Eilen tein perheeni kanssa makumatkan Kaakkois-Aasiaan. Farang on Tomi Björckin (se lihaksikas ja tatuoitu julkkiskokki) ja Matti Wikbergin vuonna 2009 perustama huippusuosittu ravintola. Pöytä kannattaa varata jo viikkoja etukäteen, etenkin jos suunnittelee ravintolareissua perjantaiksi tai lauantaiksi.
Ravintolan tilat olivat hämyisän viihtyisät, mutta eivät liian "fiinit". Hämäryyden ainoa huono puoli oli se, että kuvien ottaminen oli täyttä tuskaa. Jotakin onnistuin kuitenkin räpsimään pokkarilla. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja rentoa, enkä löytänyt siitä mitään moitittavaa.
Olin jo etukäteen netistä valinnut vegaanisen vege-maistelumenuun. Paikan päällä selvisi kuitenkin, että valintani rajoitti muiden pöytäseuralaisten mahdollisuuksia. Maistelumenuita tarjoillaan vain koko pöytäseurueelle, joten muut eivät voineet valita annoksia a la carte-listalta. He "joutuivat" sitten ottamaan Farangin suosituimman setin, eli Farang-maistelumenun.
Ensimmäinen annost oli pieni nökkö lehden päällä, joka syötiin yhtenä suupalana. Maut suorastaan räjähtivät suussa! Uskomaton sekoitus makeaa, suolaista, hapanta ja eksootiikkaa. Huomaan kuolaavani muistellessani tätä annosta.
Melkein kaikkien annosten kanssa tarjoiltiin jasmiiniriisiä, joka sopikin erittäin hyvin yhteen seuraavan annoksen kanssa. Tässä vietnamilaisessa ruoassa oli käytetty 10 vuotta vanhaa mustariisietikkaa. Namnamnamnamn. Mistä sellaista saa ostettua?!
Sitten tarjoiltiin annos, joka oli loistavan makuinen mutta minulle aivan liian tulinen. En saanut syötyä annosta loppuun, kun suu oli niin liekeissä. Taisin juoda puoli litraa vettä viiden minuutin aikana. Eli Farangille terveisiä, että vähentäkää tämän annoksen tulisuutta. Kiitos.
Mmmm. Sitten tuli annos, jossa sieniä ja härkäpapuja lillui ihanassa suolaisenmakeassa kastikkeessa. En ole sienten ystävä, mutta nämä olivat herkullisia!
Roti-leipä ei varsinaisesti kuulunut minun maistelumenuseen, mutta sain vähän maistaa muiden annoksesta. Paahdetut leivät dipattuna kookoskermaan ja currysoosiin = taivaallista.
Tämä oli ehkä suosikkiannokseni: friteerattua silken tofua ja rehuja ihanassa liemessä. Tuo liemi toi mieleen taannoisen Hong Kongin matkan. Liemessä oli ihana paahdettu aromi. Taas valuu kuola.
Tässä vaiheessa olimme kaikki aika ähkyinä. Vielä kaksi annosta jäljellä, kyllä tämä tästä. :) Viimeinen pääruoka-annos oli kermainen intialaishenkinen kastike, joka oli mielettömän hyvää riisin kanssa. Ja nuo paahdetut kesäkurpitsat siinä päällä! NJAM!
Jälkkäri oli täydellinen. Kevyt, raikas ja viileä. Hedelmien makeus sopi todella hyvin yhteen mangosorbetin kirpeyteen, jota kookoskerma sopivasti taittoi. Tämän annoksen helmi oli kuitenkin nuo läpikuultavat litsin palaset, joita oli marinoitu jossakin hyvässä liemessä. Niillä oli ihan mieletön koostumus, pehmeä ja sitkeä samaan aikaan.
Tässä vielä lopuksi yhteenveto Farangin plussista ja miinuksista
+ uskomattomat maut ja makuyhdistelmät
+ rutkasti uusia makuelämyksiä
+ tuoreet ja laadukkaat ainekset
+ palvelu erinomaista
+ annoksen tuotiin erittäin ripeästi eikä tarvinnut odottaa ollenkaan
- yksi annos aivan liian tulinen
- loppuvaiheessa tuntui, että maut vähän toistavat itseään
- annoksia ei voi valita mielensä mukaan
(- hinta )
Niin mitä koko lysti sitten maksoi? No paljon. Mutta kyllä minusta näin mahtava ruoka saakin vähän maksaa. Vegemenu oli 59 € ja neljän hengen maistelumenut + 4 olutta lähentelivät kolmeasataa.
Pappa betalar. ;)
Perinteinen papaijasalaatti on tosiaan hyvin tulinen ruoka, mutta yllättävää, ettei suomalaisen ravintolan listassa ole mainintaa tulisuudesta, eihän voi olettaa konseptin olevan kaikille tuttu. Tällaisen ruoan kohdalla olisi ehkä sopivaa tiedustella vieraalta, mikä tulisuuden aste olisi sopiva. :) Mutta yleisesti ottaen Farang on tosiaan loistava paikka!
VastaaPoistaPsst, minusta on niin mahtavaa, että joku voi olla "se lihaksikas ja tatuoitu julkkiskokki" ja kaikki tietävät, kestä puhutaan. :D