Metsä on parasta terapiaa

Lähdimme Sinin kanssa metsäretkelle päivänä, jolloin molemmilla oli surullinen ja masentunut olo. Metsään lähti kaksi hieman alakuloista neitiä ja sieltä palasi kaksi nauravaa ja iloista retkeilijää. Metsä todellakin on parasta terapiaa vaikeina aikoina, etenkin jos siellä on hyvän ystävän kanssa. 

Juttelimme syntyjä syviä, elämästä ja kuolemasta, rakkaudesta ja surusta, menneisyydestä ja tulevaisuudesta.

Keräsimme Sinille purkillisen suppiksia, jotka kruunasi yksi torvisieni. Sini oli torvisienestä ihan haltioissaan, vaikka emme yhtä enempää löytäneetkään. :D

Metsästä löytyi aivan uskomattomia värejä, enkä nyt puhu pelkästään Sinin hiuksista!

Mieli kirkastui kyllä valtavasti tämän retken aikana. Jotenkin aivot prosessoivat itsekseen vaikeita ja surullisia asioita ja olo oli retken jälkeen aivan erilainen. En malta odottaa, että pääsemme Owenin kanssa sunnuntaina mökille kolmeksi päiväksi. Kolme päivää syksyisiä ruskaretkiä, lämmintä omenamehua termarista, kynttilöitä, sumuisia aamuja, hiljaisuutta ja saunomista.