"Hanna, you can't be serious. Are we really hiking up there?!"
"Jep."
"This is crazy. You are crazy."
"Höps."
Owen tarvitsi pientä suostuttelua Masadan valloitusta varten. Tai ei ihan pientäkään, mutta onnistuinpahan siinä! Olin jo viikkoja ennen lähtöä lukenut Masadasta ja sen huiputtamisesta auringonnousun aikoihin. Sitä oli hehkutettu kaikkialla ja pakkohan tällaisen vaellusintoilijan ja maisemahifistelijän oli sinne kavuttava. Ja raahattava vielä poikaystäväkin mukaan.
Huipulle kiipesimme Snake Pathia pitkin klo 5.30 aamulla. Silloin oli vielä pilkkopimeätä, mutta minä halusin olla huipulla auringonnousun aikoihin, joten myöhempi ajankohta ei ollut vaihtoehto. ;)
Ja olihan se nousu aika rankka. Asteita oli +27 eikä tuulta viilentämässä. En ole koskaan tainnut hikoilla niin paljon. Minä kuitenkin jollain masokistisella tavalla nautin siitä, Owenista ei voinut sanoa samaa...
Huipulla! Onneksi on vielä niin hämärää etteivät vaatteiden hikitahrat erotu. ;D
Mutta apua, mitkä maisemat! Kyllä kannatti!
Rohkeita jätkiä.
Masadahan oli juutalaiskapinallisten hallussa 72 jaa. Roomalaiset piirittävät linnoitusta pitkään ja kun he lopulta valtasivat sen, olivat juutailaissotilaat perheineen tehneet itsemurhan. Paikalla on siis aika hurja historia ja se syystäkin UNESOn maailmanperintökohde.
Alastulo sujui kramppaavien jalkojen merkeissä. Kysyin Owenilta, että oliko kituminen kaiken arvoista. Vastaus kuului:
"Well, perhaps."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti