvat niiiiin paljon helpommin nyt, kun tiet ovat sulat. Liitoskivutkaan eivät rasita yhtä paljon, kun ei jääteillä tarvitse töpsötellä eteenpäin pingviinin lailla.

Ryminällä alkanut kevät toi mukanaan lintujen massat. Voi morjens, mitä vauhtia muutto tuntuu etenevän juuri nyt. Ihan iskee ahdistus, kun kaikki tuntuu menevän niin vauhdilla eteenpäin. Kun vielä viikko sitten oli lunta vajaa puoli metriä ja jokunen mustarastas äänessä, on piha nyt melkein sula ja äänimaailma kakofoninen. Järvellä möykkäävät kymmenet naurulokit ja pihan puissa laulavat rautiaiset, punarinnat, hempot, västäräkit, punakylkirastaat, peipot ja sepelkyyhkyt. En yhtään ihmettele, jos illalla talon yllä soidintaa lehtokurppa.

Yritän pitää lintumuuttoahdistuksen taka-alalla ja nauttia niistä pienistäkin hetkistä, kuten junan ikkunasta nähdystä piekanasta ja työpaikan yli liitäneestä kurkiaurasta.

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Kuun ja auringon häikäisemät














Kylläpä pääsiäislomalaisia hellittiin tänä vuonna! Vaikka olin toivonut +10 astetta ja aurinkoa kera leppoisten etelätuulten (= hurjaa lintumuuttoa), en todellakaan valita. Pienellä mökkibreikillä söimme luvattoman paljon pääsiäismunia, näimme runsaasti kesyjä metsäkauriita, kuuntelimme varpuspöllöä ja lehtopöllöä aamuyön hämärissä, kävimme Fiskarsissa, söimme munkit Kasvihuoneilmiössä ja kairasimme järveen reiän, jotta pääsimme lämmittämään saunaa ja tiskaamaan.

Tällä kertaa en kärsinyt post-mökki depressiosta! Mikä tunne olikaan siirtyä mökkijärveltä omalle kotijärvelle. <3 Fiiliksen kruunasi kotijärven ylle nouseva täysikuu ja vastarannalla samaan aikaan viheltänyt varpuspöllö.