Lainasin kirjastosta Haruki Murakamin Norwegian Woodin, kun olin kuullut siitä niin paljon ylistyksiä. Aloin lukea sitä sunnuntaiaamuna...ja kirja oli luettuna iltaan mennessä. Minulla kesti oikeastaan koko ilta "toipua" kirjasta, elin niin vahvasti mukana henkilöiden tuntemuksissa ja elämässä. Kirjahan on erittäin surullinen, täynnä rakkautta, selviytymistä, herkkyyttä ja kuolemaa. Oli mielenkiintoista sukeltaa 1960-70-luvun Japaniin ja nuorisokulttuuriin. Silloinkin vanhemmilla oli valtavat odotukset lapsistaan, paineita riitti. Itsemurha tuntui olevan monen pakotie mielenrauhaan. Valitettavasti itsemurha aiheuttaa paljon henkistä pahoinvointia lähipiirissä, ja se olikin kirjan kantava teema.
Olin tosiaan aika tokkurassa kirjan luettuani, joten lähdin ulos ihastelemaan auringonlaskua ja palauttamaan ajatukset tähän maailmaan.
Kirjasta vielä sen verran, että kannattaa lukea se. Sitä oppii arvostamaan omaa elämäänsä aivan eri tavalla, kun lukee minkälaista henkinen kärsimys voi pahimmillaan olla. Kirja oli kaikessa surumielisyydessään myös yllättävän hauska ja sai lukiansa nauramaan.
Ihania kuvia, varsinkin tuo tuoli tuossa laiturilla houkuttaa istumaan ja unohtamaan kaikki maailman murheet ja muutkin ajatukset <3
VastaaPoistaTuolissa olisi tosiaan ihana istua iltaa, mutta hyttysiä on valitettavasti vieläkin liikaa. :/ Päivisin ei ole ongelmaa jos on aurinkoista ja/tai tuulee.
Poista