Irlanninretkelläni on ollut paljon kauniita hetkiä. Erityisen mieleenpainuva oli kohtaaminen kesyn mustavariksen kanssa. Me katseltiin toisiamme ihan läheltä, molemmat hieman varuillaan ja ihmetellen. Jos olisin ojentanut käteni olisin voinut silittää sen metallinhohtoista höyhenpeitettä. Mustavariksella oli nälkä. Se raakkui ja räksätti, piti päätään kallellaan ja katsoi minuun anelevin silmin.
"Anna leivänpala."
"Mut ku nää on tarkotettu lokeille."
"Vähät mä noista. Anna nyt sitä leipää."
"Okei, mutta yhdellä ehdolla."
Mustavaris mulkoili ja tokaisi "No kerro."
"Jos sä lupaat poseerata nätisti mun kameralle ni saat vatsasi täyteen puppuleipää."
Mustavaris siirsi arvioivan katseensa kamerasta leipäpussiin ja lopulta minuun. Hetken mietittyään se vastasi "Hyvä on. Alahan plikka ottaa niitä kuvia. Minulla on nälkä. Saat minuutin aikaa. Sen jälkeen saat luvan antaa sitä leipää."
Ja minähän annoin.
Voi, mikä kuva mustavariksesta. <3 Moni ei tajuakaan, miten sympaattisia varislinnut onkaan, siis muutkin kuin vaikkapa kuukkeli. Naakat on kans ihan mun lemppareita kaupunkilinnuista. :)
VastaaPoistaOikeassa olet, varislinnut ovat hurmaavia ja viisaita otuksia! Ja ei niiden höyhenpeite ole ollenkaan musta kun katsoo vähän lähempää. Etenkin auringonpaisteessa höyhenet leiskuvat eri metallinväreissä.
VastaaPoista