Olen kolmen päivän ajan kärsinyt mysteerisestä päänsärystä ja väsymyksestä. Syitä siihen voi olla monia: 1. Pienimuotoinen lomani loppui ja kaikki ihanat vieraani painelivat Etelä-Suomeen ja jättivät minut tänne sääskien ruoaksi. 2. En ole muistanut juoda tarpeeksi. 3. Univelkaa on kertynyt liikaa. 4. Kahvin puute.
Voiko viidessä päivässä kehittää kahviriippuvuuden jos juo pari-kolme kuppia päivässä?! Kahvi on salainen paheeni. Olen vannoutunut teenjuoja, mutta olen salaa rakastunut kahviin. Juon sitä silloin tällöin, kun haluan oikein nautiskella. Vieraiden kanssa tuli nautiskeltua kahvia joka aamu. Yleensä välttelen kahvia, koska masuni on aika herkkä ja murisee sille usein.
Kahvini nautin soijamaidon kanssa. Soijamaidon ja kahvin välinen suhde on vähintäänkin mystinen. Välillä soijamaito sakkautuu ja hiutaloituu vastenmieliseksi kuraksi, välillä se sekoittuu kahviin loistavasti. O.o Osaako joku selittää ilmiön?
Noh, totesin aamulla, että kyllä se kahvi hieman auttoi väsyneeseen olotilaan. En ymmärrä, mistä tämä voimattomuus tuli. Sain lopulta tarpeekseni tunteeseen ja päätin repäistä oikein kunnolla. Nyt Hanna ylös, ulos ja lenkille. Lähdin ex tempore 50 km pyöräretkelle! Ja oli oikein hupaisaa ja väsymys hävisi. Jihuuuuu!!
Pajusirkku-lapsonen löytyi tienposkesta.
Huopaohdake aloittelee kukintaansa Sodankylässä.
Kävin ihmettelemässä paikallista lohiestettä eli Kurkiaskan vesivoimalaitosta. Vihreällä sähköllä on varjopuolensa.
Harhailin 20 km tällaisilla sorateillä seuranani porot ja kymmenet paarmat. Välillä oli tuskaista painaa ylämäkeä hiki valuen ja paarmat olkapäitä nakerrellen. Kaikkein ärsyttävintä oli, kun paarma sotkeutui hiuksiin ja jäi sinne hädissään pörisemään ja odottamaan Hannan kuoloniskua. En yhtään ihmettele jos peikkokuontalostani löytyy vielä parin päivän päästä paarman raatoja...
Retken metsäosuus päättyi komeasti isoon porotokkaan. Porot viihtyvät teillä keskikesällä pahimpaan räkkäaikaan. Siellä on vähemmän hyttysiä, mutta toisaalta riesana ovat paarmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti