Aamu Suvisaaristossa - osa 1

Minulla oli eilen aamulla kello herättämässä 5.00, jotta ehtisin Suvisaaristoon auringonnousun aikoihin. Minulla on hämmentävän tarkka sisäinen kello, joka herättää aina muutamaa minuuttia ennen herätyskelloa. Jotenkin alitajuntani aavistaa, että luvassa on aikainen herätys ja tietysti olin eilenkin hereillä vähän ennen kellon soittoa. Tänäkin aamuna katsoin kelloa minuuttia ennen herätystä. Ihmisen aivot ovat kyllä ihmeelliset.

No niin, asiaan. Kohteena oli siis Espoon Suvisaaristo, jossa pakkasta oli hyiset -10 astetta, mutta toppahousuilla ja talvisaappailla tarkeni hyvin. Rannalla oli ihanan tyyntä ja seesteistä. Mieli oli kevyt ja onnellinen. Ja oi, mikä auringonnousu! Kuvamateriaalia tuli sen verran paljon, että päätin jakaa kuvat kahteen postaukseen. Huomenna on siis luvassa lisää pastellin- ja kullansävyisiä maisemia. :)

Hetki ennen auringonnousua oli kaikkein sykähdyttävin. Silloin taivas täyttyi upeista väreistä, jotka heijastuivat veteen.

Auringon ensi säteet värjäsivät jäiset rantakivet kultaisiksi. Pakkanen oli myös muodostanut hauskoja jääpisaroita rantakasvillisuuteen.

Tällä hetkellä olo ei tosin ole kauhean seesteinen ja onnellinen. Istuin iltapäivällä kirjoittamassa tenttiä, kun päätä alkoi särkeä ja tuli todella huono olo. Onneksi sain tentin kirjoitettua ja palautettua, mutta olo oli kurja. Olin niin heikossa kunnossa, että luulin jo tarvitsevani taksikyytiä kotiin. Tunnin mittainen matka julkisilla oli täyttä helvettiä, mutta selviydyin siitä. Nyt on jo hieman parempi olo, mutta huomiseksi suunniteltu linturetki Viikkiin peruuntui minun osaltani. Höh. Harmittaa, koska huominen sää lupaa todellista muuttoryntäystä.

Lenkillä

Saga seuraa tarkasti emäntänsä jokaista liikettä ja minä tarkkailen yläpuolella lentäviä lokkeja. Kävin pari päivää sitten moikkaamassa ystävääni Johannaa ja ihanaa Saga-flättiä. Viime tapaamisesta olikin ehtinyt vierähtää kolme kuukautta ja Sagan olin viimeksi nähnyt ihan pentuna. Juteltiin ummet ja lammet, juhlittiin Johannan syntymäpäiviä kahvimunkeilla, ja käytiin lenkillä Sagan kanssa.

Saga seuraa emännän touhuja herkeämättä. Se haistaa herkkupalan (kuivattua maksaa. örk.) ja odottaa käskyä maistiaisen toivossa.

Löysin metsästä näkymättömän voimakehän, josta ei päässyt läpi. ;)

Jeee! Muinainen isotädin metsäreppu on taas käytössä! Se lojui rikkinäisenä kaapissani puoli vuotta, kunnes toissa päivänä sain vihdoinkin vietyä sen suutarille korjattavaksi. 

Moikkasin myös Johannan kaneja Zeusta (valkoinen) ja Zorroa. Tui tui!

Synkempi hetki

Minuun iski eilen pieni masennus, joka onneksi hälveni tänään. Odottavan aika kävi yksinkertaisesti liian pitkäksi ja vaivuin hetkelliseen epätoivoon. Herra ei ole vieläkään voinut varata lentolippuja ja kuviot siellä päässä mutkistuivat entisestään, joten joudun ehkä odottamaan vielä kolme viikkoa uuden elämän alkua. Kolme viikkoa??!! Yksikin päivä tuottaa jo tarpeeksi tuskaa. Olen elänyt päivä kerrallaan jo kesäkuusta lähtien odottaen, odottaen ja odottaen. Tiedän, että toisten korvissa ongelmani muutaman viikon lisäodotuksesta kuulostaa varmasti naurettavalta, mutta olen henkisesti tällä hetkellä aika riekaleina.

Puhh. Kyllä se tästä. Onneksi minun päivääni mahtui paljon ihaniakin hetkiä. Aamulla kuulin, kun käpytikka rummutti katulamppua ja sepelkyyhky huhuili ikkunan ulkopuolella. Tulppaanit saivat hymyilemään. Takapihan kurren touhuja oli kiva seurata. Opastin ihania neljäs-luokkalaisia museolla. Ihailin Kampin kukkakaupan värikkäitä kukkia. Herra sai minut nauramaan ääneen bussissa tekstarilla, jossa oli tarina kolmesta ystävällisestä ja puhetaitoisesta porkkanasta, jotka osasivat sanoa moi.  

On oikeastaan ihanaa, että talvi tuli takaisin. Kevät on toki lempivuodenaikani, mutta keväisin poden myös pientä kevätstressiä. Luonnossa on silloin niin kaunista, että tekisi mieli olla kaikkialla samaan aikaan ja tuntuu ettei aika riitä kaiken ihasteluun. Talvella latailen yleensä akkuja ja valmistaudun kevään tuloon. Kun talvi nyt oli vähän mitä oli, niin tuntuu etten ehtinyt valmistautua kevättä varten. Muutenkin olisi mukavaa, että kevät tulisi vähän myöhemmin ja herra ehtisi nähdä koko kevään kirjon aina lumien sulamisesta koivun lehtien puhkeamiseen.

Iltaruskon aikaan

Eilen oli kaunis ilta ja päätimme papan kanssa lähteä ex tempore -kuvausretkelle. Tarkoituksena oli kuvata nousevaa kuuta Hernesaaresta käsin. Pahkeinen sentään, kun eräs nimeltä mainitsematon hippi ei osannut katsoa kuunnousun kellonaikaa oikein, ja olimme paikalla puolitoista tuntia ennen kuunnousua. Hups. Ja sitten tuli tietysti vielä pilviä ja toivo oli lopullisesti menetetty. 

Jos ruudun toisella puolella on innokkaita kuun tai auringon kuvaajia, suosittelen lataamaan TPE-ohjelman, josta voi tutkailla kuun ja auringon noususuuntia kartalta. Kertakaikkisen mainio ohjelma. Sieltä olisi löytynyt esim. tarkka kellonaika kuunnousulle...

Kun ei kuu-ukkoa ollut näkyvillä, tyydyin räpsimään kuvia Eiran rannasta ja Suomenlinnan majakasta/kirkosta.

Paluumatkalla pysähdyimme Keilaniemessä. Joskus valosaastekin voi olla kaunista.

Ja löytyihän se kuukin lopulta kotipihalta iltayhdeksän aikoihin. Tuohon maisemaan olisi hyvin sopinut pöllön huhuilu. Alla olevan kuvan isommassa männyssä on muuten joitakin vuosia taaksepäin kerjännyt sarvipöllön poikanen! Keskellä urbaania Espoota! Ehdottomasti mielenkiintoisin meidän pihalla havaittu laji.

Happy St Patrick's Day!

Tänään vietetään Irlannissa ja muuallakin maailmassa St Patrick's Dayta. Kauhea Irlannin kaipuu iski. Muistan, kun vuosi sitten kävelin pitkin Corkin katuja ihastellen auringonpaistetta, karnevaalia, menninkäisasuihin pukeutuneita ihmisiä ja rentoa ilmapiiriä. St Patrick's Day on irlantilaisille vähän kuin meidän vappu: paljon värejä ja naurua ja tietysti hervotonta juomista. ;)

Minä vietin St Patrick's Dayta pukeutumalla menninkäisenvihreään ja tekemällä herkullista Guinness-leipää. 

Guinness-leivän alkuperäinen ohje on Gloria ruoka & viini -lehdestä (2/2014), mutta muokkasin ohjetta vähän uuteen uskoon. :) Tästä tuli todella, todella hyvää. Sellaista tummaa, pehmeätä, hieman makeaa  leipää. Auringonkukan- ja kurpitsansiemenet takaavat hyvän suutuntuman. Namnam.

GUINNESSLEIPÄ (2 leipää)

Puuropohja

3 dl vettä

1 dl ruishiutaleita

0,5 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl pellavansiemeniä

1 dl kaljamaltaita

1 rkl tummaa siirappia

1 tl jauhettua anista

Taikina

2,5 dl vettä

1/2 pkt tuorehiivaa

7 dl vehnäjauhoja

5 dl ruisjauhoja

1 dl kurpitsansiemeniä

2,5 dl Guinness-olutta

1,5 rkl suolaa

1/2 dl tummaa siirappia

1.Tee ensin puuropohja. Mittaa kaikki puuroainekset kattilaan ja anna kiehua muutaman minuutin. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Vinkki: voit käyttää puuropohjana mitä tahansa jämäpuuroa.

2. Sitten taikinan pariin. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja sekoita tuorehiiva joukkoon. Lisää jäähtynyt puuro ja kaikki muut taikinan ainekset. Vaivaa taikinaa yleiskoneessa 10 min. (tai käsin 15 min. jos haluat kasvattaa habaa). Kohota 45 min. Siivoa keittiön sotkut ja juo vähän teetä/Guinnessiä.

3. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja jaa kahteen rasvattuun ja jauhotettuun leipävuokaan. Kohota taas 45 min. Juo lisää teetä/Guinnessiä .

4. Laita leivät 230 asteiseen uuniin, mutta laske lämpö välittömästi 180 asteeseen, kun leivät ovat uunissa. Paista 35 min. Siirrä leivät vuoista ritilälle ja paista vielä 10 min. Kannattaa ripotella silloin tällöin vettä uunin pohjalle, niin leivät saavat rapsakan pinnan.

5. Nauti!

Maisemavalokuvauskurssin satoa

Heipähei!

Kolmen päivän mittainen maisemavalokuvauskurssi lähestyy loppuaan. Teimme eilen kuvausretken Suomenlinnaan räntäkelistä huolimatta ja oli kyllä huippuretki! Räntäsadekin loppui retken puolivälissä ja illalla pääsimme todistamaan upeata auringonlaskua. Olen parin päivän aikana oppinut paljon maisemakuvauksesta, aina tekniikasta ja sommittelusta kuvauskohteen etukäteissuunnitteluun. Huomaan myös katsovani maisemakuvia entistä kriittisemmällä silmällä. Toisaalta tajusin, miten paljon minulla vielä on opittavaa. :)

Kokeilin minkälaisia kuvia saa harmaasuodattimella ja 15 sekunnin valotusajalla. Vedestä tuli kauniin utuinen ja pehmeä, samoin ohi lipuneesta Viking Linesta. On muuten aika kuumottavaa seistä kumppareilla 20 cm syvyisessä vedessä ja huomata laivan nostattamien jättiaaltojen vyöryvän kohti. Oli 1 cm kiinni, että sukat olisivat kastuneet läpikotaisin. :D