Takaisku

Maailmani romahti eilen. Melkein. Läppärini siirtyi tuonpuoleiseen eikä suostu enää heräämään henkiin. Oikeastaan läppäri on syvässä koomassa, ikään kuin aivokuollut, jossa henki vielä pihisee mutta varsinaisia elonmerkkejä ei ole. En usko, että sille käy yhtä onnellisesti kuin Schumille. Hyvä uutinen on se, että ehdin siirtää kaikki kriittiset tiedostot ja kuvat ulkoiselle kovalevylle ja kaikki koneen tiedostot voi myöhemmin laittaa uudelle läppärille.

Jotenkin on niin avuton olo ilman omaa konetta. Tänään alkaa armoton läppärimarkkinoiden nettisurffailu, koska tarvitsen konetta todella kipeästi työhönikin. Minun pitää myös asentaa Lightroom ja muut ohjelmat uudestaan, joten tarvittavat cd:t pitää lähettää kaukaa etelästä ja ääähhh, en yhtään tykkää tästä tilanteesta.

Osaako joku suositella hyvää konetta, joka jaksaisi pyörittää suuria määriä kuvia + kuvankäsittelyohjelmaa? Ilmeisesti lähes kaikissa uusissa koneissa on Windows 8, joten sillä mennään, vaikka olen kuullut siitä aika paljon nurinaa. Hintataso voisi olla 500-800 euron hujakoilla.

Pieni postaustauko on siis tiedossa, mutta elämä jatkuu (toivottavasti) reilun viikon päästä. Nauttikaahan Jussista kylmästä säästä huolimatta. :)

Rakkainen Oratunturi

Eräänä iltapäivänä päätimme tehdä retken läheiselle Oratunturille. Sää oli ollut vaihteleva, mutta uhkaavan näköisistä pilvistä huolimatta lähdimme matkaan. 15 min. päästä alkoi kaatosade, joka jatkui raekuurolla. :D Onneksi sadetta ei tarvinnut kärvistellä puolta tuntia pidempään. Loppuretken ajan olikin sitten välillä aurinkoa ja sinistä taivasta, välillä ylitse pyyhkäiseviä kuuroja. Onni onnettomuudessa: vaihtelevan sään takia taivas oli todella dramaattinen ja kuvauksellinen!

Oratunturin laavun huussi keloineen oli söpö näky.

Tässä vaiheessa minulle valkeni viimein, miksi paikkaa kutsutaan ORAtunturiksi: rakkahan oli täynnä toinen toistaan terävämpiä piikkejä ja kulmia! Ikään kuin tunturi olisi yrittänyt estää meitä kapuamasta huipulle. Hah, eipähän onnistunut!

Orajärvi kauniissa valossa.

Tämä oli rakkaisin tunturi, missä olen ollut. Ranskalaiset ystävänikin hieman ihmettelivät kiven määrää.

Jäärägurut ohoi, mikä on yllä olevan kaunottaren nimi? Jääräoppaani on kaukana Etelässä, enkä osaa jääriä ulkoa. :)

Muisto menneistä.

Paluumatkalla olimme niin syvässä keskustelussa, että jossain vaiheessa huomasimme hävittäneemme polun. Tai no, ihmispolku oli muuttunut poropoluksi, jota olimme seuranneet ties kuinka kauan. Pienen harhailun jälkeen otin nössönä kännykän gepsin esille ja suunnistimme sen avulla takaisin autolle. Eksymisen takia löysimme kuitenkin itsemme kävelemästä upean vanhan metsän läpi, joka valitettavasti muuttui talousryteiköksi liian nopeasti.

Yöllä

Minun pitäisi liikkua enemmän öiseen aikaan. Kun aurinko on matalalla, pääsevät värit oikeuksiinsa ja lisäksi on usein tyyntä (= hyttysiä törkeästi). Harmi vain, että töihin pitäisi herätä kahdeksan aikoihin ja suolla työskennellessä jokainen nukuttu tunti on arvokas. Onneksi on viikonloput. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kylillä

Festariviikko lähenee loppuaan. Käväisimme perjantaina katsomassa yhden leffan: afrikkalaisen Haroun ohjaaman Dry Seasonin. Mielenkiintoinen ja kaunistelematon elokuva, aika karukin. Emme ehtineet katsoa muita leffoja, mutta kävimme eilen ihmettelemässä ilta- ja yöelämää Sodiksessa. Väkeä riitti ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Myös meillä. :)

Kesäkuun ensimmäisen viikon helteistä ei ole enää tietoakaan. Ranskalaiset ystävänikin hieman kauhistuivat +2 astetta ja jäätävää tihkusadetta, joten päädyimme paikalliselle kirppikselle ostamaan villapaitoja.

Polkaisimme Sodankylän keskustaan.

Festarikansalle oli tarjolla Lappi Gourmet-ruokaa, karaoketelttaa, livebändejä, trubaduureja, metrilakua ja ulkoterasseja. Lämpötila oli huimat +9 astetta, mutta se ei näyttänyt haittaavan ketään.

Päädyimme lopulta Roopeen viettämään iltaa ja kuuntelemaan Roope ja rahamiehet-bändiä. Soittivat kyllä todella hyvin.

Puolenyön jälkeen lähdimme hissukseen pyöräilemään takaisin asemalle. Sää oli todella upea, tyyni ja seesteinen. Jouduin vähän väliä pysähtymään ja räpsimään kuvia.

Mieli lepää Sodankylän maisemissa.

Koti

Olin vallan unohtanut julkaista tämän postauksen. Ennen lähtöä Lappiin oli koti muuton jäljiltä jo sen verran hyvässä kunnossa, että kehtasin räpsäistä muutaman kuvan. Pieni koti-ikävä iski näitä katsellessa, mutta siellä se koti odottaa minua sitten elokuussa. Ja Owen pitää taloa pystyssä sillä aikaa, kun olen poissa. :)

En sitten lopultakaan löytänyt kirpparimattoa olohuoneeseen, joten hankimme tämän epilepsiakaunottaren ikeasta. Minulla on viha-rakkaus-suhde tuohon ruotsalaisten ylpeydenaiheeseen. Inhoan sitä siksi, että se on kuluttajien paratiisi ja oikein lietsoo ostoshysteriaa. Toisaalta ikea on halpa ja monet tuotteista käytännönläheisiä ja kivan näköisiä. Siellä käydessäni olen samalla innoissani ja samalla ahdistunut ja poden huonoa omatuntoa. Huoh. 

Keittiön ikkunasta avautuu mitä upein maisema pressun ympäröimälle rakennustyömaalle. Meidän parvekekkin purettiin pois. Pöytä ja tuolit ovat isotädin vanhat, aitoa ja alkuperäistä artekia.

Jääkapin ovessa on vaihtuva näyttely erilaisia postikortteja.

Tauluja on vielä niukasti seinillä. Kaikki taulumme ovat lintuaiheisia ja suurin osa Owenin ystävän Robin maalaamia. Yllä oleva kuva on minun taidonnäytteeni hippiäisestä kuuden vuoden takaa. :)

Lumikengillä villameressä

Taidan olla rakastunut. Tai ainakin syvästi ihastunut villojen sekasikiöön, eli aaparuostevillaan. Tuo ihanan hempeän oranssinen karvapallero saa minut aina hymyilemään. Aaparuostevilla on ruostevillan ja töppövillan risteymä, hybridi, äpärä. Se on hämärästä taustastaan huolimatta kertakaikkisen hurmaava.

Lumikengät jalassa ja valmiina rämpimään. Olen puolentoista viikon aikana kerran uponnut suohon. Toinen lumikengistä meni yksinkertaisesti turvekerroksen läpi ja imaisi saappaan mukanaan. Ranskalaiset riensivät apuun ja auttoivat minut ylös. Minä upposin vain polviin asti, mutta yksi harjoittelijoista vajosi nivusiin asti. En tiedä miten hän olisi päässyt sieltä ylös ilman apua. Suolla voi oikeasti olla vaarallista ja koskaan ei pitäisi lähteä yksin rämpimään upottavaan maastoon. Ei, vaikka kuinka tekisi mieli mennä ihastelemaan upeata aaparuostevillamerta rimmen keskelle. x)

Metsälintu metsässä

Luoston metsissä samoillessani törmäsin kuukkeliperheeseen. Neljä poikasta ääntelivät karheasti (ilmeisesti jonkinlaista kerjuuääntä?) ja pörräsivät vanhempien ympärillä. Linnut olivat kesyjä ja uteliaita. Vietin 15 min. niiden parissa kymmenen metrin etäisyydellä ilman, että ne häiriintyivät ollenkaan. Välillä joku niistä tuli läheiseen oksaan pällistelemään kulkijaa, mutta liittyi nopeasti toisten seuraan etsimään ruokaa. Sain 200 ml objektiivillani ihan kelpoja kuvia. :)

Kukutimme käen kanssa kilpaa. Käki tuli lopulta ihan likelle ihmettelemään kuka siellä kukkuu. Rastaat ja pikkulinnut eivät sen läsnäolosta ilahtuneet, vaan kaikki rupesivat vuorollaan varoittelemaan. Käki on muodoltaan sen verran haukkamainen, että linnut luulevat sitä petolinnuksi. Lopulta räkättirastas ajoi käen tiehensä ja se siirtyi arvokkaasti puolen kilometrin päähän kukkumaan.

Metsän halki virtasi lähdepuro. Opastuskylttien mukaan vesi on 1,8 astetta lämmintä ja siltä se kyllä tuntui. Purossa ja sen varsilla kasvoi mielenkiintoisen näköisiä sammalia. En ole sammalguru, mutta alla olevassa kuvassa näyttäisi olevan lehväsammalta. Saa korjata jos olen väärässä. :)

Hilla kukkii.

Muurahaisten moottoritie kulki kaatunutta keloa pitkin.

Olin jo melkein päässyt metsäkierrokseni päätepisteeseen, kun havahduin varisten mölinään. Pinkaisin äkkiä juoksuun läheisellä aukealle ja kyllä, petoa ne siellä ahdistelivat. Toisen vuoden maakotka kaarteli Ukko-Luoston yllä. Jesssss!! Kotka!!! Lintu oli sen verran kaukana ja valo niin huono, että en saanut otettua järkeviä kuvia siitä. 

Havainnosta tyytyväisenä laskeuduin viimeiset metrit rinnettä alas autolle. Pyhä-Luoston kansallispuistoon palaan varmasti myöhemmin kesällä. Esimerkiksi yöretki Noitatunturin huipulle voisi olla jännittävä. Onko kukaan käynyt Pyhä-Luostolla ja osaisi suositella sieltä jotakin hyvää kohdetta/reittiä päiväretkelle?