Arkiaamut koittavat

Huomenna alkaa minunkin osaltani työntäyteinen arki. Viimeiset pari kuukautta ovat menneet puoliksi lomailun ja puoliksi töiden merkeissä, mutta huomenna aloitan uudessa työpaikassa Luomuksella. Pikkuisen jännittää, vaikka työkaverit ovat ennestään tuttuja (ja huippumukavia!) ja museo tutumpaakin tutumpi. Täytyy sanoa, että olen äärettömän kiitollinen tästä työpaikasta, koska tällaisina aikoina ei biologin työllistyminen ole mitenkään itsestäänselvyys. Kiitän ylempiä voimia ja huokaan helpotuksesta. Puhhhh!

Tällaiselta näytti eräs aamu viikko sitten.

Huomaan jotenkin muuttuneeni viimeisten viikkojen aikana. En oikein osaa kuvailla sitä. Ehkä olen jotenkin siirtymässä uuteen elämänvaiheeseen. Voi sitä kai aikuistumiseksikin sanoa. :D Tätä muutosta luonnehtii se, että olen suunnitellut häitä, tutustunut asuntolainojen korkoihin ja marginaaleihin ja selannut kaikki pk-seudun ja lähikuntien omakotitalot läpi. Kyllä, kaikki.

Ja siis tarkennuksena vielä, että emme ole lähiaikoina muuttamassa minnekään. Tämä akka vaan tykkää uppoutua maaseudun pumpulilinnaunelmaansa. Ja selata Lantliviä, Maalla-lehteä, Avotakkaa, Viherpihaa ja mitä näitä nyt on. Owen on seurannut epäuskoisen huvittuneena maanista kanssaeläjää ja välillä pudistanut päätään.

Hankin muuten aikas hienot tunnelmavalot Stockalta. Ensin ajattelin etsiä metsästä oksan, johon ne kietoisin, mutta väliaikaratkaisuna sai toimia keittiön hyllyt. Väliaikaratkaisusta taisi tulla pysyvä.

Sain myös vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja istutettua kukkasipulit. Raahasin vaarin pihalta pari säkillistä multaa, iskin sipulit ruukkuihin ja heitin multaa päälle. Tämä olisi siis pitänyt tehdä puolitoista kuukautta sitten. Hups.

En yhtään tiedä lähteekö yksikään sipuleista juurtumaan ja kasvamaan parvekkella. Palaan asiaan ensi keväänä.