Metsälintu

maanantai 26. lokakuuta 2015

Täällä taas unelmoimassa












Lähdimme kolmeksi päiväksi pakoon kiirettä ja ihmisiä. Söimme paljon herkku-smoothieita ja teimme pitkiä kävelylenkkejä UPEASSA säässä! Sunnuntaina tosin oli sateista ja harmaata, mutta jotenkin sekin oli kaunista. 

Ensimmäisenä aamuna varpuspöllö herätti minut. Se kiljui täyttä kurkkua epävireistä skaala-laulua viereisessä kuusessa. Lähdimme ulos viheltämään sille ja yhtäkkiä paikalle ilmestyi toinen mokoma nahistelemaan ensimmäisen kanssa. Hieman myöhemmin kuulin kauempaa kolmannen yksilön. Ei hassumpi aamu! Metsässä tuli myös vastaan tirskahtelevia lumipallopäitä eli pyrstötiaisia.

Mökillä on myös se hyvä puoli, että voi huoletta käyttää reikäisiä pieruverkkareita ja käyskennellä peikkotakkutukkana. Ehkä parasta oli lukea uusintaa Lantliviä teekuppi kädessä kuistilla, unelmoida yhdessä tulevaisuuden asuntoa (heh, heti kun voitetaan lotossa voidaan oikeasti harkita sellaista) ja antaa katseen välillä lipua peilityynelle järvelle. 

torstai 22. lokakuuta 2015

Sataa keltaisia lehtiä

Tiedättekö sen tunteen, kun on niin hyvä olla, että vatsanpohjaa kutittaa? Sitä kun ulkona ollessa vetää syvään henkeä silkasta nautinnosta ja jokainen iloisen värinen puu saa suun hymyyn?
















Kävimme yhtenä aamuna herran kanssa vakavan keskustelun. Häistä nimittäin. Tällaisessa hybridiperheessä on se ongelma, että puolet häävieraista on Irlannissa ja loput Suomessa, joten missä pitää häät? Jossain kolmannessa maassa? Olisi kivaa jos mahdollisimman monella olisi varaa osallistua häihin. Entä minä vuodenaikana ja minkälaisessa lokaalissa ja tilatako ruoat pitopalvelusta, käydäkö Virossa ostamassa viinakset, onko meillä varaa koko lystiin ja ääääääää. Keskustelun lopputulema oli ahdistus, eikä edes häävuotta saatu päätettyä. Ehkä kesällä 2017??! Onneksi molemmat olivat yksimielisiä siitä, että paikan tulisi olla luonnonläheinen, ei mikään hotellin ravintolasali vaan ennemmin navetta tai vastaava. Annetaan asian muhia talven yli. Olen kuitenkin huomaamattani alkanut selata hääkuvia ja -kertomuksia netistä...

tiistai 20. lokakuuta 2015

Jaffa ja viimeinen ilta

















Pitkän pohdinnan jälkeen uskaltauduimme Tel Avivin Jaffaan viimeisenä iltana. Tel Aviv oli toistaiseksi säästynyt pahimmilta levottomuuksilta, joten luotimme siihen, että rauha säilyisi vielä yhtenä iltana. Auringonlaskun aikaan paikka oli todella idyllinen ja seesteinen. Oli vaikea kuvitella sinne mitään puukkoriehujia.

Jaffasta löytyi pitkä rivi hipsterikahviloita, taidenäyttelyitä ja hassuja pikkuputiikkeja. Valitsimme hipstereimmän kahvilan (tietysti), tilasimme kahvit ja HUIKEAN jälkiruokalautasen ja sitten tarvitsi vain nauttia. Seurasimme auringonlaskua ja iloisten ihmisten kulkua rantakatua pitkin. Viereiseen pöytään istahti mies, jolla oli senegalinkaija olkapäällään. Merirosvo! Minulle tuli väistämättä mieleen ystäväni Joose (moi vaan!), joka on seilannut maailman meriä ja joka ulkonäönkin puolesta muistutti kyseistä merirosvoherraa. Tässäpä siis Jooselle (äänekäs) lemmikki-idea. :D

Jaffasta jatkoimmekin sitten suoraan lentokentälle ja kotia kohti. Israelissa vietetyt kaksi viikkoa avasivat jotenkin silmäni paitsi paikan luonnolle myös ongelmille. Nyt onkin Suomesta käsin tullut seurattua tarkasti Israelin ja Palestiinan viimeisimpiä käänteitä.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Hula hula!

Laskeskelin, että olen käynyt läpi noin 2000 Israelissa otettua kuvaa. Näistä kuvista säästin 390, joista murto-osa päätyy blogiin. On siis ollut hieman hankalaa valikoida kuvia tänne ja koostaa niistä jokin looginen kokonaisuus. Israel-postauksia voisi kirjoittaa vaikka kymmenen lisää, mutta päädyin kahteen ettei homma mene ihan överiksi.

Aavikolta oli tarkoitus siirtyä ihmisten ilmoille ja turistikohteisiin, nimittäin Jerusalemiin ja Tel Aviviin. Luimme kuitenkin uutisista, että Jerusalemissa oli jo parina päivänä tapahtunut puukotuksia ja muita kauheuksia, joten päätimme muuttaa suunnitelmia ja painella Pohjois-Israelin Hula-laaksoon. Ja voi veljet kyllä kannatti!


Viimeinen auringonnousu Negevin autiomaassa.


Hulassa oli aikamoinen vilske ja vilinä. Pelikaaneja ja haikaroita oli satoja, kurkia tuhansia. Joka puskassa tuntui lymyilevän ihmeellisiä otuksia. Hyvänä esimerkkinä kesyt rämemajavat (katso kuvat alempaa), jotka saivat minut innosta sekaisin. Nämä söpöliinit istutettiin Israeliin Etelä-Amerikasta joskus 50-luvulla.


Pronssi-iibis ruokailee kynsihyyppien kanssa. Pellon yllä saalisteli myös 5-6 liitohaukkaa.


Sekä kiljukotkia. Pikkukiljukotkia, pikkukotkia ja sääksiä rundaili myös, mutta eniten paikalla hääräsi haarahaukkoja.


Kurjet ruokailemassa maapähkinäpellolla.


No tässä on nyt se ihana rämemajava! Tui tui!




Afrikan monarkkeja oli lutakoiden ympäristössä satoja.


Uljas tien ylitys.


Tämä kylä voisi olla jopa Libanonin puolella, lähellä rajaa kuitenkin.


Smyrnankalastaja, syötävän kaunis lintu.


Staijasimme petoja kahtena iltapäivänä. Toisena iltana kaksi paikallista ratsasti huipulle piknik-eväineen.


Hulalaakso kaikessa komeudessaan.