Haaste

Sain Sonjalta haasteen viime viikolla ja tällä viikolla sama haaste tuli Metsäkukkia-blogista. Nyt on aika vastata haasteeseen, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan näyttää tältä:

1. Haastettu kertoo 11 asiaa itsestään.
2. Haastettu vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastettu keksii 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastettu valitsee 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastettu kertoo kenet on haastanut.

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja tuoda esiin alle 200 lukijan blogeja. Aloitan kertomalla 11 asiaa itsestäni.

1. En osaa olla tekemättä mitään. Heti jos tekeminen loppuu niin alkaa ahdistaa ja pahimmassa tapauksessa joudun väliaikaiseen masennustilaan. Tästä tavasta pitäisi päästä eroon ja oppia vain olemaan.



2. Kuuntelen kansanmusiikkia, elokuvamusiikkia (erityisesti Disney!!), Leevi and the Leavingsiä, Rammsteinia ja suomipoppia. Piilofanitan Antti Tuiskua, koska se on niin symppis ja söpö. :)

3. Olen nuorempana harrastanut noituutta ja onpa minut jopa vihitty wiccaksikin. Tuo kaikki on nyt takanapäin, mutta siitä jäi jäljelle usko luonnon kauneuteen ja yliluonnollisuuteen, ja sitä kautta innostuin luonnosta ja linnuista. Ilman noita-vaihetta en siis olisi tässä ja nyt opiskelemassa biologiksi.

4. Olen koukussa skyr-rahkoihin. Syön niitä päivittäin.

5. En kehtaa mennä ulos ilman meikkiä, tarkemmin sanottuna meikkivoidetta. Noloa, tiedän, mutta minkäs teet. :) Toisaalta en näe meikkaamisessa mitään pahaa. Joka-aamuinen naamantälläys on kuin maalaisi taideteoksen ja herättäisi kasvot henkiin.



6. Rakastan matkustamista, mutta tunnen piston sydämessäni, kun ajattelen lentokoneiden hiilidioksidipäästöjä.

7. Olen heikkona parrakkaisiin miehiin x)

8. En ole käynyt kampaajalla 7 vuoteen.

9. Mitt andra modersmål är svenska, vaikka suku onkin täysin suomenkielinen. Vanhemmat olivat fiksuja ja laittoivat minut ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun. Tack ska ni ha!

10. En halua lemmikkiä. Olen eläinrakas, mutta en halua ottaa "riesakseni" koiraa tai vastaavaa. Tykkään tulla ja mennä, miten huvittaa. Toisaalta vauvan hankkiminen ei ollenkaan tunnu huonolta ajatukselta vaikka se vasta rajoittaakin elämää... Noh, ehkei nyt ihan vielä. :D

11. Sielunmaisemani löytyy Lapista, aakeilta tuntureilta.

Sitten on vuorossa vastaukset Sonjan esittämiin kysymyksiin:

1. Mikä sinusta tulee isona?

Ööö, työtön? ;) No ei laisinkaan, reipas ja asiantunteva biologi tietenkin!
2. Kaunein paikka, jossa olet käynyt?

Kilpisjärven ja Pulmangin tunturimaisemat. Ah ja voi.
3. Mistä saat parhaat inspiraatiot kirjoituksiisi?

Luonnosta ja jokapäiväisistä tapahtumista.
4. Mitä pelkäät eniten maailmassa?

Sitä, että herralle ja perheelleni tapahtuisi jotakin ikävää.
5. Lempilelusi pienenä?

Pehmolelupossu Nasse. Nasse kulkee vieläkin mukana.
6. Kuinka monta jäkälälajia on Suomessa (älä lunttaa)?

Nyt pistit pahan. Hmmmm. Sanotaan vaikka 800 lajia. *googlettaa* Oho, niitä on peräti 1500 lajia! Go jäkälät!

7. Milloin olet viimeksi hiihtänyt?

Kaksi vuotta sitten. Vuosi sitten en ehtinyt, kun lähdin Irlantiin vaihtoon ja tämä talvi oli ihan syvältä säiden takia. Rakastan murtsikahiihtoa ja harmittaa etten päässyt ladulle tänä vuonna.
8. Pidätkö yllätyksistä?

Tottakai! Tosin vain mukavista yllätyksistä. Järjestelmällisenä ihmisenä inhoan, kun jokin sotkee kuviot.
9. Onko sinulla lemmikkejä?

Ei ole. Villit ja vapaat eläimet riittävät minulle.

10. Jos et pitäisi blogia, mitä tekisit?

Eläisin niinkuin reilu kaksi kuukautta sitten, eli melko normaalisti.
11. Miten nautit kesästä?

Retkeilemällä ja kokkaamalla paljon ja viettäen aikaa poikaystävän ja perheen kanssa.

Ja nyt seuraa minun kysymykseni: 

1. Missä olet kuin kala vedessä?

2. Paheesi?

3. Kadutko jotakin?

4. Minut saa onnelliseksi...

5. Kaunein paikka Suomessa?

6. Mitä ruokaa et voi vastustaa?

7. Mitä syöt aamiaseksi?

8. Mistä haaveilet?

9. Jos en olisi ihminen olisin...

10. Paras retkeilykohde?

11. Minkälaisena näet elämäsi kymmenen vuoden päästä? 

Ja haaste pamahtaa seuraaville blogeille:

Varjojenmetsä

Aavalla maalla

Aina perillä

Vision Fever

Aurinkoinen Toivoni

Lähiluonnon huvituksia

Parasta elämässä on elämä

Pääskysiä olkapäilläni

Vikki kuvailee

Kotipoluilta

Maailmaa linssin läpi

Palmusunnuntain parhaat

Rakastan isoa kotipihaamme, mutta siinä on yksi huono puoli: virpojat eivät koskaan uskalla kävellä sen poikki ovelle asti. Meillä ei ole käynyt virpojia viimeiseen kahteen vuoteen, mutta nyt päätin, että tilanteeseen oli tultava muutos. Taiteilin noitien houkutuskyltin, sujautin sen muovitaskuun (koska ulkona oli räkäinen sää) ja ripustin kadulle. Oli kuulkaa voitaajafiilis, kun tuntia myöhemmin ovikello soi ja kaksi virnistävää pisamanaamaa virvonvarvotti! Jess! Ja myöhemmin tuli vielä kaksi seuruetta lisää! Toisin sanoen kodissamme kävi ennätysmäärä virpojia tänä vuonna. :D

Nyt olohuonetta koristavat hienot vitsat.

Mamma oli ostanut liput Juurijuhlan päätöskonserttiin, joten matkasimme Tapiolan kulttuurikeskukseen iltapäivällä. Minulla on ollut henkisesti raskas viikonloppu enkä ollut muistanut selvittää taustatietoja esiintyvästä bändistä. Suoraan sanottuna minulla ei ollut aavistustakaan mitä bändiä olimme menossa kuuntelemaan. No sen tiesin, että bändi on Ruotsista ja soittaa kansanmusiikkia.

Konserttiin saapui siis synkkämielinen Hanna, joka oli sillä tuulella, että kaikki ympärillä ärsytti ja itketti. Heti, kun bändin jäsenet alkoivat soittaa vaihtuivat synkät ajatukset kuitenkin aurinkoisiksi. Wau, mitä musiikkia. Wau, mitkä esiintyjät. Ale Möller Band oli aivan uskomattoman hyvä. Itse asiassa paras live-bändi, mitä olen koskaan nähnyt ja kuullut. Heidän musiikkinsa oli mieletön sekoitus ruotsalaista, afrikkalaista, kreikkalaista, kanadalaista ja meksikolaista kansanmusiikkia. Bändin jäsenet pistivät kaiken peliin ja yleisökin taputti villisti musiikin tahtiin ja lauloi mukana. Yleensä niin jäykät suomalaiset olivat konsertissa suorastaan riehakkaita.

Laita siis korvan taakse ALE MÖLLER BAND ja käy katsomassa heitä livenä. Et tule katumaan.

Lopuksi vielä kuva lapusta, jonka joku söpö virpoja oli tipauttanut oven ulkopuolelle. :)

Farangissa

Eilen tein perheeni kanssa makumatkan Kaakkois-Aasiaan. Farang on Tomi Björckin (se lihaksikas ja tatuoitu julkkiskokki) ja Matti Wikbergin vuonna 2009 perustama huippusuosittu ravintola. Pöytä kannattaa varata jo viikkoja etukäteen, etenkin jos suunnittelee ravintolareissua perjantaiksi tai lauantaiksi.

Ravintolan tilat olivat hämyisän viihtyisät, mutta eivät liian "fiinit". Hämäryyden ainoa huono puoli oli se, että kuvien ottaminen oli täyttä tuskaa. Jotakin onnistuin kuitenkin räpsimään pokkarilla. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja rentoa, enkä löytänyt siitä mitään moitittavaa.

Olin jo etukäteen netistä valinnut vegaanisen vege-maistelumenuun. Paikan päällä selvisi kuitenkin, että valintani rajoitti muiden pöytäseuralaisten mahdollisuuksia. Maistelumenuita tarjoillaan vain koko pöytäseurueelle, joten muut eivät voineet valita annoksia a la carte-listalta. He "joutuivat" sitten ottamaan Farangin suosituimman setin, eli Farang-maistelumenun.

Ensimmäinen annost oli pieni nökkö lehden päällä, joka syötiin yhtenä suupalana. Maut suorastaan räjähtivät suussa! Uskomaton sekoitus makeaa, suolaista, hapanta ja eksootiikkaa. Huomaan kuolaavani muistellessani tätä annosta.

Melkein kaikkien annosten kanssa tarjoiltiin jasmiiniriisiä, joka sopikin erittäin hyvin yhteen seuraavan annoksen kanssa. Tässä vietnamilaisessa ruoassa oli käytetty 10 vuotta vanhaa mustariisietikkaa. Namnamnamnamn. Mistä sellaista saa ostettua?!

Sitten tarjoiltiin annos, joka oli loistavan makuinen mutta minulle aivan liian tulinen. En saanut syötyä annosta loppuun, kun suu oli niin liekeissä. Taisin juoda puoli litraa vettä viiden minuutin aikana. Eli Farangille terveisiä, että vähentäkää tämän annoksen tulisuutta. Kiitos.

Mmmm. Sitten tuli annos, jossa sieniä ja härkäpapuja lillui ihanassa suolaisenmakeassa kastikkeessa. En ole sienten ystävä, mutta nämä olivat herkullisia!

Roti-leipä ei varsinaisesti kuulunut minun maistelumenuseen, mutta sain vähän maistaa muiden annoksesta. Paahdetut leivät dipattuna kookoskermaan ja currysoosiin = taivaallista.

Tämä oli ehkä suosikkiannokseni: friteerattua silken tofua ja rehuja ihanassa liemessä. Tuo liemi toi mieleen taannoisen Hong Kongin matkan. Liemessä oli ihana paahdettu aromi. Taas valuu kuola.

Tässä vaiheessa olimme kaikki aika ähkyinä. Vielä kaksi annosta jäljellä, kyllä tämä tästä. :) Viimeinen pääruoka-annos oli kermainen intialaishenkinen kastike, joka oli mielettömän hyvää riisin kanssa. Ja nuo paahdetut kesäkurpitsat siinä päällä! NJAM!

Jälkkäri oli täydellinen. Kevyt, raikas ja viileä. Hedelmien makeus sopi todella hyvin yhteen mangosorbetin kirpeyteen, jota kookoskerma sopivasti taittoi. Tämän annoksen helmi oli kuitenkin nuo läpikuultavat litsin palaset, joita oli marinoitu jossakin hyvässä liemessä. Niillä oli ihan mieletön koostumus, pehmeä ja sitkeä samaan aikaan.

Tässä vielä lopuksi yhteenveto Farangin plussista ja miinuksista

+ uskomattomat maut ja makuyhdistelmät

+ rutkasti uusia makuelämyksiä

+ tuoreet ja laadukkaat ainekset

+ palvelu erinomaista

+ annoksen tuotiin erittäin ripeästi eikä tarvinnut odottaa ollenkaan

- yksi annos aivan liian tulinen

- loppuvaiheessa tuntui, että maut vähän toistavat itseään

- annoksia ei voi valita mielensä mukaan

(- hinta )

Niin mitä koko lysti sitten maksoi? No paljon. Mutta kyllä minusta näin mahtava ruoka saakin vähän maksaa. Vegemenu oli 59 € ja neljän hengen maistelumenut + 4 olutta lähentelivät kolmeasataa. 

Pappa betalar. ;)

Puutarhaa ja bussirunoutta

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha kylpi eilen auringonvalossa. Kasveja putkahtaa esiin joka päivä. Västäräkkejäkin ruokaili nurmikolla yhden piknikseurueen kanssa. Minä söin eväitä puutarhan penkillä ja tarkkailin laulavaa peippoa, joka rinta pörhöllään pisti parastaan. Sitten olikin aika mennä sisäpuutarhaan opastamaan insinööriryhmää. :)

Istuin ruuhkabussissa kotiinpaluumatkalla, kun kanssamatkustaja tökkäsi eteeni lapun, johon oli raapustettu runo. Kävi ilmi, että joku ihana henkilö oli kirjoittanut runon ja jättänyt sen bussin ikkunaan, josta myöhempi matkustaja löysi sen. Runo lähti kiertämään bussimatkustajien kasken ja sai ihmiset hymyilemään. Kiitos tuntematon runoilija!

Tänään olen menossa sellaiseen paikkaan, mistä olen unelmoinut jo kauan: ravintola Farangiin. En ole koskaan käynyt oikeasti hienossa ravintolassa syömässä, mikä on aika ihmeellistä ottaen huomioon, että ruoka on suuri intohimoni. Vanhempani lupasivat viedä minut hienoon ravintolaan, kun valmistun kandidaatiksi. Kuukausi sitten meikäläisestä sitten tuli luonnontieteiden kandidaatti ja nyt pääsen juhlistamaan sitä huippuravintolassa! 

Syntinen suklaataatelikakku

Heipsanrallaa,

Jos mielesi tekee jotakin mehevää, makeaa ja sanoinkuvaamattoman hyvää, niin tee tätä suklaataatelikakkua. Tämä on parasta taatelikakkua, mitä olen syönyt. Monet muutkin ovat ylistäneet ohjetta maasta taivaaseen. Ohjeen löysin täältä, mutta tein siihen (tapani mukaisesti) pieniä muutoksia.

Taatelikakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä ja sen voi myös pakastaa.

SUKLAATAATELIKAKKU (1 leipävuoallinen)

250 g kivettömiä taateleita

3 dl omena-päärynämehua (mikä tahansa mehu käy)

1 dl kookossokeria

1 dl fariinisoekria

200g voita

2 munaa

4 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

100 g pandan tummaa suklaata rouhittuna

1. Voitele ja jauhota leipävuoka. Napsauta uuni päälle 175 asteeseen.

2. Pilko taatelit pieniksi ja sekoita mehun ja kookos- ja fariinisokerin kanssa kattilassa. Keitä seosta miedolla lämmöllä 10 min. ja anna jäähtyä. Voit halutessasi soseuttaa taatelit.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat taateliseokseen, lisää sitten kuivat aineet ja lopuksi rouhittu suklaa.

4. Paista uunin keskitasolla 50 min. Anna jäähtyä ja laita kakku jääkaappiin muhimaan seuraavaksi päiväksi (jos pystyt pitämään siitä näppisi erossa, minä en pystynyt... :)). Kakku on lämpimänä hieman höttöinen ja vaikeasti leikattava, mutta jääkaappikylmänä uskomattoman kiinteä ja mehevä ja suussasulava ja aaahhhh!

Lopuksi vielä vähän pihan kukkaloistoa.

Rintamalotta - look

Löysin eilen kirpputorilta upean kevättakin vitosella. Takki on kotitekoinen, joten kellään muulla ei varmasti ole samanlaista. :) Takki huokuu ajatonta vintage henkeä, mutta myös rintamalottien sota-aikaa.

En jaksanut enää ottaa kankeita asukuvia, vaan päätin vähän revitellä. 

Alla näkyvät nätit kukkakorvikset ovat jenkeistä tehty kirpparilöytö. Mamma osti ne sieltä itselleen pari vuotta sitten, mutta tytär taisi taas omia ne... ;)

Ne tulivat takaisin!

Naurulokit nimittäin. Suomenojalla oli lauantaina meno ja meininki päällä, kun ainakin pari tuhatta naurulokkia pyöri altaan ympärillä. Paikalla vaelsivat myös ornien ja lintukuvaajien massat. Oli hupaisaa seurata viiden kuvaajan epätoivoisia touhuja vedenrajassa, kun ukkelit yrittivät turhaan löytää kuvauskohdetta. Kaikki linnut pysyttelivät 50 m etäisyydellä kuvaajista, eivätkä tulleet metriäkään lähemmäs. Ihmekös tuo, kun kuvaajat eivät yrittäneet piilotella, vaan olivat kaikkien lintujen pällisteltävänä. Hassua touhua.

Lintutornissa oli kauniin väristä lokin kakkaa.

Tänään ei Espoossa ihan noin aurinkoista ollut. Suunnittelin tekeväni pyöräretken Laajalahdelle, mutta sateinen sää muutti suunnitelmat. Pyöräretken sijasta lähdinkin asunnolle remppaamaan lattioita. Homma oli turhauttavaa eikä edennyt juuri ollenkaan. Illalla tein lohturuoaksi taatelisuklaakakkua. Yhdessä illassa tuli syötyä kaloreita kahden päivän edestä. ;)